Prinsessa ja herne

Heippa kaikille!! Olen pitänyt teitä aika kauan jännityksessä. Enhän ole ollenkaan näyttänyt, minkä näköisessä talossa asustelen. Sanoisin, että vaalea, osittain puusta rakennettu talo ei ole laisinkaan tavallinen näky Texasissa. Yleisesti ottaen kaikki talot näyttävät samalta täällä. Materiaalina käytetään eri sävyisiä punaisia tiiliä, joskin talojen muodot vaihtelevat. Siksipäs on kovin vaikea selostaa kavereille suomalaistyylisiä taloja, koska mitään standardia ei meillä ole.Talomme on 15th streetin ja Rigspeen kulmassa. Tämän avulla ihmiset osaavat suunnata oikeaan taloon. Täällä tosissaan numeroidaan tiet, kuten ehkä teidätte. Meidän talo on 2701, mikä ei kuitenkaan tarkoita, että taloja olisi niin monta.
Jos ajelette ohi olette tervetulleita kylään;)

Viikonloppuisin tapana on syödä perus amerikkalainen pannukakku-aamupala siirapin kera! Hyvää, mutta harvoin sitä makeaa on tottunut syömään heti aamusta. Paapalta opittu kaurapuuro aamupala kelpaa minulle.

Sheilla on innostunut sisustamaan kämppäämme. Kalusteita on viimeisen kahden päivän aikana tullut lisää joka luukusta. Pitäisi vielä vanhat saada samaa vauhtia ulos. Texasissa kaikki on suurempaa, ja näin ollen edellinen 120cm sänky ei enää kelvannut, vaan oli aika hankkia "oikea" sänky. Pitää melkeen ottaa vauhtia ja hypätä, jos aikoo sängylle asti päästä.

Tai ehkä syy uuden sängyn ostamiseen olikin suuri ruokahaluni. Kuulemma tätä syömisvauhtia todellakin tarvitaan isommalle Petralle isompi sänky - mutta sepäs nähdään!

Sheilla vitsailee nyt, että olen prinsessa, sadusta prinsessa ja herne.. Tiedättehän, kun herne on kaikkien patjojen alimmaisena ja silti prinsessa tuntee, että jokin painaa:DD haha ei kylläkään mun idea ollut näin iso sänky, olisin tyytynyt pienempään oikein hyvin. Kyllä silti kelpaa!! Kiitos Sheilla<3

Myös olohuoneeseen saatiin ihan uusi järjestys.. Heti tuli testattua uusi telkkarin paikka ja hyvä oli viettää leffailta tyynyjen keskellä hyvän jätskin kanssa:) Tässä vielä vähän keskeneräinen huone.

Kolmena edellisenä päivänä on tullut pizzaa syötyä. Niinpä tämä terveellinen tyttö otti ja teki makaroonilaatikkoa. Ihan sama maku kun Suomessa, jamiii! Lene auttoi niin kokkaamisessa, kuin syömisessäkin ja ilmeisesti vanhemmatkin ihan pitivät suomalaisesta herkustamme.. Ihmettelevät vain, kun ruoka on sekoitettu keskenään. Ruokien keskenään sekoittaminen on jotain uutta. Minun asenne on, että mahassahan ne kuitenkin menevät sekaisin;)

Ensimmäinen kuorokonsertti oli torstaina. Koulussa on hyvä musiikkipanostus ja paljon innokkaita laulajia. Ilo olla mukana. Siitä oli hyvä lähteä pitkän viikonlopun viettoon, sillä perjantaikin oli vapaana, opettajien konfferenssin takia. Alemmassa kuvassa kuorokaveri Valeria:)

PS. Jälkihuomautuksena täytyy vielä kertoa sen verran, että täällä kesä sen kun jatkuu. Lähellä kolmeakymppiä päivälämpötila:) Perjantaina päätettiin tutkia lähi yleisurheilu kenttä, joka olikin vaan 5 minuutin juoksumatkan päässä. Tunnin verran oltiin juoksentelemassa Lenen kanssa ja iho tuntui vähän omituiselta.. Mikäs siinä, pienehkö palaminen. Ensimmäistä kertaa täällä oloni aikana ja vain tunnin verran olimme ulkona. Jännä tämä Texasin aurinko!

Texas State Fair, huumattu nainen ja deittailua?!

