CRU Fall Retreat

Viikonloppuna oli ihana getaway kauniissa New Life Ranch -leirikeskuksessa 2,5 tunnin ajomatkan päässä Stillwaterista, lähellä Arkansasin osavaltiota. Leiri oli CRU-nimisen kristityn campus ministryn syysretriitti, johon osallistui noin 50 nuorta. Olen jotenkin viimeisen vuoden/vuosien aikana kaivannut leirielämää ja sitä yhteisöllisyyttä, mikä leiriporukan kesken yleensä muodostuu. Muistan ihan puhuneeni asiasta Suomessa. Nyt otan sitten ilon irti ja menen täällä niin monelle leirille, kun voin. Viime vuosina en ole ollutkaan muilla kuin urheiluleireillä, mutta lapsena ja varkkarina vietin talvisin, syksyisin ja kesäisin paljon aikaa Saalem-seurakunnan leireillä ja ne on ollut tosi merkittäviä ja ikimuistoisia kokemuksia mun elämässä. 

New Life Ranch oli tosi kiva maalaisidylli pihalla juksentelevine heppoineen ja maatilatuoksuineen, sijoittuen ihan keskelle ei mitään. Kännyköiden service ei edes yltänyt sinne asti, mikä oli hyvä rauhoittumisen kannalta. Leiripaikassa on useita kokopäiväisiä työntekijöitä hoitamassa eläimiä, vastaamassa rakennusten kunnossapidosta ja laittamassa keskuksen vierailijoille ruokaa. Leirikeskus perustuu kristillisiin arvoihin ja täältä voi lukea lisää New Life Ranchista. Sinne esimerkiksi palkataan kesäksi nuoria yliopisto-opiskelijoita leiriohjaajiksi ja tiedän muutaman mun kaverin viettäneen kesänsä siellä töissä.

Erilaisia ulkopelejä

Meidän retriittiohjelma koostui tilaisuuksista, joissa oli opetusta ja ylistystä ja niitä seurasi pienryhmähetket, joissa reflektoitiin puhetta ja mietittiin sen sisältöä omassa elämässä. Lisäksi ohjelmassa oli pelejä ja leikkejä, aamuisin 30min oma quiet time ja vapaa-ajalla sai uiskennella, lähteä kanootti/kajakkiretkelle, vaeltaa lähimaaston traileilla tai vaikka kalastaa. Tietenkin viikonloppuun kuului kunnon jenkkiläistä leiriruokaa (teen ruokapostauksen jossain vaiheessa myöhemmin) aamupalan, lounaan ja päivällisen + snackien muodossa sekä lauantai yöllä oli bonfire, jossa tehtiin s'moreseja!

Täällä tehdään aina teemapaidat joka ikiseen tapahtumaan

Olen kaivannut ulkoilua luonnon keskellä ja uimista! Vaikka Oklahomassa on paljon järviä, ei niissä yleensä saa uida (ainakaan luvan kanssa;)) Nautin tosi paljon ulkoilumahdollisuuksista tässä ympäristössä ja vielä noin 30 asteen lämpöisessä kelissä. Ihan parasta<3

Hauska temppurata/kiipeiluteline/mikälie

Hevosletkassa siellä meni jonkun leirin porukat

Kanootteilua

Pistäydyttiin uimassa kanoottiretken lomassa

Vähän haikkimista...

Yks mun lempparijutuista leirillä (ja Oklahoma lifestylessä yleensäkin) oli Barn Dance, joka tapahtui oikeassa tallissa! Siellä jorailtiin two-steppiä ja line dancejä ja tytöt olivat ottaneet mukaan nätit mekot ja bootsit tanssipartyjä varten. Rakastan niin tätä tanssikulttuuria!! Vielä kun kunnon farmeilla kasvaneet oklahomamiehet opettivat siellä oikeita tanssimuuveja, niin kyllä sitä kerta kerran jälkeen kehittyy. Miehet tulee myös rohkeasti kysymään tanssipariksi ja silloin ei auta muu kuin mennä.

