keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Living with a finn builds SISU!!

Taas vauhdikas viikonloppu takana. Perusrutiinit on perjantaina yliväsyneenä jotain hauskaa, lauantaina usein kukonlaulun aikaan Cross Country meet. Tämän jälkeen puolesta päivästä eteenpäin aikaa omiin tekemisiin. Sunnuntait pyhitetään kirkolle ja läksyille.

Kirkkoamme en ole vielä ehtinyt paljon mainostaa, mutta tosissaan käymme Canyon Creek Baptist chuch -nimisessä kirkossa.
http://www.canyoncreekbc.org/
Vaikka baptistikirkko onkin minulle uusi tuttavuus, ei elämöinti ole juurikaan erilasta verrattuna meidän Saalemiin.

Kirkkorakennus on tosi iso ja sokkeloinen, koska samassa rakennuksessa on koulu. Suurin osa nuorista seurakuntalaisista käykin kyseistä koulua. Sunnuntait alkavat yhdeksältä Sunday Schoolilla, jossa ikäryhmittäin perehdytään Raamatun opiskeluun. Kymmeneltä on itse jumalanpalvelus, jossa meillä on laadukasta musiikkia, orkesteri, kuoro ja sooloesityksiä. Opetukseen on paneuduttu hyvin ja nyt ymmärrän mistä tämä muistiinpanojen kirjottaminen saarnan aikana on tullut myös Suomeen;) Kynät sauhuten täällä kirjotetaan ylös saarnaajan puheet.

Vietimme lauantai-iltaa seurakunnan nuorten kanssa, ruuan ja leffojen parissa. Illalla David haki meidät kirkolta, ja sain otettua minun huikean haamukuvani:DD eikö olekin aavemainen.. En lakkaa ihastelemasta Texasin taivasta. Aamuisin olemme alottelemassa treenejä juuri auringonnousun aikaan, ja nautin niin kovasti siitä upeasta näystä. Sama taivas se on Suomessakin, mutta tällä se näyttää suuremmalta ja kauniimmalta;)

God created a wonderful world!

Haha,, ja lauantai yönä sain yllytettyä Lenen ja Ivanin yökävelylle hautausmaalle.. eikää, että oli hybaa!! Muutenkin harrastetaan Lenen kanssa aika paljon hämärähiippailua lähiseuduilla.

Alkaa mennä liian kummalliseksi, joten siirrytäänpä muihin aiheisiin. Monta viikkoa olemme puhuneet, että pitää päästä käymään Skandinavia putiikissa. Kauppa on vain lyhyen ajomatkan päässä, mutta lähteminen on aina hankalaa;) Vihdoin sunnuntaina kirkon ja ravintolalounaan jälkeen päätimme pistäytyä tarkistamassa paikka.

Kaikkea pohjoimaalaista tavaraa ja jonkin verran ruoka-aineita.. ja karkkia:DD Päätin ostaa pussin dumleja ja pussin lakuja. Halpaa ei ollut, mutta on se sen arvoista ja pitäähän kauppa yrittää pitää pystyssä. Pääsin ennastaan jo jakelemaan postilähetyksessä saamiani salmiakkipastilleja koulukavereille. Ehkä yksi kymmenestä tykkäsi, muut sylkivät pois;) Haha, näin osasin kyllä odottaakin. Kun ei ole makuun tottunut, ei osaa nauttia tästä suomalaisesta suurherkustamme!


karkkihyllyt notkuivat tuttuja karkkeja,, taitaa olla karkkilakkoni tauolla?! ;)
Tuntee kyllä itsensä niin suomalaiseksi. Suomessa sitä vaan nyrpistää nenää tuollaiselle tavaralle, mutta täällä senkun suomihenki nousee kaiken tuon keskellä!