Seitsemän viikkoa takana! Vielä pysyy laskuissa. Ei kyllä muuten, mutta kouluvuosi on jaettu 6x6vk jaksoihin, joten 6+1 on kaiketi 7! Tavallaan lyhyt aika, mutta silti tapahtunut NIIN paljon, etten käsitä.

Tällä viikolla minulla on ollut tosi hassuja tuntemuksia. On vaikea selittää niitä sanallisesti. Joka päivä on hetkiä, jolloin olen tosi onnellinen, että olen täällä. Opin koko ajan kulttuurin ja koulun lisäksi uutta ittestäni, ihmissuhteista ja myös tunteista. Tämä on samalla elämänkoulua. Olen usein hämmentynyt, kun tuntuu, että teen kaiken väärin ja olen niin blondi. Toisaalta teen asiat suomalaisen kulttuurin näkökylmasta. Ehkä pääsen näin helpommalla, kun en ymmärrä mitä kaikkea tyhmää tuleekaan tehtyä.

Eräs mielenkiintoinen kokemus tältä viikolta oli torstai yönä kello 11 aikaan. Olin just nukahtamaisillaan, kun kuulin keittiöstä naisen itkua. Ajattelin, että mitä se Lene itkee, kun äsken kaikki oli vielä hyvin. Okei, eipä ollut Lene, vaan random nuorinainen, sekä useita poliiseja meidän keittiössä... Kurkkasin ikkunasta ja pihassa oli poliisiauto, ambulanssi ja paloauto. Kaikilla valot vilkkumassa. Tapahtumat olivat ohi 15 minuutissa. Sheilla-äiti oli yhtä ihmeissään, kun mekin. Selitti vain, että paniikissa oleva nuorinainen koputti oveen ja antoi ymmärtää, että tuntematon mies yritti tarjota huumeita. Toisaalta kyseinen nainen, ei muistanut omaa nimeänsäkään kunnolla, että vaikea sitten sanoa, kuka niitä huumeita tarjosi. Lopputarina jää arvoitukseksi, sillä poliisit ottivat naisen sitten huostaansa. Että näin tässä meidän lähiössä!!

Tiistai päivän otimme kokonaan vapaaksi koulusta, jotta päästiin vierailemaan State fair of Texas -karnevaaleilla, downtown Dallasissa. Siellä hurahtikin koko päivä. Fair on jokavuotinen tapahtuma, joka vetää tuhansia ja tuhansia ihmisiä noin 1/2mailia x 1/2mailia kokoiselle aluelle muutaman viikon aukiolonsa aikana.

Tässä ensinäkymät portilta katsottuna. Kymmeniä laitteita ja vempaimia, gondolihissi, pelikojuja, autonäyttely, myyjäisiä, erilaisia esityksiä, kuten pirates of the caribbean uimahyppyshow, lintunäyttely, possujen juoksukisa (video).. Lintuesityksessä erilaisia isojakin lintuja lennätettiin ihan katsojien yläpuolella..

Texasin oranssi (texas väri on oranssi) auto, kunnon jenkkimaasturi.. Iskä ostatko mulle tän?!

Täällä näitä jenkkitähtiä riittääkin, Beyoncet, Britneyt, Madonnat sun muut:)


Lenen ja Petran videoblogi avattu!! No ei, mut meil on kokoajan sellanen läppä. Kun ne poliisitkin oli täällä ja Lene hiippaili mun huoneeseen. Ois saatu hyvä video: keittiössä poliiseja ja ikkunasta näkyy vilkkuvia valoja;))

Totesin tässä, että viikko menee nopeammin ohi, kun edellisen viikonlopun on valvonut:P Pari kertaa nyt testattu. Toisaalta en halua hukata hetkeäkään! Samalla kun koulu menee helpommaksi, koulupäivät tuntuvat tosi paljon kivemmilta. Myös kavereiden ansiosta. Viikonloput on silti parhaimpia. Tänä viikonloppuna olen hengannut kavereiden kanssa, nähnyt heidän perheitä ja koteja ja käyny keilaamassa. Tänään kirkon jälkeen oli kymmenisen henkeä lounastamassa kotonamme..

Ja ensimmäinen deitti takana. En nyt vieläkään ole vakuuttunut, että se oli deitti, mutta kai se sitten oli. Täällä vaan deittikulttuuri on vahvempi, eikä se välttämättä ole kovin vakavaa. Ei siitä sen enempää! Jenkkipojat vaan on niin aktiivisia tyttöjen suhteen, että oon ihan sekasin. Vielä kun olen blondi ja eksoottinen, niin huomiota tulee joka suunnasta.

