Haitireissun jälkeiset terveiset ja hyvää alkanutta vuotta 2017!
Kesän lähetysmatka Ugandaan sai omalla kohdallani jatkoa Pertin ja Heidin tyttären Jamien perheen luona Haitilla. Olen tosi kiitollinen, että sain mahdollisuuden vierailla heidän luonaan ja nähdä ja kokea lapsiperheen arkea maassa, jossa sähkö, vedensaanti ja turvallisuuskysymykset eivät ole itsestäänselvyyksiä. Haiti on uskomattoman kaunis noin 10 miljoonan asukkaan maa. Se on kuitenkin yksi maailman köyhimmistä valtioista ja poliittisesti varsin epävakaa. Avuntarve on Haitilla kova, mutta samaan aikaan maan johto on päättänyt pitää ulkomaiset bisnekset loitolla (Haitilla ei ole esim. edes McDonaldsia) eikä järjestöjen avunantoja välttämättä oteta vastaan. Usko siihen, että maa pärjää itse on vahva!
Travis ja Jamie tekevät työtä
F1 Missions Engineering -nimen alla. Travis on koulutukseltaan insinööri ja yksi osa hänen työnkuvaansa on asentaa aurinkopaneeleja sekä olla lähettien ja muiden paikallisten konsultaatioapuna kaikenlaisissa rakentamiseen liittyvissä asioissa. Hän työskentelee haitilaisista nuorista miehistä kokoamansa tiimin kanssa, jolle hän samalla jakaa omaa osaamistaan ja tietotaitoaan. Pariskunnalla on sydämellä myös kriisiapu, joka toi Travisin alunperin Haitille vuoden 2010 maanjäristyksen jälkeen, ja mikä on taas lokakuisen Matthew-hurrikaanin iskettyä ajankohtaista. Kävimme tutustumassa ja tarkistamassa nykytilanteen Länsi-Haitin Savannettessa, jossa Travis ja hänen tiiminsä työskentelevät raivaus- ja uudelleenrakentamisten parissa. Kuvia tältä reissulta löytyy muutaman yleiskuvan jälkeen.
|
Tiekuvaa Port-au-Princestä; ihmisiä ja mopoja tuntuu olevan kaikkialla. |
|
Henkeäsalpaavan kaunis vuoritie Port-au-Princestä Jacmeliin |
|
Aamukävelyltä lähirannalta |
|
viimeisen päivän yhteiskuva <3 |
|
Hätäavun tuloksia ja tarvetta kartoittamassa Savannettessa. |
Koin mielenkiintoisena sen, kuinka Haitilla eläessä tarvitsee paljon käytännön tietoa, jota ei koulunpenkillä opi tai ei muutenkaan normaalielämässä tule helposti miettineeksi. Miten sumplitaan sähkön kanssa, kun pimeän tullen aurinkopaneelien keräämä energia loppuu, generaattorin pyörittäminen ei ole kannattavaa läpi yön ja kaupungin sähkö ei ole taattua? Kovassa helteessä ei ilman tuulettimia pysty yksinkertaisesti nukkumaan ja jääkaappi olisi myös mielekästä saada pysymään päällä. Suurin osa asukkaista pärjää ainoastaan kaupungin sähköllä, jota he käyttävät pääasiassa kännyköidensä lataamiseen, koska jääkaappeja tai muita sähkövempaimia ei juurikaan ole. Vesi on toinen asia, jonka helposti pitää itsestäänselvyytenä. Jacmelissa vesi ohjataan eri puolille kaupunkia sijoittuviin kaivoihin, joista ihmiset hakevat ämpäreillä vettä ja kantavat ne päänsä päällä koteihinsa. Varakkaimmilla talouksilla on pumput, jotka pumppaavat kaivoveden katoilla sijaitseviin säiliöihin, joista ne jatkavat putkia myöten suihkuihin ja keittiön hanaan. Huomionarvoista on että vesi on kylmää ja lämmin suihku on harvinaisuus!
