Lähetysmatka Ugandaan

Poikkean nyt vähän blogin teemasta, kun tähän väliin ennen Amerikanvaihtoani sattui meidän Ugandan lähetysmatka. Haluan jakaa kokemuksen ja ajatuksia siitä myös täällä! Somesta voi käydä katsomassa tarkemmin kuvia ja tapahtumia: saalem.fi/uganda (menee Fb-sivulle) ja Instagramista #saalemXuganda.

Reissuun sisältyi yksitoista ihmeellistä päivää ja yli 2000 kilometriä maastureiden kyydissä matkaamista ympäri Ugandan pompputeitä. Meitä lähti meidän seurakunnalta Helsingin Saalemista seitsemän henkinen tiimi tutustumaan lähetystyöntekijöiden Pertti ja Heidi Söderlundin työhön. Kiersimme puskakirkoissa, kyläkouluissa ja syrjäisissä kylissä. Tutustuimme myös Heidin Fida Internationalin kautta tekemään työhön lapsisotilaiden ja orpolasten kummiohjelmassa. Meillä oli pitkiä päiviä ja muutenkin todella tapahtumarikasta aikaa!

Tässä meidän upea tiimi <3

Mistä tämä koko juttu lähti liikkeelle? Saalem X Uganda sai alkunsa kesällä 2015 Pertti ja Heidi Söderlundin vieraillessa Saalemin aamujumalanpalveluksessa. Samaisessa kokouksessa Saalemin kansainvälisen työn pastori kertoi sydämelleen tulleesta ajatuksesta lähetysmatkoista, joissa normaalit seurakuntalaiset kokoavat tiimin, joka vierailee lähettien luona lähetyskentällä. Tästäpä me nuoret innostuttiin ja mietittiin että Uganda voisi olla monestakin syystä juuri sopiva kohde. Alettiin järjestellä asioita, tapaamaan keskenämme, rukoilemaan säännöllisin väliajoin ja valmistautumaan reissuun niin käytännön jutuissa (esim. rokotukset) kuin tiedon tasolla. Heinäkuussa 2016 koitti matka kohti Ugandaa!

Mitäs siellä näkyy, leijonia?!

Mikä tavoite meillä on matkan osalta?

Ugandan päässä tilaisuuksien ja vierailujen kautta haluttiin rohkaista paikallisia (sekä Perttiä ja Heidiä), kohdata paikallisia ihmisiä ja tietenkin tuoda Jeesusta ihmisille tutuksi. Olimme paikallisseurakunnissa kunniavieraita, kun tulimme kaukaa Suomesta juuri heidän seurakuntaansa vierailulle! Jokainen näiden tilaisuuksien ja tapaamisten kautta uskoon tullut ihminen on tosi merkittävä asia ja taivaassa iloitaan niistä :) 

Suomen päätä ajatellen ollaan siis ikään kuin pilotoimassa Saalemin lähetystiimikonseptia ja halutaan selvittää, että voisiko tällaista työmuotoa toteuttaa enemmänkin meidän seurakunnassa. Halutaan olla tuomassa lähetystyötä lähemmäksi seurakuntalaisten ja etenkin nuorten arkea, sillä se on vain niin kristinuskon ytimessä, mutta tuntuu jäävän nykynuorelta helposti pimentoon! Halutaan muistuttaa ja innostaa ihmisiä, että lähetystyötä voi myös tehdä tällä tavalla lyhyemmissä pätkissä, koska kaikkia ei ole kutsuttu lähtemään koko loppuelämäksi puskaevankelistoiksi. 

Uskotaan, että tällä reissulla on myös merkitystä meidän jokaisen tiimiläisen elämään, niin nyt kuin vuosienkin päästä. Jumalalla on suunnitelma ihan jokaisen ihmisen elämään, joten toivotaan että tää reissu voisi olla osaltaan vahvistamassa ja selkeyttämässä omaa kutsumusta. Meitä yhdistää myös kiinnostus ja rakkaus lähetystyötä kohtaan ja tää on ollut lähtökohtaisesti huikea mahdollisuus päästä kokemaan lähettien arkea ja vähän miettiä, että voisiko se olla mahdollisesti oma juttu. On myös hyvä astua välillä omalle epämukavuusalueelle ja haastaa itseään kasvamaan, mitä täällä on kyllä tullut tehtyä!

Safarimeininkiä parhaalta eläinten bongauspaikalta ;)

Koen etuoikeudeksi, että saatiin reissata paikallisten kanssa, sillä Söderlundit ovat asunteet lähes 20 vuotta Kampalassa ja sitä ennen Keniassa. Pertti on viettänyt muutenkin suurimman osan elämästään Afrikassa. Vielä pitää lisätä että ne on niin huipputyyppejä, että on ollut etuoikeus tutustua heihin ja kuulla heidän uskomattomia kokemuksiaan elämän varrelta! Jännä elementti tässä matkassa on, että meidän isoisä on tehnyt myös paljon työtä Ugandassa ja laajemmin Itä-Afrikassa juuri Pertin isän Åken ja Pertinkin kanssa. Myös meidän äiti on käynyt joskus Ville-papan reissulla mukana. Nyt minä ja Pauliina saatiin tulla ikään kuin jatkamaan samaa työtä. Ihmeelliset on Jumalan suunnitelmat, jotka toteutuu monessa sukupolvessa ;)

Tällä 35km tienpätkällä oli kahdeksan tielle kaatunutta puuta, joten ei voinut muuta kuin kiertää metsän kautta..