Homecoming

Homecoming on juhla, josta on puhuttu viimenen kuukaus! Kaikki alkoi, kun yhdellä sun toisella tytöllä oli iloinen hymy kasvoilla ja kukat kädessä - amerikan herrasmiehet kun pyysivät paria tansseihin:)

Perjantaina oli homecoming jalkapallo-ottelu, jossa pelas Plano East vs. Plano West, jonka meidän koulu tietenkin voitti. Peli oli iso juttu ja katsojia oli monta tuhatta ja kelatkaa et high-school ottelut televisioidaan täällä, it's a big deal!

Lauantaina oli sitten itse tanssit!! Ulkonäköön oli nähty vaivaa ja mahollista oli just vuokrata limusiini ja mennä kavereiden kanssa syömään ennen tansseja. Näin me toimittiin ja käytiin syömässä japanilaista ruokaa, joka tehtiin siinä nenän edessä.. Kokeilla oli just hauskat koreografiat ja oli niinku show käynnissä. Ja että ruoka oli hyvää. Nautin!

Meitä oli ryhmällinen tyttöjä ja tytönmielisiä. No ei, Ivan oli onnekas, kun sai yhden tytön tilalta yksitoista.. Kateeks käy muilla jätkillä:P

En voi muuta sanoa, kun että jenkit osaa jorata ja tanssia:DD Erityisesti jätkät. En ole missään nähny niin kovaa meinikiä, kun täällä. Itseasiassa vielä ilman alkoholia. Texas on sinällään aika konservatiivista aluetta, että tosissaan lakia noudatetaan. Eipä se kuitenkaan tunnelmaa pilaa, päinvastoin!

Juhla oli just pääasiassa tanssimista ja tietysti kävin tarkistamassa tarjoilut. Perusjenkki: vähän niinku suihkulähteessä juoksevaa suklaata, johon dipattiin erilaisia meloneita ja ananasta..

Puolen yön aikaan siirryttiin limusiinilla jatkoille yhen tytön kotiin. Sama meno jatkui, tanssia ja ruokaa. Ihan alakerran kattokruunu heilui, kun nuoret joras niin kovalla tohinalla. Huippuu!Vielä jatkojenjatkoille ja silmiin pisti se, että vanhemmat oli kotona samaan aikaan kun nuoriso juhli. Ja pakko vielä sanoa väliin, että en kestä näitä jenkkikämppiä.. Uima-altaat, popcorn koneet, tanssihuoneet. Näin täällä! Aamulla sitten onnellisena, mutta väsyneenä kirkkoon viikonlopun 9h yöunien ansioista:)

Tässä vielä pari videonpätkää Pep Rally:sta. Perjantaina oli toinen moistaan ja nyt sain ladattua nää videot tänne. Vähän jenkkimeininkiä :)) rakastan näitä cheerleadereita täällä.. jos olisin venyvämpi niin vois harkitakkin:P

Cross Country - "What doesn't kill us, makes us stronger"

Ennen kun menen itse asiaan, hmm mun pitää tunnustaa jotain. Nämä IHANAT lilat housut tässä viereisessä kuvassa eivät ole valitettavasti mun omat!!



Vaan: tosissaan meillä on kouluissa dress code eli säännöt mitä saa pukea ja mitä ei. Liian pienet ja avonaiset topit ja paidat, lyhyet shortsit ymsyms on kielletty. Just ollaan puhuttu, että eipä kuitenkaan asiaan puututa, vaan kaikkialla näkee säännöt vastaisia vaatteita. Tänään puin ehkä kaks senttii liian lyhyet shortsit ja kaltoin kävi. Sain siis lainaksi nämä super muodikkaat pantsit. Tulipahan tämäkin kokeiltua!

Sitten asiaan, josta niin mielellään puhun: mun juoksutreenailut:)

Ensimmäinen asia, mitä varmaan mietin, kun tänne tulin, oli mun yleisurheilutreenaukset. Mun motivaatio on nyt niin korkealla - kun tuli henk.koht. SM-mitalitilinkin avattua - että yritän panostaa niin paljon kun mahdollista. Paras käytäntö täällä urheilua ajatellen on koulun joukkue. Yu-kausi alkaa kylläkin vasta joulun jälkeen. Nyt siis maastojuoksua, josta vähän haluisin kertoilla teille.



