Opiskelu ja kurssit

Nyt on viides kouluviikko meneillään. Kasvatustiedettä ja koulutusalaa opiskelevana yksi Amerikanvaihtoni syy oli se, että pääsisin Texasin lukiovaihtoni lisäksi kokemaan yliopistossa opiskelua ja näkemään täkäläistä pedagogiikkaa korkeakoulutasolla. Näin uskon saavani vielä vähän kokonaisvaltaisemman näkemyksen koulusysteemistä täällä päin ja sitä kautta syvempää ymmärrystä kulttuurista. Voin sanoa että ensimmäiset viikot ovat olleet täynnä ihmettelyä, kummastelua ja jopa ärsytyksen tunnetta lähinnä sen takia, että opiskelu on täällä niin erilaista kuin mihin on Suomessa tottunut!

Lukujärjestykseni on ihana: ma, ke ja pe 8:30-9:20 ja 11:30-12:20 sekä ti lisäksi 12-13:50. Tuntien välissä kerkiän hyvin kämpille, kun kävelymatka on vain muutaman minuutin. Ti ja to päivä ei ole paljon pidempi: 9-10:15 ja 10:30-11:45. Alla listaukset kursseistani sekä lukujärjestykseni.

Tarkoitukseni on tehdä täällä Coaching Science Minor, jonka saan kokonaisuudessaan luetuksi sivuaineeksi Helsingin yliopiston tutkintooni. Kaikki neljä kurssia pitää tällaisessa tapauksessa olla samaa aihepiiriä, vaikka niiden ei välttämättä tarvitse olla oikea sivuainekokonaisuus paikallisessa yliopistossa. Tämä on sen takia, koska suomalaisen (ja laajemmin Euroopankin?) 25 opintopisteen sivuainekokonaisuuksia ei täällä ole, vaan yhden lukukauden aikana opiskellaan 4-5 kurssia. Yksi kurssi täällä on 3 creditiä ja se vastaa Suomessa 6 opintopistettä. Viimeinen puuttuva sivuaineeseen tarvittava opintopiste (4x3cr -> 4x6op=24op) täytetään Suomen päässä sitten esim. kirjoittamalla kokoava essee vaihtoajan opinnoista. Mun opinnot menevät siitä syystä hyvin, että yksi kurssi on 4 credittiä, joten opintopisteitä tulee yhteensä 26op.

Kerron vähän kursseistani:

Theory and Practice of Coaching: Opiskelemme urheiluvalmennusta niin fyysiseltä, psyykkiseltä kuin sosiaaliselta kannalta. Kurssiin kuuluu muun muassa projektityö, jossa teemme oman/valitsemamme lajin harjoitusohjelman fyysisten testien pohjalta. Testaamme oman lajin keskeiset ominaisuudet voima (max. penkki&kyykky), kestävyys (1 maili), räjähtävyys (vertikaalinen hyppy), nopeus (30 yard dash) ja ketteryys. Tuloksien perusteella suunnittelemme itsellemme harjoitusohjelman omien tavoitteiden suuntaisesti. Erikoisuutena kurssilla on viikottaiset pistarit (!) jotka ovat tietenkin monivalintakokeita! #onlyinAmerica

Physiology of Exercise: Kuuluu OSU:n valmennussivuaineen kursseihin, joten siksi sen valitsin. Pienoinen kauhistus tuli, kun tajusin että kurssi on käytännössä kemiallisia kaavoja ja yksityiskohtaisia reaktioita käsittelevää, ulkoa opeteltavaa asiaa. Käymme läpi esim. energia-aineenvaihdunnan, lihaksiston ja sydämen toiminnan. Eiköhän tästä jotenkin selvitä!!

Physiology of Exercise -kurssin ATP-PC, Glycolysis, The Creps Cycle, The Electron Transport Chain, etc. ;)

Health Education and Promotion: Valitsin kurssin nimen perusteella, enkä tiennyt että se on saman nimisen pääaineen johdantokurssi. Kurssilla käydään terveyteen liittyviä käsitteitä, terveyden historiaa ja filosofisia/eettisiä aspekteja aiheeseen liittyen. Ollaan käyty myös perusasioita tieteellisistä artikkeleista ja niiden tunnuspiirteistä ja harjoitelleet tieteellisen kirjoittamisen APA-tyyliä, jota käytetään myös meidän laitoksella Suomessa. Tehdään myöhemmin lukukautta ansioluettelot (resume) myös. En varsinaisesti tiedä miten nämä tähän kurssiin liittyvät, mutta ihan hyödyllisiä perusjuttuja.

