Yleisurheiluterveisiä

Moni on varmaan miettinyt, että mitä mun urheiluille kuuluu. En ole niistä täällä blogissa pitänyt kovaa melua. Vastauksena tähän on että kyllä, olen yleisurheilujoukkueessa, vaikka tiimiinpääsyprosessi meni pitkän kaavan mukaisesti. 

Kaikki alkoi siitä, kun maaliskuussa meilasin päävalmentajalle tulevasta vaihdostani ja tiedustelin, että olisiko mahdollista päästä joukkueeseen. Laitoin hänelle muutaman sähköpostin kevään ja kesän aikana, joihin hän vastasi vain lyhyesti, että mielellään ottaa minut tiimiin. Olin hieman hämmentynyt ja epätietoinen koko asiasta ja siitä, mitä kaikkea joukkueeseen liittyminen oikeastaan edes vaatii. Kuulemani mukaan useissa kouluissa on jopa try-outit, eli joukkueeseen pääsyä ei voi pitää itsestäänselvyytenä. Päätin odottaa, että ensimmäisten viikkojen aikana voisin selvittää asiat valmentajan kanssa kasvotusten. 

Näin tein ja tavattuani päävalmentajan aloitin vaadittavat paperityöt. Kyseiseen prosessiin liittyi kymmenittäin kyselylomakkeita perustiedoista, koulutuksesta, perhe- ja urheilutaustoista jne. Sitä seurasi terveyskartoitus sisältäen niin oman kuin koko perheen terveyshistorian. Lisäksi trainerit (jokaisen urheilujoukkueen omat huoltohenkilöt) testasivat tasapainon ja muistin ja teettivät persoonallisuustestin mahdollista päähän sattuvaa vammaa tai muistinmenetystä varten. Tämän jälkeen kävin koulun omalla urheilulääkärillä, ja häntä varten otettiin verikokeilla Sickle Cell ja CBC (aiemmin testattu jo ulkomaisille opiskelijoille pakollinen tuperkuloosi), astmatesti ja sydäntutkimus terveyshistoriani takia. Huippujuttu oli, että urheiluvakuutus hoidettiin urheilujoukkueen puolesta, mikä lopulta säästi vaihtareille pakollisen omakustanteisen yli 500 dollarin terveysvakuutuksen maksamisen. Sain peruutettua sen päivälleen oikeaan aikaan ja siitä tuli näin ollen mukava säästö! Terveystarkastuksen jälkeen oma pika-aitavalmentajani vielä tarkisti tilanteeni yliopistourheilun kattojärjestö NCAA:lta, jonka paperityöt olin onneksi hoitanut jo muutama vuosi sitten, kun olin ajatellut tehdä koko tutkinnon Yhdysvalloissa. Siihen liittyi maksullisen eligibility center -tilin luominen, yläasteen ja lukion jokaisen jakson englanninkielisten todistusten lähettäminen paperiversioina ja paljon perustietokyselyitä. Muutaman tarpeettoman lisämutkan jälkeen pääsin lokakuussa treenaamaan joukkueen kanssa. Toki sitäkin ennen kävin lähes päivittäin koulun kuntosalilla ja ryhmäliikuntatunneilla, mutta aloin jo kaivata yhteistreenejä valmentajan ohjauksessa. 

OSU Track and Field

Urheilujoukkueiden jäsenillä on hyväksymisen jälkeen oikeus käyttää hulppeita urheilu- ja palautumistiloja, urheilulääkäriä ja jokainen saa vaatteet ja kengät koulun puolesta. Mun vaatepakettiin kuului seitsemät shortsit, toppi, seitsemän t-paitaa, viisi pitkähihaista trikoopaitaa, huppari ja housut, juoksutrikoot, lippis, hattu, reppu, lenkkarit ja vetotossut. Myöhemmin saadaan vielä piikkarit. Koko paketin hinta olisi kaupasta ostettuna varmaan 400 dollarin paikkeilla.

