Kevätlukukausi

Kevätlukukausi on ollut viikon verran käynnissä ja olen tosi innoissani niin kursseista kuin muista edessä olevista jutuista. Kevään kurssini ovat vähän haastavampia kuin syksyllä, mutta samalla mielenkiintoisempia ja motivoivampia. Koko vaihtovuoteni opinnot menevät siis osaksi valmennuksen pitkää sivuainetta ja kevään kurssini ovat:

-Basic athletics injury management

-Strength and conditioning

-Nutrition in sports and exercise 

-Introduction to counseling and related professions.

Minkä takia olen sitten niin innoissani tulevasta? 

Ensinnäkin oli tosi kiva palata kampukselle, kun ympärillä on jo valmiiksi tuttuja naamoja ja kivoja juttuja, joihin osallistua. Muutin kampuksen yksityishuoneesta asuntoon ja sain kämppikseksi toisen suomalaisen vaihtarin Auroran. Olen myös mieluummin osana ns. vakiokalustusta kuin se "vieraileva tähti". Olenkin nyt keväällä mukana Bridges International campus ministryn leadership-tiimissä, johon käytännössä kuuluu torstai-iltaisin tiimitapaamiset, tammikuun suunnitteluviikonloppu ja kerran viikossa tapahtuvat muutaman hengen discipleship-tuokiot Bridgesin työntekijäpariskunnan Ashleyn tai Mattin kanssa. Lisäksi mut valittiin Chi Alphan 12 viikkoiseen intensiiviseen Core-leaderhipohjelmaan, joka on kolmen tunnin sessioista maanantaisin koostuva hengelliseen johtajuuteen valmistava kurssi. Näiden lisäksi tietysti yleisurheilu pitää elämän kiireisenä. 

Vaikka yliopistojen jalkapallokausi loppui (NFL vielä jatkaa ensi viikon Super Bowliin asti), niin nyt on sitten mm. koripallon, painin, tenniksen aika. 

Meillä oli viime viikonloppuna yleisurheilu- ja maastojuoksutiimien yhteinen banquet. Meillä on iso tiimi, noin 120 urheilijaa. Tässä kuvia tiimiillalliselta!

2017

Haitin reissun jälkeen lensin Teksasiin pariksi viikoksi. Oli parempi olla vielä poissa kampukselta, koska tosissaan tänä vuonna lomaa oli kokonaiset viisi viikkoa ja Stillwater olisi ollut käytännössä tyhjänä. Mulla olikin sopiva tilaisuus tässä välissä mennä Planoon ja nähdä joitain vanhoja lukiovaihdon aikaisia kavereita ja käydä tutulla Plano East High Schoolin urheilukentällä treenaamassa. Kyllä se alue tuntuu edelleen kodilta, kun siellä on sen verran viettänyt vuosien varrella aikaa. Käytiin myös potkulautojen kanssa päiväretkellä Dallasin keskustassa ja saatiin Sethin kanssa 24 fitnesille viikon ilmaiset jäsenyydet, eli käytiin ahkerasti kuntosalilla.

Vaihtarikaverieita: Veronika, mikä ja Ann viimeistä päivää yhdessä ennen heidän lähtöä

Downtown Dallas

Dallasin Klyde Park 

Uuden vuoden vietin Rayn perheen kanssa ja käytännössä se päivä oli kuin toinen joulu, koska perheen vanhemmat olivat olleet reissussa joulun. Aloitettiin päivä brunssilla, jonne myös perheen vanhemmat lapset tulivat omien perheidensä kanssa. Sen jälkeen ohjelmaan kuului muun muassa lahjojen avaamista.

