Teksti Ugandan lapsisotilaista

Pahamaineinen sissiliike LRA on vuosien varrella kaapannut kymmeniätuhansia lapsia Ugandassa ja naapurimaissa. Tällä hetkellä LRA on siirtynyt presidentti Musevenin ja maan armeijan järjestelmällisen vastaan taistelun takia naapurimaihin Sudaniin, Kongoon ja Keski-Afrikan tasavaltaan. Lähetysmatkamme aikana koin puhuttelevana Heidi Söderlundin työn näiden entisten kaapattujen lapsisotilaiden parissa. Haastattelin Heidiä, joka koordinoi CAAF-ohjelmaa ja teksti perustuu haastattelusta saamaani tietoon.

CAAF-ohjelma (Children Affected by Armed Forces) on Fidan aloittama tukiohjelma, jonka piiriin kuuluu Ugandassa noin 250 entistä lapsisotilasta. Näistä lapsisotilaista pääosa on nyt 20–25-vuotiaita ja he ovat elämässään käyneet läpi hirvittäviä asioita! Moni kauhutarina alkaa siitä, kun sissit hyökkäävät – joko ilmoittamatta tai etukäteen lähetetyn pelottelukirjeen jälkeen – kylään ruuan tai lääkkeiden tarpeessa. He vievät mukanaan esimerkiksi koulumatkoilta 10–12-vuotiaita lapsia maailman etsityimmän sotarikollisen sissijohtaja Konyn joukkoihin. Syy miksi he nappaavat juuri lapsia on se, että lapset ovat usein lojaaleja sissiarmeijalle ja heidät on helpompi manipuloida. Usein tytöt annetaan sisseille vaimoiksi (seksiorjiksi) ja pojat koulutetaan tappajiksi tai vakoojiksi. Sissit polttavat perässään asuinmajat tai kokonaiset kylät ja tappavat mennessään niiden ihmiset. Monet lapset ovat joutuneetkin todistamaan vanhempiensa raa’an kuoleman.

Noituus ja taikuus ovat keskeisessä asemassa sissileireillä, ja tappamisten jälkeen toimitetaan usein saatanallisia uudisrituaaleja. Erään 14-vuotiaan pojan mukaan kolmannen tappamista seuraavan uudisrituaalin jälkeen hänelle tuli himo tappaa. Pakeneminen leireiltä on harvinaista, jopa ihme, sillä kiinni jääneet hakataan tai tapetaan. Osa lapsista kuitenkin pyrkii aktiivisesti pitämään kodin mielessä ja ylläpitämään toivoa pakenemisesta. Karkaamiseen liittyy uskomus, että henget tulevat heidän peräänsä ja sitä kautta heidät löydetään. Lapset voidaan laittaa myös ampumaan karkulainen ja juomaan hänen verensä. Pakenemiseen voi tulla mahdollisuus esimerkiksi silloin, kun lapsi on ollut lojaali sissiarmeijaa kohtaan ja hänet korotetaan majurin tai kenraalin valta-asemaan. Kongossa tai Ugandassa tapahtuvissa yhteydenotoissa, taisteluissa tai helikopteripommituksissa armeijaa vastaan voi tulla mahdollisuus pakenemiseen, esim. jos haavoittuneet lapset jätetään oman onnensa nojaan. Tästä kuitenkin seuraa pitkä pakomatka viidakossa villieläinten seassa. Harva pääsee perille kotiin asti!

Sissiarmeijasta pakoon päässeitä lapsia halutaan värvätä armeijalle. Kaikkien kokemusten jälkeen on kuitenkin luonnollista etteivät he halua enää koskea pyssyihin, vaan palata normaaliin elämään. CAAF haluaa tarjota entisille lapsisotilaille tähän mahdollisuuden. Ohjelman kautta pyritään palauttamaan nuoret yhteisöön ja tukemaan sitä, että läheiset hyväksyvät heidät takaisin elinpiiriinsä. Läheisten vastaanotto saattaa pahimmillaan olla, että ”sinä senkin murhaaja, miksi tulit ikinä takaisin” tai tytöille Konyn huoraksi haukkuminen. Osa lapsisotilaista tulee puskasta takaisin yhden tai kahden lapsen kanssa, mistä juontaa nimittely ”Konyhuoran pentu”. Läheisten ihmisten ennakkoluulot ja pelon tunteet ovat raadollisia. Kotiin palattua entiset lapsisotilaat näkevät usein painajaisia ja huutavat ääneen yöllä, mikä aiheuttaa puolisoissa pelkoa. On myös sydäntä raastavaa kohdata tilanne, jossa lapsi tulee isoäidin kerrottua tilanteesta kysymään isältään, että ”oletko sinä oikeasti murhaaja”.

CAAF-ohjelman nuoret ovat olleet lapsisotilaina muutamasta kuukaudesta kymmeneen vuoteen, jonka jälkeen heillä on paljon traumoja ja haasteita päästä käsiksi normaaliin elämään. Pääosalla näistä nuorista aikuisista on vasta vähän päälle 20-vuoden iässä jo useita lapsia. Suuri haave heillä on saada lapsilleen lapsuus ja koulutus, joihin heillä ei ollut itse mahdollisuutta. Sotilasaikoina syntyneen itsekurin avulla he pyrkivätkin päämäärätietoisesti kohti parempaa elämää.

CAAF perustuu projektikummiuteen, jossa kuukausittaisilla maksuilla tuetaan näitä nuoria. Jokainen ohjelmassa oleva entinen lapsisotilas on Heidin henkilökohtaisesti haastattelema. Monet eivät osaa kirjoittaa ja lukea, joten CAAF tarjoaa mm. aikuiskoulutusta, tietoa varojenhankintatavoista (esim. mehiläiskasvatuksen kautta) ja ammattiohjausta (vocational training). Joidenkin haave on jopa opiskella lääkäriksi, sillä he kokevat tehneensä niin paljon pahaa, että haluavat tehdä nyt muita terveeksi. CAAF järjestää myös avioliitto- ja lastenkasvatusseminaareja, sukupuolivalistusta ja tunnekoulutusta, sillä sissiarmeijassa lapset pakotetaan pysymään kovina ja tunteiden näyttäminen kielletään. Pikkuhiljaa eilisen painajaiset alkavat hellittää ja entiset lapsisotilaat uskaltavat katsoa tulevaan toiveikkaasti, vaikka vielä on haasteita! Presidentti on myös tehnyt järjestelmällistä työtä rauhan puolesta niin, että sissit eivät ole enää moneen vuoteen olleet vallassa Ugandassa.

Vapautuminen syyllisyydestä on Heidin mukaan kuitenkin kaikkein keskeisin asia, mitä hän työnsä kautta pääsee näkemään. Paras kokemus näille ihmisille on se, että Jumala on antanut heille kaikki synnit anteeksi. Kun tappamiseen tulee halu, tuntevat lapsisotilaat syyllisyyttä siitä, että he tekivät sitä lopulta omasta tahdostaan. Onneksi meillä on Jumala, joka voi vapauttaa syyllisyydestä!

Room. 8:31