Jalkapallo-ottelut

Viime viikon lauantaina oli jalkapallokauden viimeinen kotiottelu, joita oli kolmestatoista pelistä yhteensä seitsemän täällä meidän kampuksella. Oklahoma State Universityn Boone Pickens Stadium vetää yli 50 000 ihmistä eli jotakuinkin koko Stillwaterin väestö mahtuisi kerralla sinne. Pelipäivät on täällä iso juttu ja paikalle tulee tuhansittain koulun ulkopuolisia faneja. Tunnelma on ehdottomasti myös sen mukainen ja Amerikan kirkkainta oranssia näkyy lähes jokaisen vaatetuksessa. 

Seuraavaksi vähän selostan kuvien värittämänä pelipäivän kulkua. Ottelut on joko klo 11, 14:30 tai 18, riippuen televisioinneista. Parhaat joukkueet saavat iltaottelut. Meillä oli alkukauden pelit klo 11 ja joukkueen päästessä vauhtiin ja parempiin sijoituksiin kohti loppukautta peliaika oli useammin puoli kolme. Yhdessä syyskuun pelissä oli jokaiselle istumapaikalle laitettu valkoinen tai oranssi paita niin, että ne puettiin päälle. Syyksi selvisi se, että stadionin katolta otettiin pelin lomassa suuri yhteiskuva.

Peliaamut alkavat aina tailgating-nimisillä ruokahetkillä, joissa eri kokoonpanoilla keräännytään telttojen alle grillaamaan, pelailemaan seurapelejä ja nauttimaan läheisten seurasta. Telttoja tullaan pystyttämään jo paria päivää aikasemmin ja niitä on satoja ja satoja ympäri kampusta.

Stadionilla alkaa tapahtumaan noin kaksi tuntia ennen pelin alkua, kun kulkueena Student Unionilta kävelee cheerleaderit, orkesteri ja joukkue poliisit ja Pistol Pete seuranaan.

Ennen pelin alkua urheilijat verryttelevät ja tekevät alkurutiinit. Niitä on ihan hauska katsella, jos sattuu paikalle niin hyvissä ajoin. Armeijakurissa siellä satakunta joukkueen pelaajaa venyttelee rivissä. Hauskaa katseltavaa!

Itse pelin alussa pelaajat juoksevat savun läpi areenalle ihmisten hurratessa! 

 

Sitten alkaa peli, joka usein kestää nelisen tuntia. Monet valitettavasti lähtevät puoliajalla pois, koska varsinkin alkusyksyn kuumuudessa olo saattoi käydä aika tukalaksi. Pääosin tunnelma on pelien aikana kuitenkin katossa ja suurin osa ihmisistä (ainakin opiskelijakatsomossa) seisoo koko pelin ajan. OSU:lla on kymmeniä hauskoja laulu-, tanssi- ja hurraustraditioita. Yritin löytää Youtubesta videoita, mutta kaikki on laitettu suoraan Oklahoma State Football Facebooksivulle, käykää ihmeessä kattomassa. Esimerkiksi touchdownin tullessa Pistol Pete laukaisee pyssyn ja hevonen juoksee OSU-liput perässään areenan läpi. Sen jälkeen armeijapojista joku tekee rimalaudan päällä niin monta punnerrusta kuin joukkueella on pisteitä. Joskus sitä pääsee pojat punnertamaan aika isoja määriä! Nyt tätä postausta kirjoittaessa tulee kyllä huomanneeksi kuinka hauskoja traditioita täällä onkaan ja ihan varmasti tulee näitä lauluja, tansseja ja yhteishenkeä ikävä!!! Tässä pari perusfanijoukkukuvaa;)

Pelien lopuksi lauletaan Oklahoman oma kansallislaulu niin että kaikki pitävät vieruskaveria hartioista kiinni.

Urheilun lisäksi pelipäivät on iso sosiaalinen tapahtuma. Instagram on aina pullollaan opiskelijoiden ottamia ryhmäkuvia. Tässä on jalkapallo-otteluissa otettuja kuvia, mitä koneelta löysin :)

Ihania hetkiä tullut koettua jalkapallo-otteluissa ja haikeaa että ne on nyt ohi! Onneksi pääsen treeneissä treenaamaan tuolla stadionilla, mikä on sitten oma hauskuutensa!

Yleisurheiluterveisiä

Moni on varmaan miettinyt, että mitä mun urheiluille kuuluu. En ole niistä täällä blogissa pitänyt kovaa melua. Vastauksena tähän on että kyllä, olen yleisurheilujoukkueessa, vaikka tiimiinpääsyprosessi meni pitkän kaavan mukaisesti. 