April, Joe, Seth ja minä

Neljän viikon reissussa olemisen jälkeen oli sopiva aika palata kampukselle. Nautin matkustelusta, mutta kaipaan myös omaa tilaa ja mahdollisuutta järjestää elämä itse tehtyjen suunnitelmien ympärille. Ensimmäisenä aamuna Stillwaterissa odotti sitten valkoinen yllätys! Sähköpostiin tuli viesti, että kampus oli lumen takia suljettu, eli käytännössä mikään ei yliopistolla ollut auki. Kampukselle tähän mennessä palanneita opiskelijoita kehoitettiin pysymään sisätiloissa, heh! Lähdin siis kävellen kauppaan ;)

Palasin Stillwateriin hyvissä ajoin ennen lukukauden alkua ensinnäkin siitä syystä, että yleisurheilutreenit jatkuivat viikkoa ennen koulun alkamista, koska hallikausi on ihan kulman takana. Mulla tosin on vielä varsin mielenkiintoinen kilpailuluvan saamiseen liittyvä prosessi NCAA:n kanssa kesken. Toinen syy kampukselle palaamiseen oli se, että edessä oli muutto dormista aparmentiin. Huoneiston jaan sitten kevään ajan toisen suomalaisen vaihto-oppilaan Auroran kanssa.

Odotan jo uutta lukukautta innolla – kivoja juttuja tiedossa! Terkkuja kaikille rakkaille Suomeen <3

Joulu Haitilla

Haitireissun jälkeiset terveiset ja hyvää alkanutta vuotta 2017!

Kesän lähetysmatka Ugandaan sai omalla kohdallani jatkoa Pertin ja Heidin tyttären Jamien perheen luona Haitilla. Olen tosi kiitollinen, että sain mahdollisuuden vierailla heidän luonaan ja nähdä ja kokea lapsiperheen arkea maassa, jossa sähkö, vedensaanti ja turvallisuuskysymykset eivät ole itsestäänselvyyksiä. Haiti on uskomattoman kaunis noin 10 miljoonan asukkaan maa. Se on kuitenkin yksi maailman köyhimmistä valtioista ja poliittisesti varsin epävakaa. Avuntarve on Haitilla kova, mutta samaan aikaan maan johto on päättänyt pitää ulkomaiset bisnekset loitolla (Haitilla ei ole esim. edes McDonaldsia) eikä järjestöjen avunantoja välttämättä oteta vastaan. Usko siihen, että maa pärjää itse on vahva! 

Travis ja Jamie tekevät työtä F1 Missions Engineering -nimen alla. Travis on koulutukseltaan insinööri ja yksi osa hänen työnkuvaansa on asentaa aurinkopaneeleja sekä olla lähettien ja muiden paikallisten konsultaatioapuna kaikenlaisissa rakentamiseen liittyvissä asioissa. Hän työskentelee haitilaisista nuorista miehistä kokoamansa tiimin kanssa, jolle hän samalla jakaa omaa osaamistaan ja tietotaitoaan. Pariskunnalla on sydämellä myös kriisiapu, joka toi Travisin alunperin Haitille vuoden 2010 maanjäristyksen jälkeen, ja mikä on taas lokakuisen Matthew-hurrikaanin iskettyä ajankohtaista. Kävimme tutustumassa ja tarkistamassa nykytilanteen Länsi-Haitin Savannettessa, jossa Travis ja hänen tiiminsä työskentelevät raivaus- ja uudelleenrakentamisten parissa. Kuvia tältä reissulta löytyy muutaman yleiskuvan jälkeen.

Tiekuvaa Port-au-Princestä; ihmisiä ja mopoja tuntuu olevan kaikkialla.

Henkeäsalpaavan kaunis vuoritie Port-au-Princestä Jacmeliin 

Aamukävelyltä lähirannalta

viimeisen päivän yhteiskuva <3

Hätäavun tuloksia ja tarvetta kartoittamassa Savannettessa.

Koin mielenkiintoisena sen, kuinka Haitilla eläessä tarvitsee paljon käytännön tietoa, jota ei koulunpenkillä opi tai ei muutenkaan normaalielämässä tule helposti miettineeksi. Miten sumplitaan sähkön kanssa, kun pimeän tullen aurinkopaneelien keräämä energia loppuu, generaattorin pyörittäminen ei ole kannattavaa läpi yön ja kaupungin sähkö ei ole taattua? Kovassa helteessä ei ilman tuulettimia pysty yksinkertaisesti nukkumaan ja jääkaappi olisi myös mielekästä saada pysymään päällä. Suurin osa asukkaista pärjää ainoastaan kaupungin sähköllä, jota he käyttävät pääasiassa kännyköidensä lataamiseen, koska jääkaappeja tai muita sähkövempaimia ei juurikaan ole. Vesi on toinen asia, jonka helposti pitää itsestäänselvyytenä. Jacmelissa vesi ohjataan eri puolille kaupunkia sijoittuviin kaivoihin, joista ihmiset hakevat ämpäreillä vettä ja kantavat ne päänsä päällä koteihinsa. Varakkaimmilla talouksilla on pumput, jotka pumppaavat kaivoveden katoilla sijaitseviin säiliöihin, joista ne jatkavat putkia myöten suihkuihin ja keittiön hanaan. Huomionarvoista on että vesi on kylmää ja lämmin suihku on harvinaisuus!

