Huh mikä helle!

Viikko takana elämää Texasissa ja paljon on tapahtunut. Koulu alkoi maanantaina ja normaali elämänrytmi alkaa löytyä. Pakko sanoa, että vaikka viikko on lyhyt aika, siihen mahtuu niin paljon kokemuksia, iloja, suruja ja tunteita laidasta laitaan. Voi että kun ois jo paljon kerrottavaa. Ehkä aloitan kuitenkin kaikkia kiinnostavasta asiasta: säästä :P

Päättäessäni lähteä vahto-oppilaaksi, halusin alusta asti päästä viettämään vuoteni lämpimässä paikassa. Talven pimeinä kuukausina toivoo, että pääsisi jonnekkin lämpimään, ja usein ulkomaanreissu onkin paikallaan. No Plano täyttää sitten tämän kriteerin, hyvä vuosi siis edessä..

107 Fahrenheittia, jaahas mitähän se on celsiuksina?! En ole vieläkään ottanut selvää, mutta kuuma täällä on! Ensimmäiset päivät menivät totutellessa lämpimään ilmastoon, just niin kuin isä oli varoitellutkin. Kun vaan takapihalla käväisi, hiki jo valui!

Lenen kanssa naurettiin, että meilläpäin pohjoisessa, jos sisällä on kuuma, niin sen kun avaa ikkunan. Täällä ei sellainen tule kuuloonkaan. Sisä- ja ulkolämpötilan ero on valtava. Sisätiloissa on kaikkialla nimittäin ilmastoinnit. Melkeenpä liian kylmällä käyvät ilmastoinnit, jolloin on vaikea päättää, mitä päälleen pukee. Sisällä on kylmä ja ulkona kuuma. Tätä kysymystä oon pähkäillyt viikon verran. Haha itseasiassa viikon verran tässä sairastellut flunssaa - eikä mitään ihan pientä flunssanpoikasta !! :DD On siinäkin, kun tulee Texasin helteisiin ja ensimmäiseks tulee kipeäksi.

Treenaaminen lämpimässä koko vuoden on mun unelma!! Vuoden mittainen treenileiri. MUTTA.. On liian kuuma olla ulkona. Ajettiin hienon jalkapallokentän ohi. Iltapäivää elettiin, eikä silti ketään ollut isolla nurtsikentällä pelailemassa. Ihmettelyn tulos oli vain, että liian kuuma. Suomessa tarvitaan talviajaksi sisähalleja, jotta pystyy treenata. Täällä on toisin päin: kesäajaksi on olemassa sisähalleja, ilmastoinnillisia sellaisia.

Tsemppiä sinne Suomen vilpoiseen syksyyn! Sitäkin voi tosissaan ikävoidä, uskokaa tai älkää:))

Vihdoin kotona Texasissa

New York on nyt rämmitty läpi kahdessa päivässä. Se on ihan uskomattoman kaunis kupunki, jossa olisi vielä paljon nähtävää. New Yorkin tietoutta lisäsi opas, joka muisti hämmästyttävän hyvin vuosiluvut, talojen nimet ja jopa tyylisuuntaukset sekä tietenkin kaikkien teinityttöjen lempikaupat. Käytiin myös katsomassa WTC tornien paikka ja kuulemassa se hirveä tarina, mitä tapahtui syyskuussa 2001. Harmi vaan, että 90% kaikesta opastuksesta meni ohi muistin, mutta pääasiassa kielen ymmärtämisen takia:DD Mutta se ei ole enää pitkään ongelma!

Sitten oli aika siirtyä isäntäperheisiin. Hurjaa!! Eikä kyllä helpottanut aikaeroväsymystä nousta yöllä kahden jälkeen ja lähteä lentokentälle päin. Kaikki meni jokatapauksessa hyvin ja lennettiin Lenen kanssa yhdessä muiden Texasiin tulevien vaihtareiden kanssa. Niitä olikin yllättävän paljon, mikä kertoo että Texas on suosittu sijoituskohde vaihto-oppilaille.

