Cross Country - "What doesn't kill us, makes us stronger"

Ennen kun menen itse asiaan, hmm mun pitää tunnustaa jotain. Nämä IHANAT lilat housut tässä viereisessä kuvassa eivät ole valitettavasti mun omat!!



Vaan: tosissaan meillä on kouluissa dress code eli säännöt mitä saa pukea ja mitä ei. Liian pienet ja avonaiset topit ja paidat, lyhyet shortsit ymsyms on kielletty. Just ollaan puhuttu, että eipä kuitenkaan asiaan puututa, vaan kaikkialla näkee säännöt vastaisia vaatteita. Tänään puin ehkä kaks senttii liian lyhyet shortsit ja kaltoin kävi. Sain siis lainaksi nämä super muodikkaat pantsit. Tulipahan tämäkin kokeiltua!

Sitten asiaan, josta niin mielellään puhun: mun juoksutreenailut:)

Ensimmäinen asia, mitä varmaan mietin, kun tänne tulin, oli mun yleisurheilutreenaukset. Mun motivaatio on nyt niin korkealla - kun tuli henk.koht. SM-mitalitilinkin avattua - että yritän panostaa niin paljon kun mahdollista. Paras käytäntö täällä urheilua ajatellen on koulun joukkue. Yu-kausi alkaa kylläkin vasta joulun jälkeen. Nyt siis maastojuoksua, josta vähän haluisin kertoilla teille.



Ensinnäkin siis meillä on treenit 7-9am maanantaista torstaihin ja perjantaisin vaan 8-9, koska lauantaisin on kilpailut. Aika selkeä linja. Nyt ymmärrän, kun etukäteen kuulin, että jenkkien kilpailusysteemi on aika rankka, niin henkisesti kun fyysisestikin. Kisat on joka viikko ja sinun oletetaan tulevan sinne. Joskaan minä en niissä juokse, vaan jätän mielelläni kisaamisen ratakaudelle.


Kilpailut oli mulle iso yllätys! Olen tottunut, että maastojuoksu kisat on tylsähköjä mettässä rämpimisiä. Koska kuitenkin täällä populaa löytyy, tällaisiinkin tapahtumiin täytyy panostaa. Lähtöjä oli ainakin 6, joissa jokaisessa usea sata juoksija. Sarjat on Varsity, johon pääsevät vain parhaat ja Junior Varsity, (JV) jossa periaatteessa juoksee nuoremmat ja huonommat lapset. Voit siis päästä nuorempanakin juoksemaan varsityyn, jos olet tiimissäsi tarpeeks korkealla tai muuten hyvä. Yleisesti matka on 2 mailia, mutta myös 5 mailin juoksuja on. En oikeen päässy selville näistä pikkuyksityiskohdista.

Monet pikajuoksuja tytöt on tän ensimmäisen sesongin jossain toisessa lajissa, kuten lentopallossa. Onhan se tavallaan kivaa vaihtelua, mutta en kyllä käsitä tätä puolen vuoden systeemiä.

Ja kun sanon, että mulla on oma valmentaja, niin täällä se on ihan uus juttu. Koulussa on yksi valmentaja ja siinä se. Sellainen omakohtainen paneutuminen asiaan kyllä puuttuu, ainakin meidän koulun tytöiltä. Jenkeissä kun niitä superlahjakkaita juoksijoita kuitenkin löytyy, ei tarvitse niin panostaa keskinkertaisiin tapauksiin. Just vaikka tekniikkapuoleen ei juurikaan kiinnitetä huomiota. Valmentaja on siis sama cross countryssa ja trackissa, mutta voipi olla, että reenailut muuttuu sit joulun jälkeen.

En kuitenkaan ole huolissani mun kunnosta, koska sprinttereiden ei oleteta juoksevan maastojuoksutyttöjen kanssa 10km lenkkejä, vaan tämä aika saatetaan käyttää vaikka puntilla. Näin ei siis koko nopeus katoa. Vaikka yleisesti ottaen olisin paljon, mitä voisi tehdä toisin, kaikki on loppujenlopuks kiinni musta ittestäni. Kun tiedän mitä ominaisuuksia pitää kehittää, niin siitä vaan. Toivon ja luotan, ettei tämäkään aika mene hukkaan.