Travisin ja Jamien talon vieressä on työpaja, jossa Travis ja hänen tiiminsä työskentelevät. Miehet saavat käyttää Travisin työkaluja yhteisten töiden lisäksi omiin työprojekteihinsa ja siitä hyvästä he auttavat talon kunnossapidossa ja juoksevissa asioissa, kuten torilla käymisessä. Oli myös mielenkiintoista huomata, kuinka muutamilla käytännönasioilla, kuten työpajan yhteyteen järjestetyllä suihkulla ja kotiportin viereiseen puuhun asennetuilla sähköpistokkeilla vaikutti olevan monen ihmisen elämää helpottava merkitys. Pieniltä kuulostavat asiat voivat lopulta olla varsin merkittäviä tällaisessa ympäristössä.

Elämää työpajalla

kännykänlatauspiste

Vietimme vierailuni aikana muutaman mukavan iltahetken leffan katselun ja pikkujoulujen merkeissä koko Travisin tiimin voimin. Yhteisen kielen puuttumisesta huolimatta sain heiltä myös mopoajelun paikalliselle torille, seuraa kävelylenkeille sekä näytöksen siitä kuinka palmupuuhun kiivetään paljain jaloin. Esityksen kruunasi kookospähkinän työstäminen viidakkoveitsellä niin, että siitä sitten sain lopulta juoda tuoretta kookosvettä suoraan kookospähkinän sisältä. Pretty impressive!

Kukaan ei voinut vastustaa hyväntuulista ja hymyilevää Mara-vauvaa!

Seuraavaksi vielä joitain kuvia matkan varrelta!

Blogistani ei varsinaisesti välittynyt reissuni tarkoitus tai oma ajatukseni matkasta hieman suuremmassa mittakaavassa. Vaikka kuvistani saattaa saada vaikutelman, että minulla oli kahden viikon luksusloma paratiisisaarella, niin se ei ole koko totuus!

Taustaksi haluaisin kertoa sen, että kesällä 2015 kuulin eräässä Saalemin jumalanpalveluksessa lähetyskokemuksia Pertiltä ja Heidiltä Ugandasta sekä Jamielta ja Travisilta Haitilta. Tämä oli sama tilaisuus, josta kesän Ugandan lähetysmatka sai alkunsa. Koin kertomukset Haitilta tuolloin kiehtovina! Vuotta myöhemmin sitten Ugandassa Heidin tarinoita kuunnellessa Jamie ja Travis ja heidän elämänsä Haitilla tulivat aika ajoin esille ja sivuhuomautus siitä, että voisi olla heillekin piristävää saada vieraita lähetysmatkan tai yksityisvierailun merkissä. Ajattelin ohimennen, että periaatteessa reissu Haitille vaihtoni yhteydessä ei olisi mahdoton. En kuitenkaan tehnyt asialle mitään! Lokakuussa Heidi laittoi Uganda-tiimille viestiä, jonka lopussa hän kertoi hurrikaanin jälkeisestä tilanteesta Haitilla. Hän lopetti viestin sanoihin, että ehkäpä joku nuori innostuu myöhemmin vierailemaan Jamien ja Travisin luona Haitilla. Sen verran kolahtivat nuo sanat, että muutaman päivän päästä oli jo alustavasti sovittu joululoman vierailustani. Ajatuksenani oli, että haluaisin olla perheen apuna siinä missä vain olisi tarvetta ja piristää heidän arkeaan vierailuni kautta.

