Maaliskuun kolmannella viikolla oli viikon mittainen kevätloma, joka kului reissatessa autolla Missourin, Tennesseen, Arkansasin ja Oklahoman osavaltioissa. Koominen juttu oli, että kevätlomalle sattui viikon kylmä putki vuoden ainoine lumipäivineen. Hellelukemissa oltiin juuri ennen lomaa ja lämpö palasi takaisin heti takaisin palattua. Tästäkin huolimatta loma oli hauska ja saatiinpa kokea lumipäivät muutaman ulkomaalaisen ystävän kanssa, jotka näkivät tätä valkoista ihmeainetta ensimmäistä kertaa :)
Lauantaista tiistaihin oltiin siis Bransonissa Missourin osavaltiossa Cru:n ja Bridges International campusministryn järjestämällä reissulla. Asuttiin isossa nelikerroksisessa hirsimökissä neljänkymmenen hengen porukalla, josta noin puolet oli amerikkalaisia ja loppuosuus ulkomaalaistaustaisia ystäviä, esim. Nigeriasta, Etiopiasta, Kiinasta ja Kolumbiasta. Meillä ei ollut suunniteltu etukäteen näille päiville kovin tarkkaa ohjelmaa, vaan jokainen lomaili omalla tyylillään. Ihmiset suunnittelivat yhteisten ruokailujen raamittamina pienemmillä porukoilla tekemisensä. Päivisin porukkaa kävi haikkimassa, kalastamassa, shoppailemassa tai tutustumassa Bransoniin. Iltaisin keräännyttiin pelailemaan pelejä, juttelemaan ja lauleskelemaan kitaran ympärille. Yksi mieleen jääneistä iltahetkistä oli illallinen, johon mukana olleet intialaiset, kiinalaiset, etiopialaiset ja thai-ystävät valmistivat oman maansa herkullisia ruokia.
Näkymä mökin kuistilta
Menomatkalla tiet olivat kuin postikortista
makuuhuonenäkymä
Päivän haikkimisreissu
Top of the Rock -niminen luola-alue
meidän tyttöporukkaa
Tiistaina jatkettiin tyttöporukalla roadtrippiä länteen päin Memphisiin Tennesseen osavaltioon. Oltiin siellä pari yötä Abbyn sedän luona. Memphisissä käytiin kuuluisalla Beale Street Blues-kadulla ja isossa lasiselta pyramidilta näyttävässä Bass Pro -ulkoilukaupassa, josta pääsi hissillä korkealla olevaan näköalaravintolaan. Käytiin myös Elvis Presleyn Gracelandissä tutustumassa legendan hulppeaan ja persoonalliseen kotitaloon (suosittelen, jos käytte Memphisissä!!).
Näköalapaikka Bass Pro:n yläkerrassa
Bass Pro outdoor kauppa, joka on ennemminkin huvipuisto (siellä on esim. eläviä alligaattoreita)
Elvis Presleyn kotitalo Graceland
Memphisistä tehtiin päiväretki Nashvilleen. Ajomatka on noin 3 tuntia suuntaansa. Nashvillessa käveltiin ympäriinsä, istuttiin baareissa kuuntelemassa livemusiikkia ja nautiskeltiin tunnelmasta. Hausta sattuma oli, että ystävämme Presidentti Trump sattui olemaan Nashvillessa juuri samana päivänä, mikä veti myös tuhansia Trump-faneja kaupunkiin. Päästiinpä vielä kokemaan joukkokokous/protesti, jossa oli sekä Trumpin kannattajia että vastustajia, mikä oli suunnittelematon amerikkakokemus!
Casual hanging with Elvis!
Torstaina ajettiin Arkansasin kautta takaisin Oklahomaan ja pysähdyttiin muutamaksi tunniksi ihailemaan Fayettevillen kaunista yliopistokampusta ja hurjan isoa kirjakauppaa, jossa voisi viettää vaikka koko päivän. Yövyttiin roadtripin viimeiset kaksi yötä Tulsassa Ellenin kotona. Perjantaina käytiin Tulsan keskustassa St. Patrickin päivän kunniaksi irkkupubissa syömässä ja mukana oli tietenkin mun Pohjois-Irlannista oleva hyvä vaihtarikaveri Abigail. Kyseinen juhlapäivä on yllättävän iso juttu täällä ja iso osa kaupungilla kävelevistä ihmisistä oli pukeutunut teeman mukaisesti vihreään.