Ensinnäkin siis meillä on treenit 7-9am maanantaista torstaihin ja perjantaisin vaan 8-9, koska lauantaisin on kilpailut. Aika selkeä linja. Nyt ymmärrän, kun etukäteen kuulin, että jenkkien kilpailusysteemi on aika rankka, niin henkisesti kun fyysisestikin. Kisat on joka viikko ja sinun oletetaan tulevan sinne. Joskaan minä en niissä juokse, vaan jätän mielelläni kisaamisen ratakaudelle.


Kilpailut oli mulle iso yllätys! Olen tottunut, että maastojuoksu kisat on tylsähköjä mettässä rämpimisiä. Koska kuitenkin täällä populaa löytyy, tällaisiinkin tapahtumiin täytyy panostaa. Lähtöjä oli ainakin 6, joissa jokaisessa usea sata juoksija. Sarjat on Varsity, johon pääsevät vain parhaat ja Junior Varsity, (JV) jossa periaatteessa juoksee nuoremmat ja huonommat lapset. Voit siis päästä nuorempanakin juoksemaan varsityyn, jos olet tiimissäsi tarpeeks korkealla tai muuten hyvä. Yleisesti matka on 2 mailia, mutta myös 5 mailin juoksuja on. En oikeen päässy selville näistä pikkuyksityiskohdista.

Monet pikajuoksuja tytöt on tän ensimmäisen sesongin jossain toisessa lajissa, kuten lentopallossa. Onhan se tavallaan kivaa vaihtelua, mutta en kyllä käsitä tätä puolen vuoden systeemiä.

Ja kun sanon, että mulla on oma valmentaja, niin täällä se on ihan uus juttu. Koulussa on yksi valmentaja ja siinä se. Sellainen omakohtainen paneutuminen asiaan kyllä puuttuu, ainakin meidän koulun tytöiltä. Jenkeissä kun niitä superlahjakkaita juoksijoita kuitenkin löytyy, ei tarvitse niin panostaa keskinkertaisiin tapauksiin. Just vaikka tekniikkapuoleen ei juurikaan kiinnitetä huomiota. Valmentaja on siis sama cross countryssa ja trackissa, mutta voipi olla, että reenailut muuttuu sit joulun jälkeen.

En kuitenkaan ole huolissani mun kunnosta, koska sprinttereiden ei oleteta juoksevan maastojuoksutyttöjen kanssa 10km lenkkejä, vaan tämä aika saatetaan käyttää vaikka puntilla. Näin ei siis koko nopeus katoa. Vaikka yleisesti ottaen olisin paljon, mitä voisi tehdä toisin, kaikki on loppujenlopuks kiinni musta ittestäni. Kun tiedän mitä ominaisuuksia pitää kehittää, niin siitä vaan. Toivon ja luotan, ettei tämäkään aika mene hukkaan.

Baby Showeria, uima-altaita ja meksikolaisia:DD

Aattelin kertoa teille muutamista lähipäivän tempauksesta.

Oon aina innoissani kyläilemässä tuttujen luona. Pääsee näkemään erilaisia perheitä, koteja, sisustuksia jaja uima-altaita ja kotiteattereja.. Päästessään käymään toisen kotiin, se mun mielestä kertoo ihmisestä jotain ja on hienoo päästä tutustumaan ihmisiin paremmin.

Perjantai-iltaa vietettiin Anna-Lenan, saksalaisen tytön luona, joka asuu tätinsä perheen luona. Vaihtarina siis tavallaan. En osannu kuvitella ennastaan mitään, mutta yllätys oli kiva: ihana ja iso talo, avara piha ja hulppea uima-allas. Ei valittamista! Syötiin pizzaa, tehtiin smoothieta, pelattiin lenttistä (altaassa) ja uiskenneltiin melkoisen kauan. Lämmin poreallas oli mun lemppari ja se toimii talvellakin. Plussaa vaan on, että ulkona pystyy kattoo kotiteatterista elokuvia, samalla altaassa istuessa. Pitää ens kerralla kokeilla;)