Uudet vanhempamme olivat meitä vastassa lentokentällä jo ennen kun olimme saaneet laukut ruumasta. Miten lie päässeet sinne asti. Ja itseasiassa vastassa olivat myös muiden vaihtareiden vanhemmat, joten Dallasin lentokentällä oli iloisia ensinäkemisiä itse kullakin.

Planon talomme on mukava kaksikerroksinen talo, josta kylläkään yläkerta ei ole kovassa käytössä. Itseasiassa osa yläkerrasta on host-isäni Davidin varastona, sillä hän keräilee vaikka vallan minkälaisia asoita..

Ensimmäinen ilta oli heti vauhdikas, sillä lähdimme yhdessä Sheillan ja Davidin kanssa katsomaan rodeota!! Että oli hauskaa.. Ihmiset siellä olivat buutsit jalassa ja cowboy hatut päässä. Ihan pienet lapset myös, joita oli valtava määrä. Perus täkäläistä meinkiä siis. Show oli viimeisenpäälle tehty, mutta silti se alkoi yhteisellä rukouksella ja isänmaan ilmapiiriä nostattavalla kansallislaululla, jonka aikana pidettiin oikeaa kättä sydämen päällä. Se oli uskomatonta!

Tässä kaksi videota rodeosta. Ensimmäinen on just sitä miltä näyttää:P Toisessa taas kerättiin lapset yhteen kilpailemaan siitä, kuka saa ensimmäisenä otettua lehmän hännästä narun.

Mielestäni amerikkalaisen kulttuurin yksi suuri ero on tunteiden näyttämisessä. Miettikääpäs, että rodeossa oli kiss-cam, joka valitsi randomisti pareja katsomosta. Kun kuva tuli skriinille, parin piti suudella:)) niin romanttista, haha!! Mutta kuulkaapa tätä: rodeo oli ikään kuin kilpailu, ja näin olleen voittajia haastateltiin. Eräs nuori cowboy mies pyysi haastattelunsa lopuksi tyttöystäväänsä paikalle ja kysyi suuren yleisön edessä kysymyksen: "Will you marry me?!!" Niin amerikkalaista.. Tästä se erojen etsiminen alkaa!!

Soft-Landing Camp

Niin se lähtö tosissaan koitti! Viimeiseen asti oli kova rumba käynnissä: pakkaamista, rahojen vaihtoa, viimeisiä ostoksia ja samaan aikaan kavereita ja sukulaisia tuli ja meni. Koulussakin ehdin vielä käydä kääntymässä.

Pakko sanoa, ettei hyvästien jättäminen ole lempipuuhaani!! Pikainen hali ja menoksi sopii jokseenkin asiaan paremmin. Itkut voi sitten itkeä illalla omaan tyynyyn:P Onneksi rakas perheenikin poistui lentokentältä kovinkin pian 1o minuutin pikaparkin takia.

Lensin ensin yksin Tukholmaan ja sieltä ruotsalaisen explorius ryhmän kanssa New Yorkiin Soft Landing Campille. Yhdysvaltoihin tuleminen ei taatusti ole tehty helpoksi, sen totesin passitarkastuksesta läpitullessani. En ainakaan tiedä toista maata, jossa tullissa täytyy antaa sormenjäljet ja lisäksi webbikameran näköisellä kameralla otettaan naamakuva. Mutta siitäkin selvittiin kunnialla:)

Luulin olevani ainoa suomalainen Soft Landing Campilla, mutta sentään toinen vaihtari Matilda tästä pienestä tuppukylästä löytyi tänne mun huonekaveriksi. Yhteensä New Yorkin leirityksellä meitä on noin 30, joista noin puolet on Ruotsista ja toinen puoli Norjasta, sekä me kaksi suomalaista.

Hotelli, jossa siis vietämme kolme yötä, on mukava perushotelli. Ekstrana on uima-allas, johon ei voi muuta kun olla tyytyväinen 30 asteen helteillä.. Ensimmäinen yö on takana ja pikkuhiljaa alkaa aika-eroonkin tottua. Yöllä heräsin puoli 2 ihan pirteänä ja tajusin että suomessa on normaali aamuherääminen käynnissä.