Jotkut leiriläiset nukkuivat yönsä riippukeinuissa

Oli ihana viikonloppu! Mukava palata kampukselle arjen keskelle muutaman rauhallisen päivän jälkeen. Tässä vielä leirivideo meidän syysretriittiviikonlopusta :)

Oklahoma State Fair @OKC

Viikonloppuna oli virkistävää päästä pois kampukselta Oklahoma Cityn suuntaan :) Meidän bible studyn tyttö Lauren kutsui mut ja Abbyn yökylään, kun oli menossa kotiinsa Edmondiin la-su yöksi. Ajeltiin jalkapallo-ottelun (jonka viimeinen quarter keskeytettiin ja siirrettiin tunnilla eteenpäin sateen ja salamoiden takia) jälkeen 75 minuutin päähän kodikkaaseen naapurustoon, jossa vietettiin perheaikaa Laurenin, hänen ihanien vanhempiensa ja kahden koiran kanssa. 

Sunnuntaina mentiin sunday schooliin ja jumalanpalvelukseen metodistikirkkoon, jossa Laurenin isä on pastorina. Saatiin tilaisuuden alussa erityisvieraina ihan omat tervetulotoivotukset. Ihanan lämmin henki oli kirkolla!

 Jumalanpalveluksesta jatkettiin Oklahoma Cityyn syömään BBQ-tyylistä ruokaa.

Lopullinen päämäärä oli Oklahoma State Fair, joka on perinteinen vuosittain 10 päivää Oklahoma Cityssä oleva karnevaali. State Fair sisältää paljon ruokaa, huvipuistolaitteita, maatilaeläinten näyttelyjä ja kilpailuja, myyntipöytiä ja erilaisia esityksiä.

State Fair on tunnettu siitä, että sieltä löytyy deep fried EVERYTHING: oreo-keksejä, snickerspatukoita, suolakurkkuja, jäätelöä ja jopa voita (deep fried butter)!

Ja karkkiosastolta löytyi mm. kuivattuja heinäsirkkoja! Täällä kuuluu ihanasti iltaisin heinäsirkkakuoro sirkuttamassa, että ymmärrettävästi niitä voi muutaman kuivattaa syötäväksikin, yäk:D

Kotieläinkilpailut on iso juttu täällä päin jenkkilää! Kouluissa on kursseja, joilla oppilaat harjoittelevat eläinnäyttelyitä varten. Meillä OSU:ssa on myös laaja valikoima Agriculture koulutusohjelmia.

Tietenkin racing pigs

 Kaiken kaikkiaan oli tosi mukava viikonloppu Abbyn ja Laurenin kanssa! <3

Opiskelu ja kurssit

Nyt on viides kouluviikko meneillään. Kasvatustiedettä ja koulutusalaa opiskelevana yksi Amerikanvaihtoni syy oli se, että pääsisin Texasin lukiovaihtoni lisäksi kokemaan yliopistossa opiskelua ja näkemään täkäläistä pedagogiikkaa korkeakoulutasolla. Näin uskon saavani vielä vähän kokonaisvaltaisemman näkemyksen koulusysteemistä täällä päin ja sitä kautta syvempää ymmärrystä kulttuurista. Voin sanoa että ensimmäiset viikot ovat olleet täynnä ihmettelyä, kummastelua ja jopa ärsytyksen tunnetta lähinnä sen takia, että opiskelu on täällä niin erilaista kuin mihin on Suomessa tottunut!

Lukujärjestykseni on ihana: ma, ke ja pe 8:30-9:20 ja 11:30-12:20 sekä ti lisäksi 12-13:50. Tuntien välissä kerkiän hyvin kämpille, kun kävelymatka on vain muutaman minuutin. Ti ja to päivä ei ole paljon pidempi: 9-10:15 ja 10:30-11:45. Alla listaukset kursseistani sekä lukujärjestykseni.