Ethical Leadership: Johtajuuskurssi on ehdottomasti mun lempihetki viikosta! Kurssin professori on 70-vuotta täyttävä ihana herra, jonka viisaita sanoja kuuntelee henkeä pidätellen! Kurssiin kuuluu erilaisten eettisten teorioiden, kuten utilitarismin ja Kantin teorioiden käsittelyä käytännön esimerkkien kautta (yleensä tiistain tunneilla) sekä rinnalla luetaan lukukauden aikana elämäkertakirjat: Mountains beyond Mountains ja The Leadership Moment (puretaan kysymysten ja keskustelun kautta torstain tunneilla). En alunperin aikonut ottaa koko johtajuuskurssia, mutta toinen kurssi jolle olin ilmoittautunut peruttiin vähäisen osallistujamäärän takia. Se olikin onni, sillä tunnit ovat ihan mahtavia ja tosi kiinnostavia – tuntuu että mun oli tarkoitus tulla juuri tälle kurssille!

Yliopisto-opiskelu on varsin erilaista USA:ssa, mistä mun Kansasissa vaihtoaan tekevä ryhmäläinen OKL:stä kertoo kivasti omassa vaihtoblogissan. Tykkään siitä kuinka ryhmäkoot ovat täällä pieniä verrattuna Suomen massaluentoihin. Johtajuuskurssilla meitä on vain 10 ja Health class on isoimmasta päästä, 97 opiskeijaa. Professorit tuntevat jokaisen opiskelijan usein nimeltä, se on kivaa! Tunnit ovat myös melko interaktiivisia ja keskustelua on paljon, ei pelkästään luennointia.

Ollaan vaihto-oppilaiden kanssa keskusteltu sitä, kuinka täällä tulee paljon läksyjä verrattuna Euroopan yliopistoihin. Täällä tuntuu olevan myös hurjat määrät lukemista ja monet opiskelijat käyttävät tuntikausia läksyjen tekoon! On ihan perus, että menee pikkutunneille asti lukiessa ja kirjastossa päntätessä. Kurssiarvosanat tulevat järjestelmällisesti monelta osa-alueelta, jotka kerrotaan kurssien aloituskerralla, esimerkkinä valmennuskurssini arvostelu: 25% Tests, 20% Final, 25% Quizzes, 15% Topical Presentations, 15% Attendance and Participation. Kokeita on lukukauden aikana useita ja ne ovat monesti monivalintakokeita. Useilla kursseilla on mahdollisuus myös extra creditiin, joka voi olla esim. osallistuminen tutkimukseen tai kirjallinen tehtävä.

En ole koskaan tottunut monivalitakysymyksiin, sillä ne on mun mielestä välillä aika yksioikoisia. Olen todennut että menestyn hyvin Suomen koulujärjestelmässä, koska osaan kirjoittaa hyvin ja omaksua asiat kokonaisuuksina. Täällä sen sijaan tämä taitoni menee hukkaan. Olen kyllä kokenut useamman turhautumisen hetken, kun olisin tiennyt vastauksen mutta eipä monivalintatilanteessa vain osunut oikeaan. Hyvää harjoitusta nippelitietojen pänttäämiselle siis tämä lukukausi!

Kampuselämää ja ensimmäinen kulttuurishokki!

Oklahoma State Universityn kampus on tosi kaunis ja vehreä. Kirjastorakennuksen edessä on ihana viheralue, jossa usein porukkaa pelailee tai muuten vain istuskelee. Muutenkin kampus on kiva, kun kaikki eri aineiden rakennukset ovat suhteellisen lähellä toisiaan. Päivän aikana tulee yhteensä käveltyä kuitenkin paljon. Ihmiset ovat yllättävän aktiivisia ja paljon on pyöräilijöitä liikkeellä autojen lisäksi. Beach volley kenttiä alueella on kymmeniä ja Colvin kuntosalirakennuksessa on liikuntasaleja lentopallon ja koriksen pelaamista varten ja ne näkyvät olevan tosi suosittuja. Tässäpä vähän napsimiani yleiskuvia kampuksesta.

