Kiitospäivä Arkansasissa

Kiitospäivää juhlitaan marraskuun neljäntenä torstaina, ja se on ikään kuin joulukauden aloittava loma. Silloin keskitytään asioihin, joista ollaan kiitollisia, syödään paljon hyvää ruokaa ja vietetään aikaa perheen kanssa. Pöydässä on perinteisesti mm. kalkkunaa, karpalohyytelöä, perunamuussia, bataattia, maissia, papuja ja erilaisia piirakoita.

Me aloitettiin juhlinta ja vähän etukäteen friendsgiving-juhlan muodossa. Mun Siera-kaveri ja sen kämppikset järjestivät juhlat, joihin jokainen vieras toi ruokaa nyyttärityylillä. Siellä noin 40 hengen porukalla syötiin ulkona, nautittiin hyvästä ruuasta ja seurasta ja myöhemmin illalla höpöteltiin tunnelmallisesti nuotion äärellä.

Kiitospäivän kunniaksi lomaa oli yliopistolta keskiviikosta sunnuntaihin. Kiitospäiväloman jälkeen onkin enää vain "dead week" ja loppukoeviikko. Kerrankin kun nyt on vähän pidempi lomapätkä, niin päätin lähteä moikkaamaan mun lukiovaihdon aikaisia host-vanhempia Sheillaa ja Davidia Teksasiin. Tiistaina ajoin kaverin kyydissä Dallasin suunnille, jossa vietin lukiovaihtoni ja jonka suunnilta OSU:n moni opiskelija myös on kotoisin. Sheilla ja David tulivat hakemaan mut sitten sieltä ja jatkettiin muutaman tunnin matkan päähän itä-Texasiin, jonne he pari vuotta sitten muuttivat Planosta. Pääsin ensimmäisen kerran näkemään heidän uuden talonsa.

Sheillan kiitospäivän Facebook-profiilikuva viime kesän Suomireissulta :)

Sheillan ja Davidin uusi talo ja pekanpähkinäpuu, josta saatiin kiitospäivän piirakkapähkinät!

Arkansas

Keskiviikkoaamuna lähdettiin ajamaan kohti Hot Springs Arkansasia, jossa Sheillan tyttären perhe asuu. Siellä vietimme kiitospäivää edeltävän päivän pääosin ruuanlaiton parissa, itse kiitospäivätorstain ja loppuviikon, kunnes sunnuntaina ajettiin takaisin Stillwateriin, josta Sheilla ja David lähtivät jatkamaan sukulointia Kansasiin ja Missouriin.

Kiitospäivän herkut

Viiden päivän vierailun aikana pelattiin paljon lautapelejä, katsottiin leffoja, käytiin ajelemassa ympäri lähiseutuja ja sunnuntaina ennen kotimatkaa käytiin kirkossa. Tottakai kalkkunansulatuslenkit kuuluivat myös ohjelmaan kaiken syömisen lisäksi. Sain talon lapsista ihanasti treeniseuraa ja käytiin monena päivänä lenkillä ja kentällä juoksentelemassa ja tekemässä mun valmentajan loman ajaksi tekemiä treeniohjelmia. Lasten koulun urheilukentän portti oli jätetty auki loman ajaksi ja päästiin juoksentelemaan loistavalla mondoradalla ja tekonurtsilla – ihan parasta! Se oli muuten ehdottomasti paras lukiokenttä, mitä oon nähnyt!

Minä, Ashten, Eden, Emree valmiina treeniin

Välillä tehtiin poikien lempparijuttuja pyssyjen kanssa ja vähän myös tyttöjen hemmottelua mani- ja pedikyyrin merkeissä :)

Black Friday shoppailut muuttui hemmotteluksi

Syksy oli selvästi pidemmällä Arkansasissa kuin Oklahomassa ja Texasissa. Syys- ja lokakuu on ollut niin harvinaisen lämpimiä, että välistä on tuntunut että kesä jatkuu loputtomiin. Arkansasissa oli ihanin ruska muistan vuosiin nähneeni.

Tässä vielä vähän syysaiheisia kuvia pääosin Hot Springsin kansallispuistosta, jossa käytiin vähän ulkoilemassa.