Tarkoitukseni on tehdä täällä Coaching Science Minor, jonka saan kokonaisuudessaan luetuksi sivuaineeksi Helsingin yliopiston tutkintooni. Kaikki neljä kurssia pitää tällaisessa tapauksessa olla samaa aihepiiriä, vaikka niiden ei välttämättä tarvitse olla oikea sivuainekokonaisuus paikallisessa yliopistossa. Tämä on sen takia, koska suomalaisen (ja laajemmin Euroopankin?) 25 opintopisteen sivuainekokonaisuuksia ei täällä ole, vaan yhden lukukauden aikana opiskellaan 4-5 kurssia. Yksi kurssi täällä on 3 creditiä ja se vastaa Suomessa 6 opintopistettä. Viimeinen puuttuva sivuaineeseen tarvittava opintopiste (4x3cr -> 4x6op=24op) täytetään Suomen päässä sitten esim. kirjoittamalla kokoava essee vaihtoajan opinnoista. Mun opinnot menevät siitä syystä hyvin, että yksi kurssi on 4 credittiä, joten opintopisteitä tulee yhteensä 26op.

Kerron vähän kursseistani:

Theory and Practice of Coaching: Opiskelemme urheiluvalmennusta niin fyysiseltä, psyykkiseltä kuin sosiaaliselta kannalta. Kurssiin kuuluu muun muassa projektityö, jossa teemme oman/valitsemamme lajin harjoitusohjelman fyysisten testien pohjalta. Testaamme oman lajin keskeiset ominaisuudet voima (max. penkki&kyykky), kestävyys (1 maili), räjähtävyys (vertikaalinen hyppy), nopeus (30 yard dash) ja ketteryys. Tuloksien perusteella suunnittelemme itsellemme harjoitusohjelman omien tavoitteiden suuntaisesti. Erikoisuutena kurssilla on viikottaiset pistarit (!) jotka ovat tietenkin monivalintakokeita! #onlyinAmerica

Physiology of Exercise: Kuuluu OSU:n valmennussivuaineen kursseihin, joten siksi sen valitsin. Pienoinen kauhistus tuli, kun tajusin että kurssi on käytännössä kemiallisia kaavoja ja yksityiskohtaisia reaktioita käsittelevää, ulkoa opeteltavaa asiaa. Käymme läpi esim. energia-aineenvaihdunnan, lihaksiston ja sydämen toiminnan. Eiköhän tästä jotenkin selvitä!!

Physiology of Exercise -kurssin ATP-PC, Glycolysis, The Creps Cycle, The Electron Transport Chain, etc. ;)

Health Education and Promotion: Valitsin kurssin nimen perusteella, enkä tiennyt että se on saman nimisen pääaineen johdantokurssi. Kurssilla käydään terveyteen liittyviä käsitteitä, terveyden historiaa ja filosofisia/eettisiä aspekteja aiheeseen liittyen. Ollaan käyty myös perusasioita tieteellisistä artikkeleista ja niiden tunnuspiirteistä ja harjoitelleet tieteellisen kirjoittamisen APA-tyyliä, jota käytetään myös meidän laitoksella Suomessa. Tehdään myöhemmin lukukautta ansioluettelot (resume) myös. En varsinaisesti tiedä miten nämä tähän kurssiin liittyvät, mutta ihan hyödyllisiä perusjuttuja.

Ethical Leadership: Johtajuuskurssi on ehdottomasti mun lempihetki viikosta! Kurssin professori on 70-vuotta täyttävä ihana herra, jonka viisaita sanoja kuuntelee henkeä pidätellen! Kurssiin kuuluu erilaisten eettisten teorioiden, kuten utilitarismin ja Kantin teorioiden käsittelyä käytännön esimerkkien kautta (yleensä tiistain tunneilla) sekä rinnalla luetaan lukukauden aikana elämäkertakirjat: Mountains beyond Mountains ja The Leadership Moment (puretaan kysymysten ja keskustelun kautta torstain tunneilla). En alunperin aikonut ottaa koko johtajuuskurssia, mutta toinen kurssi jolle olin ilmoittautunut peruttiin vähäisen osallistujamäärän takia. Se olikin onni, sillä tunnit ovat ihan mahtavia ja tosi kiinnostavia – tuntuu että mun oli tarkoitus tulla juuri tälle kurssille!