Baby Showeria, uima-altaita ja meksikolaisia:DD

Aattelin kertoa teille muutamista lähipäivän tempauksesta.

Oon aina innoissani kyläilemässä tuttujen luona. Pääsee näkemään erilaisia perheitä, koteja, sisustuksia jaja uima-altaita ja kotiteattereja.. Päästessään käymään toisen kotiin, se mun mielestä kertoo ihmisestä jotain ja on hienoo päästä tutustumaan ihmisiin paremmin.

Perjantai-iltaa vietettiin Anna-Lenan, saksalaisen tytön luona, joka asuu tätinsä perheen luona. Vaihtarina siis tavallaan. En osannu kuvitella ennastaan mitään, mutta yllätys oli kiva: ihana ja iso talo, avara piha ja hulppea uima-allas. Ei valittamista! Syötiin pizzaa, tehtiin smoothieta, pelattiin lenttistä (altaassa) ja uiskenneltiin melkoisen kauan. Lämmin poreallas oli mun lemppari ja se toimii talvellakin. Plussaa vaan on, että ulkona pystyy kattoo kotiteatterista elokuvia, samalla altaassa istuessa. Pitää ens kerralla kokeilla;)

Oon jotenki ihan heikkona uima-altaisiin:))
Anna-Lena, Lene ja minä

Baby Shower!! En ollut ennen tätä päivää kuullutkaan moisesta juhlasta, mutta nytpä selvisi tämäkin perus jenkkirutiini. Lapsen syntymä on iso juttu, myös rahallisesti. Täällä sitä helpottavat ystävät, jotka kokoontuvat BS-juhlaan ja tuovat lahjaksi jotain tulevalle vauvalle. Ehkä tää ei ole koko jutun idea, mutta ainakin lahjojen avaamista näissä juhlissa oli enemmän kun jouluisin konsanaan. Ohjelmassa oli myös leikkejä: 10 pilttipurkkia kiersi ilman etikettejä ja tuli arvata mitä ruoka-ainetta sisällä on. Oli muuten yllättävän vaikeeta tunnistaa esim.banaanisose ja kanasose toisistaan.. Toinen hauska leikki oli tunnistaa hajun perusteella, mitä suklaalajia vaipan sisällä on. Mun host-äiti Sheilla voitti leikin:DD Tässä muutamia kuvia Baby Showerista.Pojan odotetaan syntyvän kuukauden päästä..

Vauvatarvikkeita on kyllä joka lähtöön.. Melkeempä useammalle vauvalle, sanoisin!

Haha kattokaapa mitä tässä on: vaippoja!! :DD aina tarpeen!

Perjantaina koulussa oli teemapäivä Meksokon itsenäisyyspäivän kunniaksi. Ruokalassa oli meksikolainen bändi soittamassa ja laulamassa ja koristelut oli laitettu meksikon lipun värein.. Halukkaat saivat myös tanssia, mitä ihmiset kanssa tekivät. Suomessa nuoriso vain nauraisi, mutta täällä oli meno ihan toista. Ulkona jaettiin myös ilamaisia natchoja, mitä meksokolaiset syövät paljon. Texashan on tosissaan Meksikon naapurissa ja sen takia heidän kulttuuri näkyy täällä vahvasti. Seurakunnallakin oli edellisellä viikolla meksikolainen lounas. Tacoja, kanaa/lihaa, cuacamolea. Superhyvää, yam!!

Näin tämäkin viikonloppu hurahti: huomenna aikaa kirkoon ja rauhottumiseen:)) Hyvää alkavaa viikkoa kaikille<3

PESH part 2

Amerikkalainen koulujärjestelmä on tosissaankin erilainen, mihin on tottunut. Eikä leffojen mielikuvat paljon valehtele. Harrastetoimintaan sun muuhun kiinnitetään ehkä huomiota enemmän, kun itse opiskeluun.

