Vaihto-oppilaiden kanssa NYC:ssä

Tähän alkuun haluan todeta, kuinka hauskaa onkaan kerta toisensa jälkeen herättää amerikkablogi eloon. Tästä on tullut mulle mieluisa tapa pitää matkapäiväkirjaa!

Mulla on ollut etuoikeus työskennellä kesästä 2017 asti lukiossa vaihtoon lähtevien nuorten parissa. Tuon samaisen kesän vaihtareiden loppuleirin ohjaaminen Washington DC:ssä jatkui mun osalta ensin kesätyönä Exploriuksen Helsingin toimistolla ja syksystä 2017 lähtien olen opiskeluiden ohessa haastatellut lukiovaihtoon haluavia nuoria Exploriuksen ohjelmaan. Oon saanut aitiopaikalta nähdä vaihto-oppilaskuvioita. On huippua olla mahdollistamassa jotain, mikä on mulle itelle ollut tosi merkittävää ja tärkeää! En olisi varmasti päätynyt tekemään monia niitä juttuja, mitä olen viime vuosina tehnyt, ilman vaihtovuosien tuomia kokemuksia ja rohkeutta sekä kielitaitoa.

Näin kahden vaihdon itse kokeneena, kahden siskon vaihtoa kotoa käsin seuranneena ja työn kautta monien vaihto-oppilaiden kokemuksia kuulleena uskon, että vaihtovuosi voi ikimuistoisen kokemuksen lisäksi opettaa erilaisia taitoja, avartaa maailmankuvaa ja mahdollistaa monia kasvuprosesseja itsessään. Vaihto on monella tapaa investointi tulevaisuuteen! En toki ole ainut, joka näin ajattelee, sillä törmäsin Yle:n juttuun, jossa tulee esille, kuinka kansainvälinen kokemus esimerkiksi auttaa nuorta kasvamaan täyteen potentiaaliinsa opintojen aikana. Sen kautta pääsee kerryttämään osaamista, jota hän tulee tarvitsemaan tulevaisuuden työelämässä, esimerkiksi kielitaito, kulttuurien kohtaaminen, kyky tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa, joustavuus, sitkeys ja ongelmanratkaisukyky.

Elokuussa 2018 työskentelin muutaman viikon Yhdysvaltoihin lähtevien vaihto-oppilaiden vuodenaloitusleirillä. Leiriin kuuluu orientoivia tilaisuuksia amerikkalaisesta kulttuurista ja vaihto-oppilasvuoteen liittyvistä asioita, verkostoitumista muiden vaihtarien kanssa, turistikierrokset Manhattanilla sekä rannalla olemista ja shoppailua. Leirien viimeisenä päivänä vietiin jännittyneet nuoret lentokentälle ja lähetettiin heidät omiin isäntäperheisiinsä.

Tässä jotain kesän New York -reissun kuvia :)

P.S. Mun työnkuvaan ei liity ainostaan niin sanotut "outbound" eli Suomesta lähtevät oppilaat. Olen nimittäin saanut viimeisen parin vuoden aikana tehdä matkaa myös Suomeen tulleiden kahden japanilaisen ja yhden saksalaisen tytön kanssa, joiden paikallisedustajana olen toiminut. Jos sua kiinnostaisi avata kotisi maailmalta Suomeen tulevalle vaihto-oppilaalle, niin laita mulle viestiä. Kerron mielelläni lisää :)

Mitä jäi käteen

Näin jälkikäteen voi vain kiitollisena katsoa taaksepäin viime vuoden vaihtoa. En vaihtaisi tätä kokemusta mihinkään. Mun osalta puolen vuoden vaihto piteni koko lukuvuodeksi. Oklahomassa vietetystä ajasta jäi käteen kourallinen ystäviä, joista jo muutama on vieraillut Suomessa, erilaisia reissuja ympäri USA:ta, syvällisempi ymmärrys yhdysvaltalaisesta yliopistokulttuurista ja paljon kauniita muistoja – ehkä jotain vielä kursseiltakin tarttui päähän ;)

Vaihto voi ikimuistoisten kokemusten lisäksi opettaa suuren määrän erilaisia taitoja, avartaa maailmankuvaa ja mahdollistaa monia kasvuprosesseja.

Yksi konkreettinen asia, mikä vaihdoista on jäänyt on kielitaito. En ollut ennen hyvä englannissa ja menin koulun englannin tunneilla istumaan mahdollisimman perälle, jottei opettaja kysyisi vahingossakaan multa mitään. Nykyään tykkään keskustella ja lukea englanniksi. Huomaan myös, että ajattelu (ja itsekseen puhuminen;)) muuttuu englanniksi jotakuinkin heti kun ympäristö vaihtuu englanninkieliseksi.

Yksi iso juttu, mitä vaihto on konkreettisesti tehnyt onse, että tietty egosentrisyys on vähentynyt ja mun oma kaunis pieni kupla on puhjennut tai laajentunut. Oon maailmalla ollessa ymmärtänyt, että mun oma tapa ajatella ja nähdä maailmaa tai se, miten yleisesti Suomessa tehdään ja nähdään asiat ei ole ainut, järkevin tai välttämättä oikea!

Olen vaihtojen kautta joutunut menemään myös paljon ulos mukavuusalueelta ja elänyt elämää, joka ei välttämättä suoranaisesti näytä siltä, miltä se näyttää Suomessa. En aina vaihdolla ollessa hengannut just mun oman tyylisten ihmisten kanssa tai kukaan ei tuntenut mua yleisurheilutulosten, musikaallisen lahjakkuuden tai seurakuntakunnassa perhetaustan tai kaveriporukan kautta. Välillä tuntui, että olin aika nobody, jolla ei ollut juuria siellä. Se kasvatti! Koska loppupeleissä se, kuka mä oikeasti olen ratkaisee, eikä tittelit, taidot tai ulkoiset asiat!

Sitkeys ja ongelmanratkaisukyky saattaa vielä nousta listalle opituista asioita. Voisin kertoa paljon stooreja siitä, miten välillä oli turhaa byrokratiaa tai paperisotaa. Välillä piti olla luova, että pääsi tiettyihin paikkoihin ilman autoa. Aina ei ollut helppoa, mutta yksin ollessa on pakko saada hommat toimimaan!

Seuraavaksi vielä muutamia valokuva vaihdon varrelta:

Monia kansainvälisiä tuttavuuksia ympäri maailmaa

Aito amerikkalainen cowboy-style

Suurkapunkejä: kuva kevätloman roadtripiltä Nashvillestä

Pääsin osaksi yleisurheilujoukkuetta, jonka kanssa treenattiin päivittäin.

Päiväretki Arkansasin Devil's Den State Parkiin

Yliopistourheilu tuli tutuksi

Vaihdon päätteeksi on mahdollisuus reissata muissa osavaltioissa. Kuva Floridasta.

Kaunis auringonlasku Kaliforniasta