Kiivettiin lasten kanssa portaat Hot Springs Mountain Toweriin 66 metrin korkeuteen.

Näköalat tornista

P.S. Tulipas siellä naapurustossa lenkkeillessä vastaan peuralaumojakin. Niitä hyppii kuulemma harva se päivä myös tämän talon takapihalla. Tässä vielä pari filtteröityä ihmispeuraa hyvää Thansgivingiä toivottelemassa!

Viikonloppu Tulsassa ja kauneuskilpailut

Viime viikonloppu vietettiin tyttöporukalla Tulsan esikaupunkialueella Broken Arrow-nimisessä kaupungissa, josta moni OSU:n opiskelija on kotoisin. On aina kiva päästä näkemään mistä ihmiset on kotoisin ja nähdä paikat, joita kuulee keskusteluissa. Meidän kaveri Alexis kutsui meidät vaihtaritytöt Abigailin, Sarahin ja mut kannustamaan häntä Miss Broken Arrow -kauneuskilpailussa, jossa hän kilpaili oman kotipaikkakuntansa voitosta. 

Tulsa

Alexisin kotipiha

kauneuskilpailuun laittautumista parhaimmillaan

Alexisin poikaystävä Zach tuli hakemaan meitä ihanasti Stillwaterista ja ajettiin Alexisin kotiin vähän laittautumaan, viettämään aikaa Alexisin perheen kanssa ja odottamaan illan kilpailua. Pitihän sitä itsekin olla edustavana kauneuskilpailussa;)

Kauneuskilpailut (pageants) on mun ymmärryksen mukaan melko yleinen ja jopa perinteinen kilpailumuoto jenkeissä. Meidän koulullakin on ollut niitä syksyn aikana jo useita: Miss OSU, Mr. and Ms. International jne. Vaikka nimi viittaa siihen, että kyseessä olisi pelkästään ulkonäköstä, niin näin ei varsinaisesti ole. Mekko- ja uimapukukierrosten lisäksi noin puolet pisteistä tulee lyhyistä sanavalmiutta ja mielipiteiden esittämistä mittaavista kysymys-vastaustilanteista, talent-esityksistä ja kilpailuaamun haastatteluista, joissa tuomarit tutustuvat kilpailijoihin ja heidän arvomaailmaansa. Kilpailun voittajat edustavat vuoden mittaan erilaisissa tapahtumissa ja tilaisuuksissa. Yksi edustusvuoden kohokohta on Miss Oklahoma kilpailu, jonka voittaja pääsee jatkamaan valtakunnalliseen Miss America -kilpailuun, jossa on yksi edustaja jokaisesta osavaltiosta. Miss Oklahoma oli juontamassa illan, koska hän on itse kotoisin Broken Arrowsta. Kauneuskilpailut on yksi tapa rahoittaa opintoja, sillä jaossa on stipendirahoja ja paikallisten yritysten sponsorointietuja. Voittajille tarjotaan myös eri tahoilta mentorointia, esiintymiskoulutusta ja tukea ja tittelistä ja vuoden mittaan karttuneista kokemuksista on varmasti etua ansioluettelossa tulevaisuuden työnhaussa.

Meidän ihana Alexis voitti lopulta koko kilpailun ja oli ihanaa olla kokemassa tämä päivä koko porukalla. Hän on todella ansainnut voittonsa!

Minä, Alexis, Abi, Sarah

Kannustusjoukot

Oli pakko kokeilla itsekin – kruunu vain puuttuu

Kilpailuista jatkettiin illalliselle ja myöhemmin nuorisoporukalla vähän tanssimaan Tulsan keskustaan. Tässä alakuvassa ollaan "The center of the universe" -nimisessä kohdassa Tulsassa, joka on tunnettu sen vaikeasti kuvailtavasta, jännittävästä akustiikasta,  joka pitää kokea itse! Vähän lyhyiksi jääneiden yöunien jälkeen vietettiin seuraava päivä vielä yhdessä shoppaillen ennen kuin ajettiin 1,5 tunnin matka takaisin Stillwateriin. Oli mukava viikonloppu vähän erilaisessa ympäristössä :)

My girls <3

Jalkapallo-ottelut

Viime viikon lauantaina oli jalkapallokauden viimeinen kotiottelu, joita oli kolmestatoista pelistä yhteensä seitsemän täällä meidän kampuksella. Oklahoma State Universityn Boone Pickens Stadium vetää yli 50 000 ihmistä eli jotakuinkin koko Stillwaterin väestö mahtuisi kerralla sinne. Pelipäivät on täällä iso juttu ja paikalle tulee tuhansittain koulun ulkopuolisia faneja. Tunnelma on ehdottomasti myös sen mukainen ja Amerikan kirkkainta oranssia näkyy lähes jokaisen vaatetuksessa. 