maanantai 18. lokakuuta 2010

Prinsessa ja herne

Heippa kaikille!! Olen pitänyt teitä aika kauan jännityksessä. Enhän ole ollenkaan näyttänyt, minkä näköisessä talossa asustelen. Sanoisin, että vaalea, osittain puusta rakennettu talo ei ole laisinkaan tavallinen näky Texasissa. Yleisesti ottaen kaikki talot näyttävät samalta täällä. Materiaalina käytetään eri sävyisiä punaisia tiiliä, joskin talojen muodot vaihtelevat. Siksipäs on kovin vaikea selostaa kavereille suomalaistyylisiä taloja, koska mitään standardia ei meillä ole.Talomme on 15th streetin ja Rigspeen kulmassa. Tämän avulla ihmiset osaavat suunnata oikeaan taloon. Täällä tosissaan numeroidaan tiet, kuten ehkä teidätte. Meidän talo on 2701, mikä ei kuitenkaan tarkoita, että taloja olisi niin monta.
Jos ajelette ohi olette tervetulleita kylään;)

Viikonloppuisin tapana on syödä perus amerikkalainen pannukakku-aamupala siirapin kera! Hyvää, mutta harvoin sitä makeaa on tottunut syömään heti aamusta. Paapalta opittu kaurapuuro aamupala kelpaa minulle.

Sheilla on innostunut sisustamaan kämppäämme. Kalusteita on viimeisen kahden päivän aikana tullut lisää joka luukusta. Pitäisi vielä vanhat saada samaa vauhtia ulos. Texasissa kaikki on suurempaa, ja näin ollen edellinen 120cm sänky ei enää kelvannut, vaan oli aika hankkia "oikea" sänky. Pitää melkeen ottaa vauhtia ja hypätä, jos aikoo sängylle asti päästä.
Tai ehkä syy uuden sängyn ostamiseen olikin suuri ruokahaluni. Kuulemma tätä syömisvauhtia todellakin tarvitaan isommalle Petralle isompi sänky - mutta sepäs nähdään!
Sheilla vitsailee nyt, että olen prinsessa, sadusta prinsessa ja herne.. Tiedättehän, kun herne on kaikkien patjojen alimmaisena ja silti prinsessa tuntee, että jokin painaa:DD haha ei kylläkään mun idea ollut näin iso sänky, olisin tyytynyt pienempään oikein hyvin. Kyllä silti kelpaa!! Kiitos Sheilla<3
Myös olohuoneeseen saatiin ihan uusi järjestys.. Heti tuli testattua uusi telkkarin paikka ja hyvä oli viettää leffailta tyynyjen keskellä hyvän jätskin kanssa:) Tässä vielä vähän keskeneräinen huone.
Kolmena edellisenä päivänä on tullut pizzaa syötyä. Niinpä tämä terveellinen tyttö otti ja teki makaroonilaatikkoa. Ihan sama maku kun Suomessa, jamiii! Lene auttoi niin kokkaamisessa, kuin syömisessäkin ja ilmeisesti vanhemmatkin ihan pitivät suomalaisesta herkustamme.. Ihmettelevät vain, kun ruoka on sekoitettu keskenään. Ruokien keskenään sekoittaminen on jotain uutta. Minun asenne on, että mahassahan ne kuitenkin menevät sekaisin;)

Ensimmäinen kuorokonsertti oli torstaina. Koulussa on hyvä musiikkipanostus ja paljon innokkaita laulajia. Ilo olla mukana. Siitä oli hyvä lähteä pitkän viikonlopun viettoon, sillä perjantaikin oli vapaana, opettajien konfferenssin takia. Alemmassa kuvassa kuorokaveri Valeria:)


PS. Jälkihuomautuksena täytyy vielä kertoa sen verran, että täällä kesä sen kun jatkuu. Lähellä kolmeakymppiä päivälämpötila:) Perjantaina päätettiin tutkia lähi yleisurheilu kenttä, joka olikin vaan 5 minuutin juoksumatkan päässä. Tunnin verran oltiin juoksentelemassa Lenen kanssa ja iho tuntui vähän omituiselta.. Mikäs siinä, pienehkö palaminen. Ensimmäistä kertaa täällä oloni aikana ja vain tunnin verran olimme ulkona. Jännä tämä Texasin aurinko!

maanantai 11. lokakuuta 2010

Texas State Fair, huumattu nainen ja deittailua?!