Viimepäiväisimpiä huomioita koulumaailmasta:

-kokeet on monivalintoja ja uusinnassa saattaa olla sama koe, kun alkuperäisessä kokeessa;) sanoisinko, ettei kovin fiksua!!

-kaikki paperit, kuten muistiinpanot, arvostellaan (0-100%) ja esim. kokeissa 70% on läpi

-kokeita ja testejä on joka aineesta lähes joka viikko.

Mun ainevalinnat tälle vuodelle on:

-Child Development

-Biology

-Choir

-Algebra

-English

-US History

Samat aineet on koko vuoden ja aina samaan aikaan päivästä. Hissan tunnit menee pahasti mun päiväuniajan päälle!! Välitunteja tuskin on, sillä 6min tauot tuntien välillä menee luokasta toiseen siirtymiseen.

Tavallaan koulunkäynti on tehokasta, sillä lähes joka aineesta jaettiin kalenterit, jossa on tunneilla käsiteltävät aiheet. Kuitenkin, kun asia on käsitelty ja sovitutu jutut tehty, saattaa olla tyhjäkäyntiä tuntien lopussa. Luokista ei nimittäin saa poistua ennen kellojen soittoa. Sen jälkeen luokka onkin tyhjänä alta aikayksikön.

PESHssa on paljon oppilaita, niinpä osaajia löytyy joka osa-alueella. Urheilutiimejä on enemmän, kun meillä Suomen parhaassa urheilulukiossa: baseball, football, basketball, golf, tennis, softball, cross country/track, tennis, swimming&diving.. Myös musiikillisella puolella on kova taso. Kuorolla, lauluyhtyeillä ja orkesterilla on kovat tavoitteet, esim. kuoro lähtee konsertoimaan keväällä New Yorkiin.

Täällä jalkapallo onkin amerikkalainen jalkapallo ja soccer on meidän perusjalkkis. Hassua mun mielestä, koska eihän am. jalkkiksessa edes potkita palloa.

Oon ollut kattomassa nyt kahta jalkapallo-ottelua. Jenkeissä, ja varsinkin Texasissa se on laji nro.1. Aika ei käy otteluissa pitkäksi, vaikkei jalkapallosta mitään ymmärräkään, katsottavaa riittää.

Molemmilla joukkueilla on omat cheerleaderit ja maskottinsa, jotka nostattavat katsomon tunnelmaa. Ja vaatetus on upea, kuten tosta yhdestä kuvasta näette tanssija tyttöjen hilevaatteet. Fiilis on pilvissä ja aina kun pisteitä tulee omalle joukkueelle, ihmiset noustee, huutaa ja heiluttaa käsitä hulluna. Ihan kun Suomalaiset lätkäottelussa!!

Väliajalla viheriön täyttivät tanssijat/voimistelijat, orkesteri ja cheerleaderit. He olivat harjotelleet yhteisesityksen, jossa koreografia oli mietitty tarkasti. Jopa orkesterilaiset liikkuivat ja soittivat samaan aikaan. Loppumuodostelmassa muodostuivat kirjaimet EAST (kuva), eli Plano East, johon meidän koulu sisältyy muutaman muun koulun kanssa.

Jos kiinnostaa tsekata lisätietoa koulusta niin laitan tähän koulun linkin: http://k-12.pisd.edu/schools/planoeast/ Nettisivulta löytyy mm. lisää kuvia kampusalueesta.

Plano East Senior High

Plano East Senior High School!!
Kouluni seuraavat 10 kuukautta. Oppilaita on 2600 vain kahdella luokka-asteella: juoniorit ja seniorit. Kyse siis valtavan isosta koulusta. Plano Eastista valmistuikin (graduating) vuonna 2005 USAn eniten oppilaita. Näin Lenen tietotoimisto kertoi. Mä oon junoiri, vaikka iän puolesta oisin seniori. Texasissa vaan on tapana laittaa kaikki vaihtarit junioreiksi. Ei siis kielitaito kysymys:P

Ton ensimmäisen kuvan oon ottanu 4-rakennuksesta. Eli rakennuksia on vissiin 5 tai 6 erilaista. Campusalue on valtava! Ja järvi välissä,, vois joskus uida välimatkan, ettei tarvis kiertää;))