Helmikuukin hurahti ohi melkein huomaamatta ja nyt ollaan jo maaliskuussa, hurjaa! Arki on tällä lukukaudella ollut enemmän rutiininomaista kuin syksyllä, mistä tykkään. Syksyllä menin eri ihmisten kanssa ja halusin nähdä ja kokea mahdollisimman paljon erilaisia juttuja. Nyt puolestaan ihmissuhteet ovat syventyneet ja menot vakiintuneet. Pidän myös hyvällä omalla tunnolla koti-iltoja, jos treenien ja muutaman aktiivisen päivän jälkeen tekee mieli ottaa rennosti.
Helmikuu on ollut harvinaisen lämmin ja kevät on useita viikkoja etuajassa. Meillä on tähän mennessä ollut vain yksi lumipäivä ja sekin oli joululomalla. Olen kuitenkin kuullut, ettei ole ennenkuulumatonta, että maaliskuussa tai joskus jopa toukokuussa tulisi lunta. Sää muuttuu täällä ihan hetkessä, että joka päivä pitää katsoa säätiedotuksesta, että onko +25 vai +2 astetta lämmintä. Edellisen päivän sään perusteella ei voi ennakoida mitään. Tässä vähän kuvia helmikuun varrelta.
Upeita auringonlaskuja + täyskuu
Päivittäiset urheilutreenit :)
Ystävänpäivä lempparityttöjen kanssa<3
Galentines-brunssi
Woolaroc intiaanimuseo
Chi Alpan tyttöjen kanssa roadtripillä
Vierailu hindutemppelissä
Mua haastateltiin OSU:n Bullet Boadcastiin ja sen näkee n.5min kohdalta tästä linkistä https://youtu.be/wIbrHDUdZaw
Kampuselämä on valtavan hauskaa: aina jossain on meneillään jotain, kaikki on lähellä ja pääosa ihmisistä on nuoria. Kirjoitan tässä postauksessa kuitenkin ehkä harvemmin puhutusta kampuselämän kääntöpuolesta, nimittäin seksuaalisesta hyväksikäytöstä amerikkalaisilla yliopistokampuksilla. Counseling-kurssini yksi tehtävistä oli katsoa vuonna 2015 julkaistu The Hunting Ground -niminen dokumenttielokuva ja kirjoittaa aiheesta reflektoiva essee. Koin tämän sen verran silmiä avaavaksi, että jaan vähän ajatuksia aiheesta tänne blogiin.
Syyslukukaudella sain yliopistolta sähköpostin, jossa kehotettiin syksyllä aloittaneita opiskelijoita suorittamaan seksuaaliseen väkivaltaan ja ahdisteluun liittyvä nettikoulutus. Kevään kursseille ei ollut mahdollista ilmoittautua ennen sen suorittamista. Koin aiheen olevan melkoisen kaukana omasta elämästäni, ja halusin saada tunnin mittaisen koulutuksen vain pois päiväjärjestyksestä. Elokuva muutti kuitenkin näkökulmaani. Arvostan sitä, että aihe on nostettu muutaman viime vuoden aikana pinnalle. Yksi syy tähän on elokuvassakin esillä oleva muutaman opiskelijan aktiivinen työ seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan. Vaikuttaa siltä, että nettikoulutus on tehty viimeisen vuoden tai kahden aikana pakolliseksi meidän koulun lisäksi useissa muissa amerikkalaisissa yliopistoissa.