Aituritytöt 

Meidän valmentajan pika-aitaryhmässä on noin 15 tyttöä ja 15 poikaa

Tässä osa jätkäporukasta

Meillä on treenit ma-pe kahdessa tai kolmessa ryhmässä klo 14, 15 tai 16 omien kurssiaikataulujen mukaan ja lokakuusta lähtien on treenattu myös lauantai-aamuina. Dropboxiin saadaan viikottain maanantain, keskiviikon ja perjantain tarkat punttiohjelmat, jokaisen henkilökohtaisine painoineen sekä viikon treeniohjelmarunko. Pääpiirteittäin ollaan treenattu seuraavasti: maanantaina pitkä aktiivinen verryttely ja puntti, tiistaina kovempia tempojuoksuja pitkiä koordeja nurmikolla tai vetotreeni radalla sekä päälle keskispitoja, keskiviikkona puntti, torstaina kovempia ratajuoksuja, perjantaina hyppy-koordinaaatio-minuuttivetokombinaatio, niin että 30sek hyppyliikettä, 4x30sek samaa koordinaatioliikettä ja päälle 90sek juoksua, kaikki 30sek palautuksilla. Näitä tehtiin viime perjantaina kuusi kierrosta kolmen minuutin sarjapalautuksella eli yli tunnin oli sykkeet korkealla :) Siitä vielä jatkettiin punttisalille, että perjantai-iltana oli kyllä mukavan rättipoikki. Viime viikot ollaan treenattu myös lauantaisin ja viime viikolla oli ohjelmassa mäkitreeni: 4x30sek + 3-5x45sek. Alkuverryttelyistä vielä sen verran, että ne on liike liikkeeltä ylöskirjoitettuja aktiivisia verkkoja, joihin ei varsinaisesti sisälly yhtään hölkkää, vaan paljon aktivointeja, hyppelyitä, koordeja, kyykkyjä ja liikkuvuutta – kaikkea mahdollista.

Yleisurheilukenttä

Treenataan myös jalkapallostadionilla maanantaisin ja perjantaisin 

Sisärata ja korispelaajien puntti, jossa treenataan perjantaisin 

Jalkapalloilijoiden puntti, jossa ollaan ma ja ke

punttien jälkeen loppuverry on usein 10x10 aitaa

Maastojuoksuradalla ylämäkivetoja 

Yksi luksusasia amerikkalaisessa yliopistourheilussa on hoito- ja palautumismahdollisuus trainers roomissa, mikä täkäläisille vaikuttaa olevan välillä jopa pakote. Kolme yleisurheilujoukkueelle nimettyä traineriä (fysioterapeutin tapainen tutkinto, erikoistumisalana urheilijat) on jokaisen treenin jälkeen auttamassa urheilijoita palautumisessa sekä antamassa hoitoa ja yksilöllisiä jumppaohjeita. Näitä kuntoutusliikkeitä ja palautumistoimenpiteitä mennään siis hoitamaan treenien jälkeen trainerien valvovien silmien alle. Meillä on myös jokaisessa punttitreenissä oman valmentajan lisäksi kaksi punttivalmentajaa katsomassa tekniikoita. Meistä pidetään kyllä huolta!

 Athletic training room 

Toinen trainers room yleisurheilukentällä

Palautumisjuomat ja patukat on myös urheilijoiden käytettävissä

Kylmä-kuuma-kylmä #gopokes

Oon tosi kiitollinen, että mulla on mahdollisuus kokea aitoa student-athlete-elämää Amerikassa! On täällä moni asia paremmin kuin koti-Suomessa. Ikävä puoli on huomata, kuinka monet urheilijat täällä ottavat nämä mahdollisuudet itsestäänselvyytenä. Olen vitsaillut, että mulla on täällä pitkä lämpimän ilman treenileiri käynnissä, niin kivaa!!