Seitsemän viikkoa takana! Vielä pysyy laskuissa. Ei kyllä muuten, mutta kouluvuosi on jaettu 6x6vk jaksoihin, joten 6+1 on kaiketi 7! Tavallaan lyhyt aika, mutta silti tapahtunut NIIN paljon, etten käsitä.

Tällä viikolla minulla on ollut tosi hassuja tuntemuksia. On vaikea selittää niitä sanallisesti. Joka päivä on hetkiä, jolloin olen tosi onnellinen, että olen täällä. Opin koko ajan kulttuurin ja koulun lisäksi uutta ittestäni, ihmissuhteista ja myös tunteista. Tämä on samalla elämänkoulua. Olen usein hämmentynyt, kun tuntuu, että teen kaiken väärin ja olen niin blondi. Toisaalta teen asiat suomalaisen kulttuurin näkökylmasta. Ehkä pääsen näin helpommalla, kun en ymmärrä mitä kaikkea tyhmää tuleekaan tehtyä.

Eräs mielenkiintoinen kokemus tältä viikolta oli torstai yönä kello 11 aikaan. Olin just nukahtamaisillaan, kun kuulin keittiöstä naisen itkua. Ajattelin, että mitä se Lene itkee, kun äsken kaikki oli vielä hyvin. Okei, eipä ollut Lene, vaan random nuorinainen, sekä useita poliiseja meidän keittiössä... Kurkkasin ikkunasta ja pihassa oli poliisiauto, ambulanssi ja paloauto. Kaikilla valot vilkkumassa. Tapahtumat olivat ohi 15 minuutissa. Sheilla-äiti oli yhtä ihmeissään, kun mekin. Selitti vain, että paniikissa oleva nuorinainen koputti oveen ja antoi ymmärtää, että tuntematon mies yritti tarjota huumeita. Toisaalta kyseinen nainen, ei muistanut omaa nimeänsäkään kunnolla, että vaikea sitten sanoa, kuka niitä huumeita tarjosi. Lopputarina jää arvoitukseksi, sillä poliisit ottivat naisen sitten huostaansa. Että näin tässä meidän lähiössä!!
Tiistai päivän otimme kokonaan vapaaksi koulusta, jotta päästiin vierailemaan State fair of Texas -karnevaaleilla, downtown Dallasissa. Siellä hurahtikin koko päivä. Fair on jokavuotinen tapahtuma, joka vetää tuhansia ja tuhansia ihmisiä noin 1/2mailia x 1/2mailia kokoiselle aluelle muutaman viikon aukiolonsa aikana.
Tässä ensinäkymät portilta katsottuna. Kymmeniä laitteita ja vempaimia, gondolihissi, pelikojuja, autonäyttely, myyjäisiä, erilaisia esityksiä, kuten pirates of the caribbean uimahyppyshow, lintunäyttely, possujen juoksukisa (video).. Lintuesityksessä erilaisia isojakin lintuja lennätettiin ihan katsojien yläpuolella..
Texasin oranssi (texas väri on oranssi) auto, kunnon jenkkimaasturi.. Iskä ostatko mulle tän?!