Koin aikani Haitilla todella silmiä avaavaksi ja itselleni monella tapaa merkittäväksi. Haluan jakaa kokemaani myös muille ja ensimmäisen tilaisuuden siihen taidan saada kevätlukukauden johtajuuskurssilla vaihtoyliopistossani, jossa menneen lukukauden kyseisellä kurssilla opiskelimme syvällisesti Haitin historiaa. Toivon lisäksi, että reissuni innoittamana voisimme koota Saalemilta tulevaisuudessa tiimin lähetyshenkisiä nuoria vierailemaan Haitilla :)

Elämän jänniä käänteitä!!!

Täällä mennään tukkaputkella loppukokeita tehden ja muita käytännönjuttuja hoidellen. Kaikki järjestelyt pitää saada tehtyä näiden viimeisten Sillwater-päivien aikana, ettei jää hommat hoitamatta. Lähden nimittäin jo muutaman päivän päästä joululomailemaan ja jatkamaan seikkailuja vähän muualla  – ainakin hetkeksi!

Muutama viikko sitten tuli seuraavan puolen vuoden suunnitelmiin aikamoinen muutos. Olen nimittäin jäämässä tänne vielä toiseksi lukukaudeksi, yay!!! Kaikki kävi aika jännästi! Ihan alunperin hain koko vuoden vaihtoon, koska tiedän että kerran kun on saanut elämän rullaamaan ja tutustunut ihmisiin, niin ei haluaisi lähteä pois. Kaikki vuoden vaihdot olivat MAUI-ohjelmassa tällä kertaa kuitenkin vain lukukauden mittaisia, joten hyväksyin yhden lukukauden vaihtoni ja olin kiitollinen siitä! Täällä ollessani on aika ajoin kävi mielessä, että olisipa kiva jatkaa vaihtoa vielä kevätlukukausi, mutta en tehnyt asian eteen mitään. En tiennyt vaihdon pidentämisen olevan mahdollinen, enkä halunnut elätellä toiveita. En ole koskaan kenenkään kuullut sellaista edes tehneen.

Valmentajani sitten muutama viikko takaperin kehui treeniäni ja sanoi ääneen kuinka kiva olisi, jos voisin olla vielä kevään kilpailukauden ajan täällä! Siinä vaiheessa totesin, että pakko sitä on selvittää, että onnistuisiko se mitenkään, kun kerran itsekin sitä salaa toivoin. Yllättäen OSU:lla olikin muutama vapaa paikka jäljellä kevään vaihtoihin ja ilman suurempia paperitöitä saan nyt jatkettua vaihtoani. Suomen päässäkään ei ole asian kanssa ongelmaa, koska saan hyväksi luettua vuoden opinnot tutkintooni pitkänä sivuaineena, eikä se vaikuta heidän melko vaihtokiiintiöönsä.

Tuntuu, että Jumala johdatti vahvasti asioiden kulkua ja pakko on todeta, että vaikka itse useasti pääni sisällä pähkäilin ja suunnittelin asioita, niin ne lopulta kääntyivät paljon paremmin kuin olisin itse osannut suunnitella. Jumala on ihan paras, ei voi muuta sanoa!

I'm not done here yet!

Joululomasuunnitelmani myös muuttuivat yhdessä hetkessä, kun en mm. viisumisyistä lähde käymään Suomessa välissä, vaikka lentoliput Helsinkiin oli ostettu jo kauan sitten. Siirrän ne nyt sitten kesään. Lomasuunnitelmat ovat edelleen vielä joltain osin auki, mutta joulun vietän Haitilla tutun lähetystyöntekijäperheen luona ja luultavasti loppulomaksi menen Dallasin alueille moikkaamaan vanhoja kavereita. Saapa nähdä mitä tästä tulee! 

Tänään on Suomen itsenäisyyspäivä eli ONNEA 99-vuotias rakas Suomi! I am proud to be a Finn<3

Kirjoittelen kuuluisia tänne, kunhan joululomalta kerkiän, mutta jos ei ennen joulua minusta kuulu mitään niin IHANAA JOULUA KAIKILLE! <3

Niin ja tottakai on mainitsemisen arvoista, että meidän ihana Petriina on takaisin Suomessa vuoden Australiavaihdon jälkeen :) Jos haluaa tsekata niin Petriinan Aussiblogin löytää täältä.