Kaikki alkoi siitä, kun maaliskuussa meilasin päävalmentajalle tulevasta vaihdostani ja tiedustelin, että olisiko mahdollista päästä joukkueeseen. Laitoin hänelle muutaman sähköpostin kevään ja kesän aikana, joihin hän vastasi vain lyhyesti, että mielellään ottaa minut tiimiin. Olin hieman hämmentynyt ja epätietoinen koko asiasta ja siitä, mitä kaikkea joukkueeseen liittyminen oikeastaan edes vaatii. Kuulemani mukaan useissa kouluissa on jopa try-outit, eli joukkueeseen pääsyä ei voi pitää itsestäänselvyytenä. Päätin odottaa, että ensimmäisten viikkojen aikana voisin selvittää asiat valmentajan kanssa kasvotusten. 

Näin tein ja tavattuani päävalmentajan aloitin vaadittavat paperityöt. Kyseiseen prosessiin liittyi kymmenittäin kyselylomakkeita perustiedoista, koulutuksesta, perhe- ja urheilutaustoista jne. Sitä seurasi terveyskartoitus sisältäen niin oman kuin koko perheen terveyshistorian. Lisäksi trainerit (jokaisen urheilujoukkueen omat huoltohenkilöt) testasivat tasapainon ja muistin ja teettivät persoonallisuustestin mahdollista päähän sattuvaa vammaa tai muistinmenetystä varten. Tämän jälkeen kävin koulun omalla urheilulääkärillä, ja häntä varten otettiin verikokeilla Sickle Cell ja CBC (aiemmin testattu jo ulkomaisille opiskelijoille pakollinen tuperkuloosi), astmatesti ja sydäntutkimus terveyshistoriani takia. Huippujuttu oli, että urheiluvakuutus hoidettiin urheilujoukkueen puolesta, mikä lopulta säästi vaihtareille pakollisen omakustanteisen yli 500 dollarin terveysvakuutuksen maksamisen. Sain peruutettua sen päivälleen oikeaan aikaan ja siitä tuli näin ollen mukava säästö! Terveystarkastuksen jälkeen oma pika-aitavalmentajani vielä tarkisti tilanteeni yliopistourheilun kattojärjestö NCAA:lta, jonka paperityöt olin onneksi hoitanut jo muutama vuosi sitten, kun olin ajatellut tehdä koko tutkinnon Yhdysvalloissa. Siihen liittyi maksullisen eligibility center -tilin luominen, yläasteen ja lukion jokaisen jakson englanninkielisten todistusten lähettäminen paperiversioina ja paljon perustietokyselyitä. Muutaman tarpeettoman lisämutkan jälkeen pääsin lokakuussa treenaamaan joukkueen kanssa. Toki sitäkin ennen kävin lähes päivittäin koulun kuntosalilla ja ryhmäliikuntatunneilla, mutta aloin jo kaivata yhteistreenejä valmentajan ohjauksessa. 

OSU Track and Field

Urheilujoukkueiden jäsenillä on hyväksymisen jälkeen oikeus käyttää hulppeita urheilu- ja palautumistiloja, urheilulääkäriä ja jokainen saa vaatteet ja kengät koulun puolesta. Mun vaatepakettiin kuului seitsemät shortsit, toppi, seitsemän t-paitaa, viisi pitkähihaista trikoopaitaa, huppari ja housut, juoksutrikoot, lippis, hattu, reppu, lenkkarit ja vetotossut. Myöhemmin saadaan vielä piikkarit. Koko paketin hinta olisi kaupasta ostettuna varmaan 400 dollarin paikkeilla.