Nyt kerron vielä muutamasta vierailusta vähän tarkemmin. Ensimmäinen puskakirkkovierailu (kuva alapuolella) oli uskomaton! Ihmiset oli ottamassa meitä vastaan, eikä olla koskaan koettu yhtä lämmintä vastaanottoa. Lapset juoksivat jo kaukaa ja kiljuivat kilpaa niin ettei autosta meinannut päästä ulos. Mentiin täällä muiden vierailutilaisuukisen tapaan sellaisella rungolla (paikallisten omien alkulaulujen ja -puheiden jälkeen), että Petrin esittelyn ja Heidin todistuksen jälkeen jokainen nuori piti lyhyen todistuksen ja rohkaisun omasta elämästä ja siitä mitä koki että Jumala oli laskenut sydämelle juuri niille ihmisille sanottavaksi. Sen jälkeen laulettiin tiiminä pari laulua ja Ari ja Pertti saarnasivat. Harvoin tulee itse todistettua ainakaan kahta kertaa päivässä, joten piti olla aika sydän herkkänä. Rukoilinkin, että Jumala osoittaisi että oikeasti puhun asioita hänen sydämeltään ja niin Hän tekikin. Varsinkin yhdessä kokouksessa mulle tuli jännästi mieleen, että jakaisin siitä miksi ollaan tultu tutustumaan lähettien elämään ja kuinka lähetyskäskyn mukaan jokainen on kutsuttu kertomaan evankeliumia muille, oli se sitten kotimaassa tai maailmalla. Kokouksen alussa Pertti aloitti sivuten lähetystyöteemaa, jonka jälkeen Heidi jatkoi ihan samalla linjalla. Se oli aika vahvistava kokemus, sillä asia ei ollut noussut edellisissä kokouksissa yhtään esille ja nyt se tuli monesta tuutista. Koin ton mulle rukousvastauksena! :)

Sorotin puskakirkossa oli uskomaton meininki!

Vierailtiin erityislasten koulussa, jossa esimerkiksi sokeille ja kuuroille lapsille annetaan mahdollisuus koulutukseen. Se ei ole itsestäänselvyys, sillä lapset ovat hylättyjä ja Afrikassa vammaisuuden ajatellaan olevan kirous. Kerrottiin heille miten Jumala ei tee virheitä ja miten jokainen lapsi on erityinen ihme. Ihmeteltiin kun siellä oli myös yksi mies heilumassa kameran ja äänityslaitteen kanssa. Seuraavana päivänä selvisi, että hän oli paikallinen toimittaja, joka oli tekemässä meistä juttua radioon ja paikallislehteen. Radio on täällä ensimmäinen asia mitä syrjäkyliin ostetaan (sen jälkeen puhelin, jonka akun voi ladata radiosta), joten luotettavan lähteen mukaan meistä tehty radio-ohjelma, joka sisälsi esim. Heidin puheosuuden, lähetettiin Ugandassa 15 alueelle ja se tavoitti yli 2 miljoonaa ihmistä. Lehti johon uutinen meidän vierailusta puolestaan tuli, on koko maan suurin sanomalehti. Ihmeellistä ajatella kuinka moni ihminen tuli tätäkin kautta tavoitetuksi!

Erityislasten kouluvierailu oli tosi koskettava kokemus

Entisten lapsisotilaiden perheille (CAAF-ohjelman) perheseminaari Amuriassa

Nää lapset <3

Entisten lapsisotilaiden lapsien kanssa musisointia

Käytiin myös vankilassa, jossa yhdessä noin 800:n vangin kanssa ylistimme ja jaoimme todistuksia Jumalan teoista ja rakkaudesta. Vankilan kaikki 60 naista ovat tulleet uskoon sekä kaikista miehistä neljäsosa eli 300 vankia. Työtä vankien parissa tehdään paikallisin voimin joka sunnuntai. Naisille jaettiin terveyssiteitä (niille on suuri tarve) ja kaikille vankilassa syntyneille vauvoille pehmonallet. 

Kondon kalastajakylässä koettiin ikimuistoinen ja samalla pitkä ja rankka päivä. Päivät olivat muutenkin aika pitkiä; tällä kertaa aamuseitsemältä oli lähtö ja seuraavaan majapaikkaan pääsimme klo 1 aamuyöllä. Pidettiin kaksi tilaisuutta kalastajakylissä, joissa kuuleman mukaan ei ollut käynyt muita vaaleaihoisia kuin me. Ensimmäinen kylä oli tunnin veneajelun päässä. Saatiin nauttia upeasta Lake Albertista, jonka vastarannalla näkyivät Kongon Siniset Vuoret. Toinen tilaisuus oli keskellä kylää rakennetulla lavalla, ja se kokosi yli 1000 ihmistä.  Lopuksi näytimme Jeesus-filmin lavalle tuodulla valkokankaalla ja videoprojektorilla ulkoilmateatterityylillä. Harvinaisia hetkiä paikallisille!

Kalastajakylän lapset ihmettelivät, kun eivät ole mitä ilmeisemmin nähneet ennen näin montaa vaaleaihoista.

Veneajelu kalastajakylään

Kouluvierailu ja tuleva luokanopettaja elementissään :D

Meidän afrikkamekot oli usein kirkkovaatetus #teamoutfit 

Tässä nyt pikainen yleiskatsaus meidän reissusta! Koin reissun mulle tosi merkittäväksi ja se sisälsi ihmeellisiä hetkiä, itkuja ja naurua, väsymystä ja paljon asioita, joita en tule unohtamaan koskaan! Nautin ihan suunnattomasti kaikista keskusteluista, mitä autossa käytiin ja musta tuntuu että moni asia, jota olen viime aikoina käynyt elämässä läpi loksahti paikalleen. Tulin nyt illalla puoli 7 aikaan Suomeen ja aamulla taas olis seitsemän aikaan suunnattava kentälle :) Tästä nyt sitten alkaa mun Amerikkaseikkailu!