kirjasto

kampuksen läpi kulkeva tie OSU-busseille

Student Union

Huispausottelu meneillään;)

Uima-allas <3

Theta pond

Mulla on vähän epätyypilliseen tapaan oma huone, eli en jaa makuuhuonetta enkä vessaa kenenkään kanssa. Mulla ei olisi periaatteessa ollut mitään huoneen jakamista vastaan – se olisi jopa voinut olla kiva juttu. Hakuhetkellä vaikutti kuitenkin siltä, että kaikki huonekaverimahdollisuudet olisivat olleet 17- tai 18-vuotiaita freshmaneja, jotka kertoivat harrastuksikseen Netflixin, Starwars-elokuvien katselun tai bilettämisen. Halusin myös keittiömahdollisuuden, koska laitan mieluummin itse ruokaa kuin syön pikaruokaa joka päivä. Mun huonevalinta osoittautui melkoiseksi lottovoitoksi, sillä kaikki mun tunnit ovat sattumalta viereisissä rakennuksissa ja meidän 20 samanlaisen huoneen kerros on muutenkin tosi rauhallinen ja viihtyisä. 

Mun osoite on Oklahoma State University, 330 Village E, Stillwater, OK 74077 USA. Saa lähettää postia ;)

Lisää kuvateksti

Muonavarasto ja vaatehuone 

Queen size bed

Mulla on ihan loistavasti keittiö ja pyykkihuone heti oven ulkopuolella

Isoin järkytys ja jopa "kulttuurishokki" mikä mulla ensimmäisellä viikolla tuli eteen oli se, miten kaikki tavarat pitää olla omasta takaa. Sen verran vielä ymmärrän, että pitää tuoda mukana omat pyyhkeet, peitto ja tyyny. Ihmetystä herätti kuitenkin se, että yhteisessä keittiössä ei ole aterimia, kattiloita ja pannuja kaikkien käytettäväksi. Miksi ihmeessä kaikilla parillakymmenellä ihmisellä pitää olla omat keittiöastiat ja vielä niin, että ne pitää säilyttää omassa huoneessa? Kätevämpää, halvempaa ja ympäristöystävällisempää olisi yhdessä jaetut, mutta yhteisvastuun ajatus tuntuu olevan täällä vierasta!

Menin jakamaan ihmetystäni Residental Officeen ja esitin tilanteen niin, että kuinka turhaa vaihto-oppilaan onkaan ostaa neljän kuukauden takia käytännössä koko astiasto, jota ei voi viedä mennessään eikä kierrättäminen ole täällä selvästikään kovin muotijuttu. Tulin seuraavan kulttuurishokin eteen, kun tiskin takana oleva täti kertoi heti että hän voi lainata omistaan, kun vain kerron mitä tarvitsen. Samassa hetkessä toinen meidän keskustelun kuullut työntekijä kertoi, että meidän Villagen alakerrassa on jostain jäänyt muutamia pyykeitä, keittiötarvikkeita ja pannuja, joita hän lähti näyttämään mulle. Muutaman tunnin päästä olematta varma siitä, että tuoko toimiston ystävällinen nainen todellakin seuraavana päivänä lupaamansa astiat, mainitsin ongelmastani parille campusmissionary tytölle, jotka auttoivat mua muuttamiseessa (nekin ihan extempore apuvoimia). He kertoivat että heillä oli kirkolla sattumalta ylimääräisiä keittiötavaroita, jotka lopulta heidän katolisen kirkon Isä Kerry ajoi mun pihaan asti! Lopulta siis nuo muutamat ihmiset kenelle olin avannut suuni tarpeestani auttoivat niin, että nyt riittää astioita, patakintaita, pyyhkeitä, pannuja ja kattiloita ja jopa vessapaperia vaikka muille jaettavaksi ;) Ihmeellistä vieraanvaraisuutta ja ystävällisyyttä!

Pakko sanoa, että tää sää ja lämpö on ihan huikeata!

Haluaisin vielä kertoa eilisen sunnuntain kirkkovierailuista. Käytiin kahden paikalliskirkon järjestämällä yhteisretkellä Reinhard Bonnke Gospel Crusade -tapahtumassa Oklahoma Cityssä. Oli hauska nähdä kuinka Bonnke jaksaa vielä 76-vuoden iässä olla niin innoissaan Jumalasta, kokousten järjestämisestä ja evankelioinnista!