Dokumentin esittämät tilastot ovat hurjia. Yli 16% opiskelijoista kokee yliopistoaikanaan seksuaalista väkivaltaa. Yksi viidestä yliopiston naisesta on seksuaalisen ahdistelun kohde. Yli 88% raiskatuista naisista tai miehistä ei kuitenkaan tee rikosilmoitusta tai raportoi yliopiston johdolle. Pieni prosenttiosuus, joka sen sijaan kerää rohkeutensa ja tekee ilmoituksen, saattaa saada karun vastaanoton. Dokumentissa kokemuksistaan avautuneet nuoret kertoivat, kuinka tapahtunut käännettiin heidän syykseen ja vastassa oli syytös liian lyhyestä hameesta, alkoholin käytöstä tai liian hiljaa sanotusta "ei" -käskystä. Ja lopulta tilastojen mukaan vain 20% poliisille ilmoitetuista raiskaajista erotetaan lopulta koulusta. Näin saattaa käydä, vaikka identiteetti olisi hyvinkin poliisien tiedossa. Lopputulos on se, että raiskaaja jatkaa samalla kampuksella uhrinsa kanssa ja elämä jatkuu kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Miten tämän on mahdollista, siitä kerron seuraavaksi!
Kapitalistisessa Amerikassa, kuten myös yliopistomaailmassa täällä, rahalla on valtavasti valtaa. Yliopistourheilu, sisaruskunnat, erilaiset lahjoitukset ja korkeat lukukausimaksut ovat keskeisiä rahanlähteitä yliopistoille. Koulut kilpailevat keskenään samoista opiskelijoista ja hyvistä urheilijoista. Urheilujoukkueiden huippupelaajat ovat kuin julkkiksia, ja valmentajat tekevät uskomattomia asioita saadakseen haluamansa urheilijat tiimiinsä. Urheilun lisäksi sisaruskunnat – fraternityt ja sororityt – ja niiden pitkä ja menestyksekäs historia tuo mainetta ja sitä kautta rahaa koululle. Erään dokumentissa esitetyn yliopiston lahjoituksista 60%, eli yli 100 miljoonaa dollaria, tuli veljeskuntien kautta (fraternity alumni).
Homma toimii siis niin että opiskelijat ja mahdollisesti vanhemmat valitsevat mieluisan yliopiston, johon he sitten maksavat lukukausimaksunsa. Jokainen koulu haluaa näin ollen tietenkin pitää maineensa hyvänä, jotta opiskelijat ja raha jatkaa edelleen tuloaan. Välillä tämä tapahtuu melkoisen kyseenalaisin keinoin.
Monille nuorille yliopistoaika on villiä ja vapaata, kaukana kotoa vietettyä aikaa. Iso osa opiskelijoista asuu joko kampuksen asuntoloissa tai sisaruskuntien taloissa (yksi kahdeksasta on mukana Greek-toiminnassa), mikä on valitettavan helppo ympäristö seksuaaliselle hyväksikäytölle. Monien hyvien puoliensa lisäksi veljeskunnat ovat tunnettuja myös kovasta juhlimisesta ja alkoholin suurkulutuksesta. Monet raiskaukset tapahtuvat juurikin fraternity-taloissa. Tämä on myös opiskelijoiden tiedossa. Myös urheilijat ovat tunnettuja kovasta juhlinnasta ja ikävän monesta raiskaustapauksesta. Urheilijoita ja fraternityopiskeijoita saatetaan kuitenkin hyvinkin suojella koulun puolesta, koska julkisuuteen tullut tapaus ja tutkintaprosessi voi vaikuttaa yllättävänkin nopeasti koulun maineeseen. Vuonna 2012 45% yliopistoista raportoikin nolla seksuaalista pahoinpitelyä. Ja kuitenkin dokumentin mukaan 8% miehistä yliopistolla aiheuttaa 90% raiskauksista, eli samat ihmiset toistavat vain toimintaansa.
Suosittelen katsomaan The Hunting Ground dokumenttielokuvan Netflixistä, jos aihe kiinnostaa. Siellä esitetään monia käytännön esimerkkejä, jotka koin mielenkiintoisina. Tässä myös halukkaille katsottavaksi traileri, josta saa vähän käsitystä siitä mitä tässä postauksessa kirjoitin.
Oklahoma State Universityllä on valtavan monikulttuurinen kampus ja koen sen isona rikkautena. Täällä on yhteensä noin 1800 ulkomaalaista opiskelijaa 105 eri maasta ja sen lisäksi paljon ulkomaalaistaustaisia professoreita. Opiskelijoita on jopa Gabonista, Jemenistä ja Kambodzasta asti, niin jännää! Täällä on linkki, jonka takaa löytyy tämän kevään tarkka lista siitä, mitkä maat ovat minkäkin vahvuisena edustettuna meidän kampuksella.