Seuraavaksi vähän selostan kuvien värittämänä pelipäivän kulkua. Ottelut on joko klo 11, 14:30 tai 18, riippuen televisioinneista. Parhaat joukkueet saavat iltaottelut. Meillä oli alkukauden pelit klo 11 ja joukkueen päästessä vauhtiin ja parempiin sijoituksiin kohti loppukautta peliaika oli useammin puoli kolme. Yhdessä syyskuun pelissä oli jokaiselle istumapaikalle laitettu valkoinen tai oranssi paita niin, että ne puettiin päälle. Syyksi selvisi se, että stadionin katolta otettiin pelin lomassa suuri yhteiskuva.

Peliaamut alkavat aina tailgating-nimisillä ruokahetkillä, joissa eri kokoonpanoilla keräännytään telttojen alle grillaamaan, pelailemaan seurapelejä ja nauttimaan läheisten seurasta. Telttoja tullaan pystyttämään jo paria päivää aikasemmin ja niitä on satoja ja satoja ympäri kampusta.

Stadionilla alkaa tapahtumaan noin kaksi tuntia ennen pelin alkua, kun kulkueena Student Unionilta kävelee cheerleaderit, orkesteri ja joukkue poliisit ja Pistol Pete seuranaan.

Ennen pelin alkua urheilijat verryttelevät ja tekevät alkurutiinit. Niitä on ihan hauska katsella, jos sattuu paikalle niin hyvissä ajoin. Armeijakurissa siellä satakunta joukkueen pelaajaa venyttelee rivissä. Hauskaa katseltavaa!

Itse pelin alussa pelaajat juoksevat savun läpi areenalle ihmisten hurratessa! 

 

Sitten alkaa peli, joka usein kestää nelisen tuntia. Monet valitettavasti lähtevät puoliajalla pois, koska varsinkin alkusyksyn kuumuudessa olo saattoi käydä aika tukalaksi. Pääosin tunnelma on pelien aikana kuitenkin katossa ja suurin osa ihmisistä (ainakin opiskelijakatsomossa) seisoo koko pelin ajan. OSU:lla on kymmeniä hauskoja laulu-, tanssi- ja hurraustraditioita. Yritin löytää Youtubesta videoita, mutta kaikki on laitettu suoraan Oklahoma State Football Facebooksivulle, käykää ihmeessä kattomassa. Esimerkiksi touchdownin tullessa Pistol Pete laukaisee pyssyn ja hevonen juoksee OSU-liput perässään areenan läpi. Sen jälkeen armeijapojista joku tekee rimalaudan päällä niin monta punnerrusta kuin joukkueella on pisteitä. Joskus sitä pääsee pojat punnertamaan aika isoja määriä! Nyt tätä postausta kirjoittaessa tulee kyllä huomanneeksi kuinka hauskoja traditioita täällä onkaan ja ihan varmasti tulee näitä lauluja, tansseja ja yhteishenkeä ikävä!!! Tässä pari perusfanijoukkukuvaa;)

Pelien lopuksi lauletaan Oklahoman oma kansallislaulu niin että kaikki pitävät vieruskaveria hartioista kiinni.

Urheilun lisäksi pelipäivät on iso sosiaalinen tapahtuma. Instagram on aina pullollaan opiskelijoiden ottamia ryhmäkuvia. Tässä on jalkapallo-otteluissa otettuja kuvia, mitä koneelta löysin :)

Ihania hetkiä tullut koettua jalkapallo-otteluissa ja haikeaa että ne on nyt ohi! Onneksi pääsen treeneissä treenaamaan tuolla stadionilla, mikä on sitten oma hauskuutensa!