Aamulla "ykköspalkki" alkaa yhdeksältä, jota ennen koulun parkkis täyttyy keltaisista koulubusseista. Yritin kerran laskea ja 30 kohdalla sekosin. Bussiviidakosta sitten yrittää löytää omansa.
Tajuttiin Lenen kanssa, että ollaan meidän bussin ainoat vaaleat:) Näemmä meidän lähiö on meksikolaisten suosiossa. Meksikolaisen auton tietää ajavan talon ohi, kun musa on niin kovalla, että koko talo tärisee.

Kouluruokailusta sen verran, että oli pakko ottaa
todistusaineistoa siitä, että täälläkin on mahdollista
syödä terveellisesti. Meidän koulussa on ainakin
valinnan varaa. Mikä on hyvä sinänsä, koska koulu
on urheilijoita täynnä. Ainoa miinus on pienehköt ruoka-annokset:)) välillä saa hakea useampaan kertaan, että täyttyy tämän tyttösen pohjaton vatsa.




Urheilutiimien ulkoasuun: vaatteisiin ja tekvisiittaan panostetaan ihan hulluna! Ihan viimeinen kuva on Petra-nimimagneetti, joka oli vaan yhtenä päivänä ilmestyny pukkareihin meidän kaappeihin. Ihanaa, että joku jaksaa nähdä vaivaa.


Muilla koulu siis alkaa ysiltä, MUTTA! Liityin Cross Country/Track tiimiin, joka harjoittelee aamuisin 7 alkaen. Monet urheilut on sijoitettu aamuun, varmaankin viileämmän sään takia. Onneks aamutreenailu sopii mulle ja oon ihan hyvä heräämään. Vaikuttaa kuitenkin päivärytmiin tällainen. Jos aikoo nukkua, sen saa tehdä suht aikaisin.

Koulupäivät venyvät pitkiksi: 7-4:15, plus bussimatka kotiin.. Eli siinä viiden aikaan kotona. Sitten vielä pakolliset läksyt, jotka täällä on tehtävä.

Yläpuolella Cross County -yhteiskuva. Aina ei tarvi olla tylsä tiimikuva, mutta tällasta jenkkikoulun urheilujoukkuekuvaa en olen ennen nähny! Tytöt on ihania ja kiva päästä tutustumaan niihin paremmin.

Huh mikä helle!

Viikko takana elämää Texasissa ja paljon on tapahtunut. Koulu alkoi maanantaina ja normaali elämänrytmi alkaa löytyä. Pakko sanoa, että vaikka viikko on lyhyt aika, siihen mahtuu niin paljon kokemuksia, iloja, suruja ja tunteita laidasta laitaan. Voi että kun ois jo paljon kerrottavaa. Ehkä aloitan kuitenkin kaikkia kiinnostavasta asiasta: säästä :P

Päättäessäni lähteä vahto-oppilaaksi, halusin alusta asti päästä viettämään vuoteni lämpimässä paikassa. Talven pimeinä kuukausina toivoo, että pääsisi jonnekkin lämpimään, ja usein ulkomaanreissu onkin paikallaan. No Plano täyttää sitten tämän kriteerin, hyvä vuosi siis edessä..

107 Fahrenheittia, jaahas mitähän se on celsiuksina?! En ole vieläkään ottanut selvää, mutta kuuma täällä on! Ensimmäiset päivät menivät totutellessa lämpimään ilmastoon, just niin kuin isä oli varoitellutkin. Kun vaan takapihalla käväisi, hiki jo valui!

Lenen kanssa naurettiin, että meilläpäin pohjoisessa, jos sisällä on kuuma, niin sen kun avaa ikkunan. Täällä ei sellainen tule kuuloonkaan. Sisä- ja ulkolämpötilan ero on valtava. Sisätiloissa on kaikkialla nimittäin ilmastoinnit. Melkeenpä liian kylmällä käyvät ilmastoinnit, jolloin on vaikea päättää, mitä päälleen pukee. Sisällä on kylmä ja ulkona kuuma. Tätä kysymystä oon pähkäillyt viikon verran. Haha itseasiassa viikon verran tässä sairastellut flunssaa - eikä mitään ihan pientä flunssanpoikasta !! :DD On siinäkin, kun tulee Texasin helteisiin ja ensimmäiseks tulee kipeäksi.