Asun kevätlukukauden suomalaisen kämppikseni kanssa kampuksen perhe- ja maisteriasunnoissa. Pääosa naapuruston asukkaista on ulkomaalaistaustaisia opiskelijoita. Täällä siis tottuu näkemään erinäköisiä ja -kielisiä. Kampuksella onkin laaja valikoima eri maiden opiskelijajärjestöjä, jotka kokoontuvat säännöllisesti ja järjestävät toimintaa ja tapahtumia. Tulevana viikonloppuna on esimerkiksi messut, joihin eri maiden opiskelijat valmistavat lounasaikaan myyntiin maidensa ruokia ja esittävät esityksiä oman maansa tapaan. Viime viikonloppuna täällä oli myös kiinalaisten uudenvuoden juhla ja eilen Afrikkateemainen paneelikeskustelu, jossa oli panelisteina omasta kulttuuristaan kertomassa eri Afrikan maiden opiskelijoita. Jos haluaa kulttuurisesti sivistää itseään, niin ei tarvitse lähteä maailmaa matkaamaan, vaan riittää kun avaa silmänsä ja aktivoituu kampuksella :)
Ihana japanilainen vaihtarikaveri
Saatiin tuliaisia Intiasta
Kokkailtiin kiinalaisten ystävien kanssa heidän maansa herkkuja
Bridges campus ministryn perhepäivällisellä, joita on keväällä nyt joka toinen viikko :)
Yolande Kamerunista, Jennifer Amerikasta ja minä Suomesta!
Uuteen maahan muuttaminen on monelle ulkomaalaiselle opiskelijalle elämän yksi suurimmista muutoksista ja rohkea päätös lähteä tavoittelemaan parempaa elämää. Vaihtarin asema on siinä mielessä toinen, jossain määrin helpompi, että tukena on oma kotiyliopisto ja aika vaihtokohteessa on verrattain lyhyt. Olen kuulla muutamia ajatuksiaherättäviä tosielämän kertomuksia ulkomaalaisten tohtorikoulutettavien arjesta, kun professoreille työskennellessään heillä voidaan teetättää valtavat määrät työtä ilman hyvää korvausta (10 tuntia päivässä + viikonloppuja, kun sopimus on 15h/vk). Tohtoriopiskelijat työskentelevät professoreille, eikä heillä ole mahdollisuutta valittaa ylityötunneista tai viikonlopputöistä, koska professori voi lopettaa sopimuksen ja lähettää heidät viisumivaatimusten täyttymisen puuttuessa takaisin kotimaahansa. Rasismi on Yhdysvalloissa myös valitettavasti ongelma ja olen kuullut ikäviä kokemuksia myös syrjintään liittyen.
On ollut kuitenkin ihana nähdä myös se, kuinka monet järjestöt ja yksittäiset ihmiset ovat ottaneet asiakseen helpottaa ulkomaalaisten opiskelijoiden pääsemistä sisään kulttuuriin ja elämään uudessa maassa. Olen miettinyt sitäkin, kuinka Suomessa maahanmuuttajat ovat jokseenkin vastaavassa tilanteessa, vaikka toki koulupaikan puuttuminen, kielitaidottomuus jne. tuovat lisähaastetta. Ystävystyminen suomalaisten kanssa ja vaikka suomalaisten koteihin kylään pääseminen ei ole maahanmuuttajille itsestäänselvyys monen vuoden Suomessa olonkaan jälkeen. Itse haluan olla ihminen, joka kohtaa jokaisen ihmisen yksilönä ihonväristä, aksentista ja uskonnosta välittämättä ja auttaa mahdollisuuksien mukaan.
Perjantain monikulttuurisista peli-illoista
Elämme mielenkiintoisia aikoja näin maahanmuuton ja kulttuurien monimuotoisuuden näkökulmasta. On jännittävää nähdä mihin Trumpin aikana tämän maan ulkopolitiikka ja ulkomaalaisten mahdollisuudet Yhdysvalloissa tulevat muuttumaan.