Aituritytöt 

Meidän valmentajan pika-aitaryhmässä on noin 15 tyttöä ja 15 poikaa

Tässä osa jätkäporukasta

Meillä on treenit ma-pe kahdessa tai kolmessa ryhmässä klo 14, 15 tai 16 omien kurssiaikataulujen mukaan ja lokakuusta lähtien on treenattu myös lauantai-aamuina. Dropboxiin saadaan viikottain maanantain, keskiviikon ja perjantain tarkat punttiohjelmat, jokaisen henkilökohtaisine painoineen sekä viikon treeniohjelmarunko. Pääpiirteittäin ollaan treenattu seuraavasti: maanantaina pitkä aktiivinen verryttely ja puntti, tiistaina kovempia tempojuoksuja pitkiä koordeja nurmikolla tai vetotreeni radalla sekä päälle keskispitoja, keskiviikkona puntti, torstaina kovempia ratajuoksuja, perjantaina hyppy-koordinaaatio-minuuttivetokombinaatio, niin että 30sek hyppyliikettä, 4x30sek samaa koordinaatioliikettä ja päälle 90sek juoksua, kaikki 30sek palautuksilla. Näitä tehtiin viime perjantaina kuusi kierrosta kolmen minuutin sarjapalautuksella eli yli tunnin oli sykkeet korkealla :) Siitä vielä jatkettiin punttisalille, että perjantai-iltana oli kyllä mukavan rättipoikki. Viime viikot ollaan treenattu myös lauantaisin ja viime viikolla oli ohjelmassa mäkitreeni: 4x30sek + 3-5x45sek. Alkuverryttelyistä vielä sen verran, että ne on liike liikkeeltä ylöskirjoitettuja aktiivisia verkkoja, joihin ei varsinaisesti sisälly yhtään hölkkää, vaan paljon aktivointeja, hyppelyitä, koordeja, kyykkyjä ja liikkuvuutta – kaikkea mahdollista.

Yleisurheilukenttä

Treenataan myös jalkapallostadionilla maanantaisin ja perjantaisin 

Sisärata ja korispelaajien puntti, jossa treenataan perjantaisin 

Jalkapalloilijoiden puntti, jossa ollaan ma ja ke

punttien jälkeen loppuverry on usein 10x10 aitaa

Maastojuoksuradalla ylämäkivetoja 

Yksi luksusasia amerikkalaisessa yliopistourheilussa on hoito- ja palautumismahdollisuus trainers roomissa, mikä täkäläisille vaikuttaa olevan välillä jopa pakote. Kolme yleisurheilujoukkueelle nimettyä traineriä (fysioterapeutin tapainen tutkinto, erikoistumisalana urheilijat) on jokaisen treenin jälkeen auttamassa urheilijoita palautumisessa sekä antamassa hoitoa ja yksilöllisiä jumppaohjeita. Näitä kuntoutusliikkeitä ja palautumistoimenpiteitä mennään siis hoitamaan treenien jälkeen trainerien valvovien silmien alle. Meillä on myös jokaisessa punttitreenissä oman valmentajan lisäksi kaksi punttivalmentajaa katsomassa tekniikoita. Meistä pidetään kyllä huolta!

 Athletic training room 

Toinen trainers room yleisurheilukentällä

Palautumisjuomat ja patukat on myös urheilijoiden käytettävissä

Kylmä-kuuma-kylmä #gopokes

Oon tosi kiitollinen, että mulla on mahdollisuus kokea aitoa student-athlete-elämää Amerikassa! On täällä moni asia paremmin kuin koti-Suomessa. Ikävä puoli on huomata, kuinka monet urheilijat täällä ottavat nämä mahdollisuudet itsestäänselvyytenä. Olen vitsaillut, että mulla on täällä pitkä lämpimän ilman treenileiri käynnissä, niin kivaa!! 

Homecoming

Homecoming on jokasyksyinen amerikkalaisissa lukioissa ja yliopistoissa vietettävä tapahtuma, jossa toivotetaan vanhat opiskelijat ja nykyisten opiskelijoiden vanhemmat tervetulleiksi juhlimaan koulun olemassaoloa, tutustumaan sen perinteisiin ja tapaamaan vanhoja ja uusia tuttuja. Yleensä siihen liittyy järjestettyjä tapahtumia (esim. paraati, banquet, marssiorkesterin soittoa ym.), jalkapallo- tai muita urheiluotteluita ja lukiossa usein on tanssiaiset. Oklahoma State Universityn homecoming oli etukäteen kuulemani mukaan kaikkien Amerikan yliopistojen suurin ja hienoin! Tällaisesta etukäteismainostuksesta ei aina tiedä, että onko asian laita oikeasti näin, mutta tämän viikonlopun läpikäyneenä ihmettelen, jos jossain yliopistossa nähdään vielä enemmän vaivaa yhden viikonlopun kestävän festivaalin eteen kuin täällä! Jopa 80 000 ihmistä oli perjantain kävelykierroksella ihailemassa upeita silkkipaperista tehtyjä tauluseiniä ja lauantaina kannustamassa OSU:n jalkapallojoukkuetta voittoon. Pieni Stillwater oli täynnä elämää.