Aamulla puolestaan käytiin Life Churchin kokouksessa Stillwaterin pisteessä, noin 10 minuutin ajomatkan päässä kampuksesta. Life Church on yksi USA:n megakirkoista ja sillä on nykyään 25 kirkkoa seitsemässä osavaltiossa. Stillwaterin kirkossa on kuusi jumalanpalvelusta sunnuntaisin ja kymmeniä lifegroupeja. Tykkäsin tosi paljon, musiikki oli ihan huikeeta ja vaikka vähän epäilin screensaarnakonseptia, niin se toimi tosi kivasti!

Tässä eilinen Life Churchin perustajan Craig Groeschelin saarna siitä, miten meidän valinnat vaikuttavat siihen millaisiksi ihmisiksi tulemme! Tosi hyvä puhe, kannattaa katsoa :)

Yliopistovaihdon hakuprosessi

 

Oletko ajatellut, että haluaisit lähteä yliopistovaihtoon? Seuraavaksi kerron, miten oma hakuprosessini Helsingin yliopiston kautta tapahtui.

Syys-lokakuu 2015

Hakuaika HY:n kaukovaihtoihin on melko pian syyslukukauden alettua. Hain vaihtoon ISEP- ja MAUI-ohjelmien kautta, jotka eivät ole kahden välisiä (meidän yliopisto ja vaihtoyliopisto), vaan näissä kansainvälisissä ohjelmissa on useita kouluja. Vaihtokoordinaattorille toimitettavaan hakemukseen tarvitsin rekisteriotteen suoritetuista opinnoista (vaaditaan väh. 60op), motivaatiokirjeen, yliopiston professorin tai opettajan suosituksen (ISEP), kielitodistuksen kielen opettajalta (ISEP) ja opintosuunnitelman, joka piti ennalta hyväksilukea omalla laitoksella osaksi suoritettavaa tutkintoa. 

Koin hakuprosessin melko stressaavaksi, sillä aikaa oli vain noin kuukausi, eikä yliopistolla ollut ketään apuna hakemusten kanssa. Motivaatiokirjeen tarkoitus on osoittaa, että hakija on motivoitunut vaihdosta ja sitä edeltävästä hakuprosessista sekä se, miten se tukee omia opintoja. Lisäksi kirjeessä tulee osoittaa, että hakijalla on lähtökohdat sopeutua opiskeluihin ulkomailla. Mietin etukäteen, että miten suomalaiseen yhteiskuntaan ja koulusysteemiin rakennetussa opettajankoulutuksessa perustelen lähtöni Yhdysvaltoihin, mikä ei varsinaisesti tuo kyseiseen tutkintoon suoraa lisäfunktiota. Kaiketi meni läpi, kun kirjoitin ettei monikulttuurisuutta koulumaailmassa voi nykypäivänä ylikorostaa ja kielitaito nyt on aina plussaa.. Lisäksi jos vaihtoyliopisto tarjoaa opintoja, mitä ei HY:ssa voi lukea, antaa se hakemukselle ja sitä kautta vaihdolle paljon lisäarvoa.

Kielitestauksen kirjallisen ja suullisen osuuden tein englannin opettajan kautta, toimittaen etukäteen A4-paperillisen tekstiä itsestäni ja opinnoistani ja paikan päällä haastattelun kautta. Opintosuunnitelma-osuus sen sijaan oli mielenkiintoinen juttu! Tein käytännössä kuuteen kouluun (molempiin ohjelmiin top 3 koulut) opintosuunnitelmat, mitä edelsi jokaisen koulun kurssitarjontaan tutustuminen. Lopuksi vein suunnitelmat käyttäytymistieteellisen tiedekunnan kansainvälisten asioiden suunnittelijalle hyväksyttäväksi. Jännitystä prosessissa lisäsi se, kun kyseinen henkilö oli useamman viikon sairaslomalla juuri hakuaikaan, mutta onneksi palasi sopivasti viikon ennen deadlinea. Ilman hänen neuvojaan opintojen suunnittelussa ja motivaatiokirjeen laatimisessa, en olisi varmaan ikinä päässyt vaihtoon!

Helsingin Yliopistossa hakemiseen liittyvät papereita piti toimittaa sekä paperisina että sähköisessä muodossa Mobililty Online -järjestelmässä (kuva alla). 

