Track tiimin seuraava eteneminen Districtin jälkeen oli Regionals-kilpailut. Sieltä Top 3 pääsee kisaamaan Regionals-kisoihin, josta taas kaksi parasta osavaltion mestaruuksiin. Coach antoi minulle mahdollisuuden lähteä mukaan, vaikken siellä päässytkään juoksemaan. Vikahan ei ollut minun. Aikani olisivat riittäneet, mutta säännöt tulivat vastaan.
Bussimatka Lubbockiin oli 7 tuntia ja minähän rakastan bussimatkustamista. Mikäs siinä juttua heittäessä kavereiden kanssa, lukiessa, musiikkia kuunnellessa ja leffoja kattellessa. Yläkuvassa Coral, Maggie ja minä.
Kaksi yötä hotellissa, ilmaiset ruuat ravintoloissa ja hotellilla, Texasin parhaat urheilijat ja hyvä yleisurheilurata, Texas Tech:in campusalueella. Mikä parasta: vapaata koulusta. Ei valittamista! Unelmoin, jos vielä tulevaisuudessa saisin mahdollisuuden päästä viettämään yliopistoaikaani jenkkicollegessa.
Hotellin uima-allas
Fitness Center tuli myös tutkittua.
Ensimmäinen Mondo Track. Olisin niin mielelläni juossut sillä. Viime kesänä pääsin juoksemaan samanlaisella radalla Tampereen SM-kisoissa, ja sieltä jäi hyvät muistot.
Meidän keltaiset Regionals paidat tulevat mukavan kesäisesti esille joka paikassa, varsinkin kisapaikalla kovan ryysiksen keskellä.
Koulumme värithän ovat musta ja kulta. Tästä syystä kaikki vaatteemme menevät pitkälti tämän värityksen mukaan. Ylhäällä olevassa kuvassa yksi texasnuorten perus ryhmäleikeistä: Ninja.
"What are we doing right now?" - "Chasing perfection"
Pääsin ottamaan ensiaskeleeni aikuisuuteen näin mukavissa olosuhteissa. Kaikki niin mukavasti muistivat onnitella. Sain ihanan kortin ja kakun yllärinä bussimatkalla kotiinpäin. Tosin urkin cookiekakun tarinan: pöllittiin kentältä:P aika hassu sattuma, että sieltä löysivät random kakun. Hyvältä se kuitenkin maistui.
Ensin olivat 18-vuotiskynttiläni kakussa väärin päin. Piti kuvaa varten muuttaa järjestys, ettei erehdyksessä luulisi, että täytinkin jo 81-vuotta. Se voisi olla kovinkin surullista. En voi muuta kun sanoa, että olo tuntuu vanhalta näin 18-vuotiaan näkökulmasta. Olen vaan niin kiitollinen joka hetkestä, mitä olen saanut elää. Noita facebook onnitteluja lukiessa tuli ihan mieletön olo. Kuinka paljon ihania ihmisiä minulla onkaan elämässäni. Kaikkien teidän avulla olen saanut päätyä tähän pisteeseen. Ja samalla elämä jatkuu!
Bussimatka Lubbockiin oli 7 tuntia ja minähän rakastan bussimatkustamista. Mikäs siinä juttua heittäessä kavereiden kanssa, lukiessa, musiikkia kuunnellessa ja leffoja kattellessa. Yläkuvassa Coral, Maggie ja minä.
Kaksi yötä hotellissa, ilmaiset ruuat ravintoloissa ja hotellilla, Texasin parhaat urheilijat ja hyvä yleisurheilurata, Texas Tech:in campusalueella. Mikä parasta: vapaata koulusta. Ei valittamista! Unelmoin, jos vielä tulevaisuudessa saisin mahdollisuuden päästä viettämään yliopistoaikaani jenkkicollegessa.
Hotellin uima-allas
Fitness Center tuli myös tutkittua.
Ensimmäinen Mondo Track. Olisin niin mielelläni juossut sillä. Viime kesänä pääsin juoksemaan samanlaisella radalla Tampereen SM-kisoissa, ja sieltä jäi hyvät muistot.
Meidän keltaiset Regionals paidat tulevat mukavan kesäisesti esille joka paikassa, varsinkin kisapaikalla kovan ryysiksen keskellä.
Koulumme värithän ovat musta ja kulta. Tästä syystä kaikki vaatteemme menevät pitkälti tämän värityksen mukaan. Ylhäällä olevassa kuvassa yksi texasnuorten perus ryhmäleikeistä: Ninja.
"What are we doing right now?" - "Chasing perfection" 
Pääsin ottamaan ensiaskeleeni aikuisuuteen näin mukavissa olosuhteissa. Kaikki niin mukavasti muistivat onnitella. Sain ihanan kortin ja kakun yllärinä bussimatkalla kotiinpäin. Tosin urkin cookiekakun tarinan: pöllittiin kentältä:P aika hassu sattuma, että sieltä löysivät random kakun. Hyvältä se kuitenkin maistui. 
voi kuinka kuulostaaa ihanalta ja onneks olkoon vielä :)))
VastaaPoista