Huom! Perusmuoti tytöillä täällä on XXL-kokoinen T-paita ja Niken lerputtavat nylkkyshortsit!! <-Lilapaitaiset tytöt

Kuukausien mittainen valmistautuminen ja etenkin greek-talojen eli sisaruskuntien väen hurja ajallinen panostus oli koko tapahtuman keskiössä. Kirjotin jossain ihan ensimmäisistä blogeista, että mitä sisaruskunnat on, mutta täältä löytyy Wikipedia-sivu jos termi hämää. Viikon alussa jokainen fraternity-sororitytalopari toi tekemänsä isot maalaukset kirjaston nurmikolle, josta tuomaristo valitsi ja palkitsi parhaat. Taideteokset olivat jokaiselle greek-talolle annetun tämän vuoden teeman mukaiset ja niistä oli monet hauskan kekseliäästi yhdistetty jollain tavalla meidän kouluun, Stillwateriin ja sen paikkoihin tai Oklahomaan ja täkäläiseen kulttuuriin. Tässä muutamista kuvia.

Yksi homecoming-viikon kohokohdista oli kirjaston edessä olevan vesilammikon värjääminen oranssiksi. Paikalle oli kokoontunut paljon ihmisiä ja hetki myös televisioitiin.

Yksi ehdoton kohokohta oli jo mainitsemani perjantain kävelykierros, jossa oli hurja määrä ihmisiä kiertämässä ja ihmettelemässä sorority- ja freternity-talojen edustoille pystytettyjä taideteoksia. Koko urakka sisaruskuntien porukoilla alkoi jo useita kuukausia sitten pakollisilla pomping-tunneilla, joka tarkoitti että eri värisiä silkkipapereita liimattiin ja työnnettiin kepeillä yksi kerrallaan kananverkkokehikoihin. Lopulta kaikki palaset yhdistettiin isommiksi kokonaisuuksiksi, enkä olisi koskaan uskonut kuinka hienon moniulotteisia ne olivat kaikkine liikkuvine osineen. Kuulin että monilla sororitytytöillä oli yli kuukauden ajan joka viikko 8-12 tuntia tätä silkkipaperien kanssa taiteilua ja homecomingia edeltävän torstain ja perjantain välisenä yönä oli koko yön kestävä pakollinen "all night pomp". Käytännössä siis sadat greek-talojen nuoret tekivät ympäripyöreän päivän (yön) viimeistellessään taideteokset.

Tytöt tekivät pääosin silkkipaperihommat ja pojat pystyttivät tankokehikot ja hitsasivat niitä monen viikon aikana kiinni toisiinsa, niin että jokainen osa oli lopulta oikeassa paikassa. Insinööriopiskelijat pääsivät näyttämään taitonsa näiden hienouksien suunnitteluissa! Kävelin useina iltoina ihmettelemässä homecomingvalmisteluja. Niiden etenemistä oli hauska seurata, vaikka on se hurja ajatella kuinka paljon aikaa. vaivaa ja stressiä yhden viikonlopun valmisteleminen vaati.

Lopulta perjantai-illalla kaikki oli valmista ja kymmenet tuhannet ihmiset tulivat katsomaan valmiita moniosaisia ja liikkuvia tauluja. Miettikää, että kaikki on tehty silkkipaperista, ihan käsittämätöntä! Tässä muutamia esimerkkejä.

Tässä vielä aika kattava video HOCO2016 valmisteluista ja tapahtumista.

Theta Pond oli myös koristeltu valoilla: GO POKES!!!

Homecoming-viikonloppuun kuului OSU:ssa perjantai-illan Homemcoming & Hoops -tapahtuma, joka oli hengennostatus (Pep rally) alkavalle korispallo- ja painikaudelle. Lauantaiaamu alkoi paraatilla, joka kulki Stillwaterin keskustan läpi. Viime vuonna paraatissa kuoli 4 ihmistä ja loukkaantui kymmeniä, sillä joku mieleltään epätasapainoinen henkilö ajoi autolla paraatin läpi.. Lisäksi ohjelmassa oli tietenkin lauantai-aamun jalkapallo-ottelu, jonka koulun tiimi voitti, YAY! 

Homecoming and Hoops

Paraati

Monet kyselevät, että onko Suomessa tällaisia yliopistotraditioita, kuten homecoming. Valitettavasti meillä ei ole! Vaikka opiskelen Suomen yhdessä parhaassa yliopistossa, ei koko yliopiston yhteisiä tapahtumia oikeastaan ole. Tämä on kyllä sääli. Amerikkalainen yhteisöllisyys ja ylpeys omaa alma materia kohtaan ovat monella tavalla huikeita juttuja.