Yliopisto-opiskelu on varsin erilaista USA:ssa, mistä mun Kansasissa vaihtoaan tekevä ryhmäläinen OKL:stä kertoo kivasti omassa vaihtoblogissan. Tykkään siitä kuinka ryhmäkoot ovat täällä pieniä verrattuna Suomen massaluentoihin. Johtajuuskurssilla meitä on vain 10 ja Health class on isoimmasta päästä, 97 opiskeijaa. Professorit tuntevat jokaisen opiskelijan usein nimeltä, se on kivaa! Tunnit ovat myös melko interaktiivisia ja keskustelua on paljon, ei pelkästään luennointia.

Ollaan vaihto-oppilaiden kanssa keskusteltu sitä, kuinka täällä tulee paljon läksyjä verrattuna Euroopan yliopistoihin. Täällä tuntuu olevan myös hurjat määrät lukemista ja monet opiskelijat käyttävät tuntikausia läksyjen tekoon! On ihan perus, että menee pikkutunneille asti lukiessa ja kirjastossa päntätessä. Kurssiarvosanat tulevat järjestelmällisesti monelta osa-alueelta, jotka kerrotaan kurssien aloituskerralla, esimerkkinä valmennuskurssini arvostelu: 25% Tests, 20% Final, 25% Quizzes, 15% Topical Presentations, 15% Attendance and Participation. Kokeita on lukukauden aikana useita ja ne ovat monesti monivalintakokeita. Useilla kursseilla on mahdollisuus myös extra creditiin, joka voi olla esim. osallistuminen tutkimukseen tai kirjallinen tehtävä.

En ole koskaan tottunut monivalitakysymyksiin, sillä ne on mun mielestä välillä aika yksioikoisia. Olen todennut että menestyn hyvin Suomen koulujärjestelmässä, koska osaan kirjoittaa hyvin ja omaksua asiat kokonaisuuksina. Täällä sen sijaan tämä taitoni menee hukkaan. Olen kyllä kokenut useamman turhautumisen hetken, kun olisin tiennyt vastauksen mutta eipä monivalintatilanteessa vain osunut oikeaan. Hyvää harjoitusta nippelitietojen pänttäämiselle siis tämä lukukausi!

Labor Day Weekend

Ensimmäinen pitkä viikonloppu meneillään, nimittäin huomenna maanantaina vietetään Labor Daytä (paikallista vappua). Perjantaina päästiin kokemaan muutaman vaihtarikaverin kanssa hauska Southern Cowgirl -tyylinen dressing up päivä. Lähinnä pukeuduttiin siksi, että illalla oltiin menossa Tumbleweed Dancehalliin Alexisin ja hänen poikaystävänsä kutsumana, kuuntelemaan Randy Rogers Bandia ja kokeilemaan two-step countrytanssia, eikä haluttu erottua turisteina joukosta;) Kaikilla siellä oli tosissaan jalassa bootsit, joita monet täällä päin käyttävät arkenakin, ja miehillä päässä cowboy-hatut.

Zack, Alexis, Sarah (ausseista), Abby (Pohjois-Irlannista) ja ystävämme Cowboy

Ja tietysti pickup truckin lavalla liikuttiin, mikä on ihan laillista täällä

Ensin käytiin syömässä meksikolaisessa texmexruokaa ja sitten kymmenen jälkeen käytiin vähän pyörähtämässä tanssilattialla ja kuuntelemassa täkäläisten mukaan sitä oikeaa countrymusiikkia! Monet herrasmiehet tulivat pyytämään meitä tanssimaan ja se oli aika hauskaa! 