Oon jotenki ihan heikkona uima-altaisiin:))
Anna-Lena, Lene ja minä

Baby Shower!! En ollut ennen tätä päivää kuullutkaan moisesta juhlasta, mutta nytpä selvisi tämäkin perus jenkkirutiini. Lapsen syntymä on iso juttu, myös rahallisesti. Täällä sitä helpottavat ystävät, jotka kokoontuvat BS-juhlaan ja tuovat lahjaksi jotain tulevalle vauvalle. Ehkä tää ei ole koko jutun idea, mutta ainakin lahjojen avaamista näissä juhlissa oli enemmän kun jouluisin konsanaan. Ohjelmassa oli myös leikkejä: 10 pilttipurkkia kiersi ilman etikettejä ja tuli arvata mitä ruoka-ainetta sisällä on. Oli muuten yllättävän vaikeeta tunnistaa esim.banaanisose ja kanasose toisistaan.. Toinen hauska leikki oli tunnistaa hajun perusteella, mitä suklaalajia vaipan sisällä on. Mun host-äiti Sheilla voitti leikin:DD Tässä muutamia kuvia Baby Showerista.Pojan odotetaan syntyvän kuukauden päästä..

Vauvatarvikkeita on kyllä joka lähtöön.. Melkeempä useammalle vauvalle, sanoisin!

Haha kattokaapa mitä tässä on: vaippoja!! :DD aina tarpeen!

Perjantaina koulussa oli teemapäivä Meksokon itsenäisyyspäivän kunniaksi. Ruokalassa oli meksikolainen bändi soittamassa ja laulamassa ja koristelut oli laitettu meksikon lipun värein.. Halukkaat saivat myös tanssia, mitä ihmiset kanssa tekivät. Suomessa nuoriso vain nauraisi, mutta täällä oli meno ihan toista. Ulkona jaettiin myös ilamaisia natchoja, mitä meksokolaiset syövät paljon. Texashan on tosissaan Meksikon naapurissa ja sen takia heidän kulttuuri näkyy täällä vahvasti. Seurakunnallakin oli edellisellä viikolla meksikolainen lounas. Tacoja, kanaa/lihaa, cuacamolea. Superhyvää, yam!!

Näin tämäkin viikonloppu hurahti: huomenna aikaa kirkoon ja rauhottumiseen:)) Hyvää alkavaa viikkoa kaikille<3

PESH part 2

Amerikkalainen koulujärjestelmä on tosissaankin erilainen, mihin on tottunut. Eikä leffojen mielikuvat paljon valehtele. Harrastetoimintaan sun muuhun kiinnitetään ehkä huomiota enemmän, kun itse opiskeluun.

Viimepäiväisimpiä huomioita koulumaailmasta:

-kokeet on monivalintoja ja uusinnassa saattaa olla sama koe, kun alkuperäisessä kokeessa;) sanoisinko, ettei kovin fiksua!!

-kaikki paperit, kuten muistiinpanot, arvostellaan (0-100%) ja esim. kokeissa 70% on läpi

-kokeita ja testejä on joka aineesta lähes joka viikko.

Mun ainevalinnat tälle vuodelle on:

-Child Development

-Biology

-Choir

-Algebra

-English

-US History

Samat aineet on koko vuoden ja aina samaan aikaan päivästä. Hissan tunnit menee pahasti mun päiväuniajan päälle!! Välitunteja tuskin on, sillä 6min tauot tuntien välillä menee luokasta toiseen siirtymiseen.

Tavallaan koulunkäynti on tehokasta, sillä lähes joka aineesta jaettiin kalenterit, jossa on tunneilla käsiteltävät aiheet. Kuitenkin, kun asia on käsitelty ja sovitutu jutut tehty, saattaa olla tyhjäkäyntiä tuntien lopussa. Luokista ei nimittäin saa poistua ennen kellojen soittoa. Sen jälkeen luokka onkin tyhjänä alta aikayksikön.

PESHssa on paljon oppilaita, niinpä osaajia löytyy joka osa-alueella. Urheilutiimejä on enemmän, kun meillä Suomen parhaassa urheilulukiossa: baseball, football, basketball, golf, tennis, softball, cross country/track, tennis, swimming&diving.. Myös musiikillisella puolella on kova taso. Kuorolla, lauluyhtyeillä ja orkesterilla on kovat tavoitteet, esim. kuoro lähtee konsertoimaan keväällä New Yorkiin.

Täällä jalkapallo onkin amerikkalainen jalkapallo ja soccer on meidän perusjalkkis. Hassua mun mielestä, koska eihän am. jalkkiksessa edes potkita palloa.

Oon ollut kattomassa nyt kahta jalkapallo-ottelua. Jenkeissä, ja varsinkin Texasissa se on laji nro.1. Aika ei käy otteluissa pitkäksi, vaikkei jalkapallosta mitään ymmärräkään, katsottavaa riittää.