Tänään olemme viettäneet päivän New York Cityssä, ensin kierrellen Manhattania oppaan ja bussin kanssa, sitten pienissä ryhmissä karttojen kanssa. Siellä aikaa hurahtikin kymmenisen tuntia.

Manhattan pikaisesti katsottuna on kertakaikkisen monimuotoinen paikka. Chinatownia kiertäessämme kävelimme kadulla, jossa myytiin kaikenlaisia hedelmiä, kanaa sekä kalaa ja hmm - eläviä sammakoita !! Käsittämätöntä, ja voitte varmaan kuvitella millaiset aromit siellä leijuivat. Kierrettiin myös keskeisiä turistikohteita, kuten Rockefeller Center, Time Squre ja Central Park. Haha ja joo pakko sanoa, että heti sorruttiin Mac Donald'siin:)) oli vaan pakko saada nopeasti ruokaa ja mmm!!

Kierreltiin myös Manhattanin kauppoja. Päälimmäisenä mieleen jäi kolme kerroksinen m&m's - kauppa ja suurin näkemäni lelukauppa Toys "R" Us. Älkää kysykö miksi käytiin lelukaupassa, mutta oikea kaksi kerroksinen barbietalo ja kaupan sisällä oleva maailmanpyörä oli pakko nähdä!!

Kaikesta voitte päätellä, että täällä on kivaa, eikä tietenkään ole yhtään koti-ikävä! Tässä vielä jotain kuvia.

Ylhäällä olevassa kuvassa ollaan Rockefeller Centerin katolla ja alimmainen kuva on ensimmäinen kaksinkuva vaihtosiskoni Lenen kanssa Central Parkissa.

Tästä se alkaa! - 6 päivää lähtöön!!

Viimeistä viedään, enää muutama päivä Suomessa - tältä erää. Lähtöä on odotettu jo kauan, mutta on silti uskomatonta, että kohta lähtö on oikeasti edessä!

Olen lähtössä siis vuodeksi vaihtoon Texasin esikaupunkialueelle Planoon, jossa uudet vanhempani Sheilla ja David Thompson jo odottelevat minua saapuvaksi. Kaiken huipuksi perheeseemme tulee muutakin pohjoismaista verta, nimittäin vaihtosiskoni on Lene Skaiå, Norjasta. Thompsoneilla ei asu sitten minun ja Lenen lisäksi enää muita lapsia, sillä omat lapset ovat jo muuttaneet pesästä pois. Oon hurjan innoissani päästessäni tutustumaan uuteen perheeseeni pian paremmin.

Olen viime päivinä yrittänyt viettää laatuaikaa kavereiden kanssa. Sain myös viettää ihanat läksiäiset mökillämme Siuntiossa, jossa n.30 ihanaa ihmistä tuli juhlistamaan kesäpäivää kanssani.

Oon niin kiitollinen teistä kaikista rakkaista täällä Suomessa <3

Läksäreissäni sain vähän testattua kavereitteni Amerikan ja Texasin perustietoutta. Sain monipuolisen ja osin jopa luovan kasan karttoja Texasin sijainnista. Texas on siis isohko osavaltio keskellä alhaalla, eikä esim. Canadan rajalla;)) Voin blogissani yrittää vähän oikaista vääriä käsityksiänne Ameerikasta:DD

Kuuntelen ja fiilistelen tässä Britt Nicolen, Don't worry now -kappaletta. Ihan huippuartisti muuten! Biisin nimi ainakin rohkaisee olemaan huolehtimatta. Kaikki kyllä järjestyy. Tähän haluan itsekin uskoa. Vaikka onhan uuteen maahan ja tuntemattomien ihmisten luokse muuttaminen tavallaan suuri riski. Kuitenkin luotan, että kaikki menee hyvin ja että tuleva vuosi saa olla täynnä uutta ja kasvattavaa.

Alan nyt kirjoittaa blogiani niin usein, kun vain kykenen ja näen tarpeelliseksi. Voitte elää hengessä mukana ja ilahduttaa minua viesteillä, kuulumisillanne ja vaikka jollain mielikuvituksellisella hauskalla! Upeaa alkavaa syksyä kaikille! :)