Lauantaina seitsemältä heräsin kauhuissani siihen, kun koko talo keikkui ja heilui! Oklahomassa oli nimittäin osavaltion kaikkien aikojen kovin maanjäristys (5,6M vahvuinen)!! Tiesin etukäteen, että täällä on tornadoja, mutta maanjäristyksiin en jotenkin ollut henkisesti varautunut :D Siitä lähti sitten Game Day käyntiin... Tai no oikeastaan se oli kyllä lähtenyt käyntiin monella jo edellisenä päivänä, sillä telttojen pystyttäminen ja tavaroiden roudaaminen aloitetaan hyvissä ajoin. Oransseja telttoja on pelipäivinä koko kampus täynnä ja niissä perheet tai muut seurueet syövät, oleskelevat ja pelaavat pelejä ennen ottelun alkamista. Kampukselle tuodaan myös mm. täkäläisiä bajamajoja pelivieraita varten, katsojia tulee niin paljon.

Koko olohuone muutetaan pihalle, telkkaria myöten ;) 

Paria tuntia ennen pelin alkua joukkue marssii hotellista, jossa he viettävät edellisen yön, stadionille verryttelemään ja valmistautumaan peliä varten. Joukkuetta ennen tulevat poliisit, cheerleaderit, marching band ja joukkueen perässä valmentajat ja muut mitkä lie managerit. Siitä jatketaan jonon jatkeena stadionille odottamaan pelin alkua.

Sain peliä edeltävänä päivänä meilin Abroad Officen johtajalta Jeffiltä, jossa kerrottiin että he ovat meidän vaihtoasioista vastaavan Marissan kanssa saaneet kutsun kahden valitsemansa vaihto-oppilasta kanssaan tulla seuraamaan peliä sviittiin. Minä olin toinen vaihtareista, jolle tarjottiin mahdollisuutta kokea tämä once in a lifetime experience! HUIKEETA!!

Sviittejä on stadionin viidennessä ja kuudennessa kerroksessa varmaan noin parisen sataa, ja ne ovat yleensä pankkien, perheiden tai yrityksien vuokraamia tiloja. Sviitin voi vuokrata 10 vuodeksi kerrallaan ja sellaisen hinta on kuulemma kevyet 10 miljoonaa dollaria. Sviittejä on kahta eri kokoa, joista tähän isompaan mahtuu 28 ihmistä istumaan katsomoon, jonka voi pitää joko lasitettuna tai nostaa lasin ylös pelin ajaksi. Lisäksi sviittiin kuuluu keittiö, jossa on erilaisia juomia ja snackejä. Parasta on se, että koko kerroksen käytävillä on erilaisia buffee- ja jälkiruokapöytiä, joista kaikista saa hakea ruokaa pitkin peliä. Ainoa mahdollisuus päästä sviittiin on tuntea joku, joka voi kutsua katsomaan peliä omaansa.

Sviitti

Vasemmalla Anne Greenwood, joka miehensä kanssa kutsui meidät sviittiinsä– Go Pokes!

Niin hyvää ruokaa...

jäätelöbuffet

Joukkue tulee sisään vasemman alakulman pilvestä

Saksalainen Carina ja minä nautittiin täysin siemauksin pelistä!

Näkymät sviitistä

Anne ja Michael Greenwood ovat yksi iso rahalahjoittaja Oklahoma State Universityssä. En edes aivan ymmärtänyt, että missä kaikessa he ovat mukana, mutta ainakin he tukevat marching bandin toimintaa. Soittokunta muodosti huomionosoituksena heidän sukunimestään asetelman kentällä, josta he ottivat kuvan ja tekivät siitä heille taulun. Saimme kuulla marching bandin privaattiesityksen myös sviitin ovensuussa käytävässä. Lisäksi Miken toimesta Oklahoma State Universityn kirjastossa on Anne Greenwood Study Room -niminen huone ja heidän rahoittamansa Tennis Center on nimetty heidän mukaansa.

Tässä vielä videomuodossa Snapchatin tarinana perjantaina ja laulantain tapahtumat!