Treenaaminen lämpimässä koko vuoden on mun unelma!! Vuoden mittainen treenileiri. MUTTA.. On liian kuuma olla ulkona. Ajettiin hienon jalkapallokentän ohi. Iltapäivää elettiin, eikä silti ketään ollut isolla nurtsikentällä pelailemassa. Ihmettelyn tulos oli vain, että liian kuuma. Suomessa tarvitaan talviajaksi sisähalleja, jotta pystyy treenata. Täällä on toisin päin: kesäajaksi on olemassa sisähalleja, ilmastoinnillisia sellaisia.

Tsemppiä sinne Suomen vilpoiseen syksyyn! Sitäkin voi tosissaan ikävoidä, uskokaa tai älkää:))

Vihdoin kotona Texasissa

New York on nyt rämmitty läpi kahdessa päivässä. Se on ihan uskomattoman kaunis kupunki, jossa olisi vielä paljon nähtävää. New Yorkin tietoutta lisäsi opas, joka muisti hämmästyttävän hyvin vuosiluvut, talojen nimet ja jopa tyylisuuntaukset sekä tietenkin kaikkien teinityttöjen lempikaupat. Käytiin myös katsomassa WTC tornien paikka ja kuulemassa se hirveä tarina, mitä tapahtui syyskuussa 2001. Harmi vaan, että 90% kaikesta opastuksesta meni ohi muistin, mutta pääasiassa kielen ymmärtämisen takia:DD Mutta se ei ole enää pitkään ongelma!

Sitten oli aika siirtyä isäntäperheisiin. Hurjaa!! Eikä kyllä helpottanut aikaeroväsymystä nousta yöllä kahden jälkeen ja lähteä lentokentälle päin. Kaikki meni jokatapauksessa hyvin ja lennettiin Lenen kanssa yhdessä muiden Texasiin tulevien vaihtareiden kanssa. Niitä olikin yllättävän paljon, mikä kertoo että Texas on suosittu sijoituskohde vaihto-oppilaille.

Uudet vanhempamme olivat meitä vastassa lentokentällä jo ennen kun olimme saaneet laukut ruumasta. Miten lie päässeet sinne asti. Ja itseasiassa vastassa olivat myös muiden vaihtareiden vanhemmat, joten Dallasin lentokentällä oli iloisia ensinäkemisiä itse kullakin.

Planon talomme on mukava kaksikerroksinen talo, josta kylläkään yläkerta ei ole kovassa käytössä. Itseasiassa osa yläkerrasta on host-isäni Davidin varastona, sillä hän keräilee vaikka vallan minkälaisia asoita..

Ensimmäinen ilta oli heti vauhdikas, sillä lähdimme yhdessä Sheillan ja Davidin kanssa katsomaan rodeota!! Että oli hauskaa.. Ihmiset siellä olivat buutsit jalassa ja cowboy hatut päässä. Ihan pienet lapset myös, joita oli valtava määrä. Perus täkäläistä meinkiä siis. Show oli viimeisenpäälle tehty, mutta silti se alkoi yhteisellä rukouksella ja isänmaan ilmapiiriä nostattavalla kansallislaululla, jonka aikana pidettiin oikeaa kättä sydämen päällä. Se oli uskomatonta!

Tässä kaksi videota rodeosta. Ensimmäinen on just sitä miltä näyttää:P Toisessa taas kerättiin lapset yhteen kilpailemaan siitä, kuka saa ensimmäisenä otettua lehmän hännästä narun.

