Katse edessä, mutta muistot mielessä!!!

Aikaa on vierähtänyt yli 3kk siitä, kun palasin Suomeen! Kotiin paluustani asti on ollut tarkoitus kirjoittaa päätösblogi, mutta muut asiat ovat voittaneet tämän aikataulukamppailun.

Ihmiset Suomessa ovat kyselleet, että oliko vaikea totuttautua takaisin elämään Suomessa. On kuitenkin vastattava, ettei mitään paluun kulttuurishokkia ollut. Elämä jatkui monessa asiassa samaan tuttuun malliin, mikä on vain hyvä asia! Rakastan elämääni :) Toisaalta uusia juttuja on, kuten uusi vastuullinen elämä aikuisena. hahaa!
Oma suomalaisuuteni vahvistui toisen kulttuurin keskellä oltaessa. Samalla näen sen rikkautena, että on saanut elää vieraassa maassa näin pitkän aikaa. Voisinkin sanoa, että Amerikka on toinen kotimaani, jossa osa sydäntäni tulee aina olemaan.

Olen pitänyt jonkin verran yhteyttä lammikon toiselle puolelle. Viimeksi tänään sain sähköpostin kuoro-opettajaltani, missä hän kertoo kaikkien ikävöivän minua. Tämä lämmittää sydäntä, vaikka lause: "I miss you" on turhankin yleinen siellä päin:P Menettää mielestäni jo merkityksensä turhan usein toistettuna.

Amerikassa jään kaipaamaan jenkkien loputtoman positiivista asennetta, kannustavaa ilmapiiriä, mukavaa harrastesysteemiä koulussa, bible studyamme, suuria yleisurhelukisoja + joukkuettamme, Lenen kanssa asumista, kesää ympäri vuoden ja englannin kielellä puhumista.

Nyt on kuitenkin aika antaa uusien tuulien puhaltaa elämässäni!!! Olen valmis uuteen syksyyn :)