Molemmilla joukkueilla on omat cheerleaderit ja maskottinsa, jotka nostattavat katsomon tunnelmaa. Ja vaatetus on upea, kuten tosta yhdestä kuvasta näette tanssija tyttöjen hilevaatteet. Fiilis on pilvissä ja aina kun pisteitä tulee omalle joukkueelle, ihmiset noustee, huutaa ja heiluttaa käsitä hulluna. Ihan kun Suomalaiset lätkäottelussa!!

Väliajalla viheriön täyttivät tanssijat/voimistelijat, orkesteri ja cheerleaderit. He olivat harjotelleet yhteisesityksen, jossa koreografia oli mietitty tarkasti. Jopa orkesterilaiset liikkuivat ja soittivat samaan aikaan. Loppumuodostelmassa muodostuivat kirjaimet EAST (kuva), eli Plano East, johon meidän koulu sisältyy muutaman muun koulun kanssa.

Jos kiinnostaa tsekata lisätietoa koulusta niin laitan tähän koulun linkin: http://k-12.pisd.edu/schools/planoeast/ Nettisivulta löytyy mm. lisää kuvia kampusalueesta.

Plano East Senior High

Plano East Senior High School!!
Kouluni seuraavat 10 kuukautta. Oppilaita on 2600 vain kahdella luokka-asteella: juoniorit ja seniorit. Kyse siis valtavan isosta koulusta. Plano Eastista valmistuikin (graduating) vuonna 2005 USAn eniten oppilaita. Näin Lenen tietotoimisto kertoi. Mä oon junoiri, vaikka iän puolesta oisin seniori. Texasissa vaan on tapana laittaa kaikki vaihtarit junioreiksi. Ei siis kielitaito kysymys:P

Ton ensimmäisen kuvan oon ottanu 4-rakennuksesta. Eli rakennuksia on vissiin 5 tai 6 erilaista. Campusalue on valtava! Ja järvi välissä,, vois joskus uida välimatkan, ettei tarvis kiertää;))

Aamulla "ykköspalkki" alkaa yhdeksältä, jota ennen koulun parkkis täyttyy keltaisista koulubusseista. Yritin kerran laskea ja 30 kohdalla sekosin. Bussiviidakosta sitten yrittää löytää omansa.
Tajuttiin Lenen kanssa, että ollaan meidän bussin ainoat vaaleat:) Näemmä meidän lähiö on meksikolaisten suosiossa. Meksikolaisen auton tietää ajavan talon ohi, kun musa on niin kovalla, että koko talo tärisee.

Kouluruokailusta sen verran, että oli pakko ottaa
todistusaineistoa siitä, että täälläkin on mahdollista
syödä terveellisesti. Meidän koulussa on ainakin
valinnan varaa. Mikä on hyvä sinänsä, koska koulu
on urheilijoita täynnä. Ainoa miinus on pienehköt ruoka-annokset:)) välillä saa hakea useampaan kertaan, että täyttyy tämän tyttösen pohjaton vatsa.




Urheilutiimien ulkoasuun: vaatteisiin ja tekvisiittaan panostetaan ihan hulluna! Ihan viimeinen kuva on Petra-nimimagneetti, joka oli vaan yhtenä päivänä ilmestyny pukkareihin meidän kaappeihin. Ihanaa, että joku jaksaa nähdä vaivaa.


Muilla koulu siis alkaa ysiltä, MUTTA! Liityin Cross Country/Track tiimiin, joka harjoittelee aamuisin 7 alkaen. Monet urheilut on sijoitettu aamuun, varmaankin viileämmän sään takia. Onneks aamutreenailu sopii mulle ja oon ihan hyvä heräämään. Vaikuttaa kuitenkin päivärytmiin tällainen. Jos aikoo nukkua, sen saa tehdä suht aikaisin.

Koulupäivät venyvät pitkiksi: 7-4:15, plus bussimatka kotiin.. Eli siinä viiden aikaan kotona. Sitten vielä pakolliset läksyt, jotka täällä on tehtävä.

Yläpuolella Cross County -yhteiskuva. Aina ei tarvi olla tylsä tiimikuva, mutta tällasta jenkkikoulun urheilujoukkuekuvaa en olen ennen nähny! Tytöt on ihania ja kiva päästä tutustumaan niihin paremmin.