Täällä näitä jenkkitähtiä riittääkin, Beyoncet, Britneyt, Madonnat sun muut:)


Lenen ja Petran videoblogi avattu!! No ei, mut meil on kokoajan sellanen läppä. Kun ne poliisitkin oli täällä ja Lene hiippaili mun huoneeseen. Ois saatu hyvä video: keittiössä poliiseja ja ikkunasta näkyy vilkkuvia valoja;))
Totesin tässä, että viikko menee nopeammin ohi, kun edellisen viikonlopun on valvonut:P Pari kertaa nyt testattu. Toisaalta en halua hukata hetkeäkään! Samalla kun koulu menee helpommaksi, koulupäivät tuntuvat tosi paljon kivemmilta. Myös kavereiden ansiosta. Viikonloput on silti parhaimpia. Tänä viikonloppuna olen hengannut kavereiden kanssa, nähnyt heidän perheitä ja koteja ja käyny keilaamassa. Tänään kirkon jälkeen oli kymmenisen henkeä lounastamassa kotonamme..
Ja ensimmäinen deitti takana. En nyt vieläkään ole vakuuttunut, että se oli deitti, mutta kai se sitten oli. Täällä vaan deittikulttuuri on vahvempi, eikä se välttämättä ole kovin vakavaa. Ei siitä sen enempää! Jenkkipojat vaan on niin aktiivisia tyttöjen suhteen, että oon ihan sekasin. Vielä kun olen blondi ja eksoottinen, niin huomiota tulee joka suunnasta.

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Homecoming

Homecoming on juhla, josta on puhuttu viimenen kuukaus! Kaikki alkoi, kun yhdellä sun toisella tytöllä oli iloinen hymy kasvoilla ja kukat kädessä - amerikan herrasmiehet kun pyysivät paria tansseihin:)

Perjantaina oli homecoming jalkapallo-ottelu, jossa pelas Plano East vs. Plano West, jonka meidän koulu tietenkin voitti. Peli oli iso juttu ja katsojia oli monta tuhatta ja kelatkaa et high-school ottelut televisioidaan täällä, it's a big deal!

Lauantaina oli sitten itse tanssit!! Ulkonäköön oli nähty vaivaa ja mahollista oli just vuokrata limusiini ja mennä kavereiden kanssa syömään ennen tansseja. Näin me toimittiin ja käytiin syömässä japanilaista ruokaa, joka tehtiin siinä nenän edessä.. Kokeilla oli just hauskat koreografiat ja oli niinku show käynnissä. Ja että ruoka oli hyvää. Nautin!

Meitä oli ryhmällinen tyttöjä ja tytönmielisiä. No ei, Ivan oli onnekas, kun sai yhden tytön tilalta yksitoista.. Kateeks käy muilla jätkillä:P
En voi muuta sanoa, kun että jenkit osaa jorata ja tanssia:DD Erityisesti jätkät. En ole missään nähny niin kovaa meinikiä, kun täällä. Itseasiassa vielä ilman alkoholia. Texas on sinällään aika konservatiivista aluetta, että tosissaan lakia noudatetaan. Eipä se kuitenkaan tunnelmaa pilaa, päinvastoin!
Juhla oli just pääasiassa tanssimista ja tietysti kävin tarkistamassa tarjoilut. Perusjenkki: vähän niinku suihkulähteessä juoksevaa suklaata, johon dipattiin erilaisia meloneita ja ananasta..
Puolen yön aikaan siirryttiin limusiinilla jatkoille yhen tytön kotiin. Sama meno jatkui, tanssia ja ruokaa. Ihan alakerran kattokruunu heilui, kun nuoret joras niin kovalla tohinalla. Huippuu!Vielä jatkojenjatkoille ja silmiin pisti se, että vanhemmat oli kotona samaan aikaan kun nuoriso juhli. Ja pakko vielä sanoa väliin, että en kestä näitä jenkkikämppiä.. Uima-altaat, popcorn koneet, tanssihuoneet. Näin täällä! Aamulla sitten onnellisena, mutta väsyneenä kirkkoon viikonlopun 9h yöunien ansioista:)

Tässä vielä pari videonpätkää Pep Rally:sta. Perjantaina oli toinen moistaan ja nyt sain ladattua nää videot tänne. Vähän jenkkimeininkiä :)) rakastan näitä cheerleadereita täällä.. jos olisin venyvämpi niin vois harkitakkin:P