Mielestäni amerikkalaisen kulttuurin yksi suuri ero on tunteiden näyttämisessä. Miettikääpäs, että rodeossa oli kiss-cam, joka valitsi randomisti pareja katsomosta. Kun kuva tuli skriinille, parin piti suudella:)) niin romanttista, haha!! Mutta kuulkaapa tätä: rodeo oli ikään kuin kilpailu, ja näin olleen voittajia haastateltiin. Eräs nuori cowboy mies pyysi haastattelunsa lopuksi tyttöystäväänsä paikalle ja kysyi suuren yleisön edessä kysymyksen: "Will you marry me?!!" Niin amerikkalaista.. Tästä se erojen etsiminen alkaa!!

Soft-Landing Camp

Niin se lähtö tosissaan koitti! Viimeiseen asti oli kova rumba käynnissä: pakkaamista, rahojen vaihtoa, viimeisiä ostoksia ja samaan aikaan kavereita ja sukulaisia tuli ja meni. Koulussakin ehdin vielä käydä kääntymässä.

Pakko sanoa, ettei hyvästien jättäminen ole lempipuuhaani!! Pikainen hali ja menoksi sopii jokseenkin asiaan paremmin. Itkut voi sitten itkeä illalla omaan tyynyyn:P Onneksi rakas perheenikin poistui lentokentältä kovinkin pian 1o minuutin pikaparkin takia.

Lensin ensin yksin Tukholmaan ja sieltä ruotsalaisen explorius ryhmän kanssa New Yorkiin Soft Landing Campille. Yhdysvaltoihin tuleminen ei taatusti ole tehty helpoksi, sen totesin passitarkastuksesta läpitullessani. En ainakaan tiedä toista maata, jossa tullissa täytyy antaa sormenjäljet ja lisäksi webbikameran näköisellä kameralla otettaan naamakuva. Mutta siitäkin selvittiin kunnialla:)

Luulin olevani ainoa suomalainen Soft Landing Campilla, mutta sentään toinen vaihtari Matilda tästä pienestä tuppukylästä löytyi tänne mun huonekaveriksi. Yhteensä New Yorkin leirityksellä meitä on noin 30, joista noin puolet on Ruotsista ja toinen puoli Norjasta, sekä me kaksi suomalaista.

Hotelli, jossa siis vietämme kolme yötä, on mukava perushotelli. Ekstrana on uima-allas, johon ei voi muuta kun olla tyytyväinen 30 asteen helteillä.. Ensimmäinen yö on takana ja pikkuhiljaa alkaa aika-eroonkin tottua. Yöllä heräsin puoli 2 ihan pirteänä ja tajusin että suomessa on normaali aamuherääminen käynnissä.

Tänään olemme viettäneet päivän New York Cityssä, ensin kierrellen Manhattania oppaan ja bussin kanssa, sitten pienissä ryhmissä karttojen kanssa. Siellä aikaa hurahtikin kymmenisen tuntia.

Manhattan pikaisesti katsottuna on kertakaikkisen monimuotoinen paikka. Chinatownia kiertäessämme kävelimme kadulla, jossa myytiin kaikenlaisia hedelmiä, kanaa sekä kalaa ja hmm - eläviä sammakoita !! Käsittämätöntä, ja voitte varmaan kuvitella millaiset aromit siellä leijuivat. Kierrettiin myös keskeisiä turistikohteita, kuten Rockefeller Center, Time Squre ja Central Park. Haha ja joo pakko sanoa, että heti sorruttiin Mac Donald'siin:)) oli vaan pakko saada nopeasti ruokaa ja mmm!!

Kierreltiin myös Manhattanin kauppoja. Päälimmäisenä mieleen jäi kolme kerroksinen m&m's - kauppa ja suurin näkemäni lelukauppa Toys "R" Us. Älkää kysykö miksi käytiin lelukaupassa, mutta oikea kaksi kerroksinen barbietalo ja kaupan sisällä oleva maailmanpyörä oli pakko nähdä!!

Kaikesta voitte päätellä, että täällä on kivaa, eikä tietenkään ole yhtään koti-ikävä! Tässä vielä jotain kuvia.

Ylhäällä olevassa kuvassa ollaan Rockefeller Centerin katolla ja alimmainen kuva on ensimmäinen kaksinkuva vaihtosiskoni Lenen kanssa Central Parkissa.