Joulukuu 2015

Kuulin hyväksymisestä MAUI-ohjelmaan. Otin paikan vastaan, jonka jälkeen hakemukseni lähtivät eteenpäin kohdeyliopistoon. Tässä vaiheessa olin siis hyväksytty Helsingin yliopiston edustajaksi kyseiseen ohjelmaan. Lopullisen hyväksymisen kohdeyliopistoon kerrottiin tulevan maaliskuussa.

Maalis-huhtikuu 2016

Sain kuulla, että olin sijoittumassa Oklahoma State Universityyn syksyksi 2016. Lopullista hyväksymistä edelsi vielä OSU:n puolelta tiettyjen papereiden – kuten passikopion ja pankista hankittavan todistuksen siitä, että tililläni on opiskeluun tarvittava summa rahaa (n. 7000USD) –toimittaminen sekä alustavat asumis- ja opiskelutoiveet. Hyväksytyksi tulemisen jälkeen paperirumba sen kuin jatkui OSU:n omassa systeemissä (kuva alla), jonne liitettiin mm. opintosuunnitelma (tuli tehtyä lopulta kolmessa eri vaiheessa hakemusta) ja asumishakemus (useampaan otteeseen sekin). Lisäksi loin sähköpoistitilin ja klikkasin ymmärretyksi kaiken maailman säätietoihin, vakuutuksiin, rokotuksiin, kampukselle matkustamiseen jne. liittyviä infoja.. Ja lista jatkuu. Olin tämän lisäksi yhteydessä OSU:n vaihtokoordinaattoriin useaan eri otteeseen.

Kesä 2016

Kesän aikana ostin lentoliput, kävin yliopiston järjestämässä vaihto-orientaatiossa ja hoidin viisumiasiat kuntoon. Yhdysvaltojen viisumihaku onkin jännittävä prosessi. Haastatteluajan varaukseen edellytetyssä hakemuksessa on sivu kaupalla täytettävää tietoa alkaen vanhempien koulutuksesta ja työnantajan tiedoista siihen, että todistaa ettei ole yhteydessä lapsikauppaan, terroristijärjestöön, eikä ole pakottanut ketään elinsiirtoon tai tekemään aborttia/sterilisaatiota vastoin omaa tahtoa. Viisumivaiheessa piti suorittaa viisumimaksut USA:n päähän 180USD SEVIS-maksu ja Suomen konsulaattiin 160USD anomismaksu – tässä leikissä pitää kyllä varautua että rahaa menee yllättävissäkin kohdissa. Haastattelu sujui mutkitta, kun ensimmäisellä luukulla antaa oikeat paperit, toisella sormenjäljet ja kolmannella luukulla on itse haastattelu, jossa kysytään muutama kysymys, kuten, että miksi haluat mennä USA:han, missä opiskelet siellä ja kuka opinnot maksaa. Lopuksi todettakoon, että SAIN VIISUMIN!!! Se tuli postitse alle viikko haastattelusta.

Tässä siis pääpiirteittäin itse läpikäymäni vaiheet. Kerron mielelläni lisää kiinnostuneille tai niille, joille oma vaihtoon hakeminen on ajankohtaista. Ajauduin itse moneen tilanteeseen, jossa olisin tarvinnut apua. Tässä siis joitain asioita, joita olisin itse halunnut tietää ennen hakemusprosessiin lähtemistä.

Yliopistoon Yhdysvaltoihin?!

En ole monellekaan ihmiselle kertonut monivaiheisesta projektistani, joka alkoi viime kesänä. Tai no totta puhuen se alkoi jo vaihtovuoteni aikana. Puhun nyt kuitenkin haaveestani lähteä opiskelemaan jenkkiyliopistoon. Valmistautukaa nyt pieneen satutuokioon...

Viime syksynä yksi meidän seuran urheilija tuli vaihdosta Oklahomasta. Kuunnellessani hänen kokemuksiaan, syttyi uudelleen joku sisäinen palo jenkkeihin lähdöstä. Sain siinä hetkessä idean aloittaa stipendimetsästyksen. Näin alkoi monivaiheinen ja opettavainen prosessi, josta haluan vähän kertoa.

Tein englannin opettajani ja IB-lukion käyneen kaverini avustuksella A4-kokoisen esittelypaperin ja CV:n, joiden kautta halusin antaa valmentajille kokonaisvaltaisen kuvan itsestäni ja historiastani. Kävin läpi 1 ja 2 divisioonan kouluja, ja meilasin kiinnostaville coacheille.