Travisin ja Jamien talon vieressä on työpaja, jossa Travis ja hänen tiiminsä työskentelevät. Miehet saavat käyttää Travisin työkaluja yhteisten töiden lisäksi omiin työprojekteihinsa ja siitä hyvästä he auttavat talon kunnossapidossa ja juoksevissa asioissa, kuten torilla käymisessä. Oli myös mielenkiintoista huomata, kuinka muutamilla käytännönasioilla, kuten työpajan yhteyteen järjestetyllä suihkulla ja kotiportin viereiseen puuhun asennetuilla sähköpistokkeilla vaikutti olevan monen ihmisen elämää helpottava merkitys. Pieniltä kuulostavat asiat voivat lopulta olla varsin merkittäviä tällaisessa ympäristössä.
|
Elämää työpajalla |
|
kännykänlatauspiste |
Vietimme vierailuni aikana muutaman mukavan iltahetken leffan katselun ja pikkujoulujen merkeissä koko Travisin tiimin voimin. Yhteisen kielen puuttumisesta huolimatta sain heiltä myös mopoajelun paikalliselle torille, seuraa kävelylenkeille sekä näytöksen siitä kuinka palmupuuhun kiivetään paljain jaloin. Esityksen kruunasi kookospähkinän työstäminen viidakkoveitsellä niin, että siitä sitten sain lopulta juoda tuoretta kookosvettä suoraan kookospähkinän sisältä. Pretty impressive!
|
Kukaan ei voinut vastustaa hyväntuulista ja hymyilevää Mara-vauvaa! |
Seuraavaksi vielä joitain kuvia matkan varrelta!
Blogistani ei varsinaisesti välittynyt reissuni tarkoitus tai oma ajatukseni matkasta hieman suuremmassa mittakaavassa. Vaikka kuvistani saattaa saada vaikutelman, että minulla oli kahden viikon luksusloma paratiisisaarella, niin se ei ole koko totuus!
Taustaksi haluaisin kertoa sen, että kesällä 2015 kuulin eräässä Saalemin jumalanpalveluksessa lähetyskokemuksia Pertiltä ja Heidiltä Ugandasta sekä Jamielta ja Travisilta Haitilta. Tämä oli sama tilaisuus, josta kesän
Ugandan lähetysmatka sai alkunsa. Koin kertomukset Haitilta tuolloin kiehtovina! Vuotta myöhemmin sitten Ugandassa Heidin tarinoita kuunnellessa Jamie ja Travis ja heidän elämänsä Haitilla tulivat aika ajoin esille ja sivuhuomautus siitä, että voisi olla heillekin piristävää saada vieraita lähetysmatkan tai yksityisvierailun merkissä. Ajattelin ohimennen, että periaatteessa reissu Haitille vaihtoni yhteydessä ei olisi mahdoton. En kuitenkaan tehnyt asialle mitään! Lokakuussa Heidi laittoi Uganda-tiimille viestiä, jonka lopussa hän kertoi hurrikaanin jälkeisestä tilanteesta Haitilla. Hän lopetti viestin sanoihin, että ehkäpä joku nuori innostuu myöhemmin vierailemaan Jamien ja Travisin luona Haitilla. Sen verran kolahtivat nuo sanat, että muutaman päivän päästä oli jo alustavasti sovittu joululoman vierailustani. Ajatuksenani oli, että haluaisin olla perheen apuna siinä missä vain olisi tarvetta ja piristää heidän arkeaan vierailuni kautta.
Koin aikani Haitilla todella silmiä avaavaksi ja itselleni monella tapaa merkittäväksi. Haluan jakaa kokemaani myös muille ja ensimmäisen tilaisuuden siihen taidan saada kevätlukukauden johtajuuskurssilla vaihtoyliopistossani, jossa menneen lukukauden kyseisellä kurssilla opiskelimme syvällisesti Haitin historiaa. Toivon lisäksi, että reissuni innoittamana voisimme koota Saalemilta tulevaisuudessa tiimin lähetyshenkisiä nuoria vierailemaan Haitilla :)