Amerikassa opiskellut Annimari Korte suositteli yhtä hyvää koulua, jonka valmentaja kiinnostuikin minusta. Jatkoin prosessia hänen antamiensa ohjeiden perusteella. Tein SAT-kokeen, jota edellytetään USA:n yliopistoihin, ja perustin tilin NCAA Eligibility Centeriin, jonka kautta urheilijoiden taustat tarkistetaan kilpailemista varten. Eligibility-tiliä luodessa pääsee vastailemaan kaikenlaisiin kysymyksiin, ja joutuu todistamaan esimerkiksi sen, että on käynyt koulua joka vuosi 9-luokasta alkaen. Ja ei kun nimikirjaimet joka luokka-asteen koulutietojen peräään nimikirjoituksena! En aina käsitä tota jenkkikäytännettä noissa paperitöissä...  Hyväksymistä varten vaaditaan englanniksi käännetty yläasteen päättötodistus ja kaikki lukion jaksotodistukset, jotka edellytettään postitettaviksi paperiversiona. 

Kaikkiin näihin käytännönvaiheisiin liittyi paljon vaiheita, mutta kyllästyisitte, jos kertoisin kaikki koukerot yksityiskohtia myöten;)

Tämän vuoden aikana olen puhunut monien ihmisten kanssa yliopistoon liittyvistä asioista. Vaihtovuoteni aikainen coachini Plano Eastista antoi hyviä vinkkejä kouluihin liittyen ja hän antoi luvan myös tarvittaessa käyttää hänen yhteystietojaan suosituksissa. Löysin kaikkea mielenkiintoista eri koulujen tietoja läpikäydessäni, esimerkiksi yhden suomalaisvalmentajan El Pason yliopistosta. Hänen kanssaan meilailinkin muutaman kerran. Yksi aitajuoksukaverini, joka nykyään opiskelee Harvardissa, ohjeisti minua käytännön hakujutuissa ja kertoi samalla hänen nykyisestä treenauksestaan yliopistossa. Aluksi ajattelin jopa Harvardiin pyrkimistä, ja juttelinkin yhden ruotsalaisen ottelijatytön kanssa, joka on tämän vuoden siellä opiskelemassa ja treenaamassa. Harvardiin vaadittavat kokeet eivät kuitenkaan innostaneet minua, sillä ylppärit menivät tänä vuonna tärkeysjärjestyksessä muiden kokeiden edelle. Henkinen kapasiteetti ei ole rajaton - sen olen vähintäänkin tämän vuoden aikana todennut. Märskykaverini Elina on kuitenkin ollut huippuahkera ja vaikka itse en Harvardiin lähde, saan seurata hänen ensi syksynä alkavaa Harvard-uraansa.

Hallikauden aikaan lopputalvesta sain oikeat halulomakkeet täytettäväksi! Olen luonteeltani sellainen, joka pyrkii päättämään aloittamani urakan. Haluan tehdä asioita pitkällä tähtäimellä, enkä mielelläni lopeta juttuja kesken. En halua tehdä päätöksiäni myöskään tunteiden perusteella, vaan mietin rationaalisesti kaikki mahdolliset plussat ja miinukset joka perspektiivistä. Haastan itseni tekemään asiat usein vaikeammankin reitin kautta, sillä tiedän että se kehittää minua tulevaa varten. Jostain syystä hakulomakkeita täyttäessäni olin kuitenkin todella ahdistunut ja itkin sinä aikana paljon. Keksin kymmeniä syitä lähteä amerikkoihin, mutta varmaan miljoona syytä olla lähtemättä. Joku intuitio, tai Jumalan ääni, ei siltikään antanut rauhaa. En koskaan lähettänyt hakemuksia!!!

En vielä tiedä, mistä kumman syystä olen nähnyt näin paljon vaivaa mokoman asian eteen. Jos ei muuta, niin olen ainakin joutunut pohtimaan omaa arvomaailmaani ja sitä, mikä minulle oikeasti on tärkeää! En usko, että asiat selviävät vain istumalla ja odottamalla, vaan haluan tehdä asioiden eteen vaivaa. Vaikka en ilmeisesti olekaan lähdössä jenkkeihin ensi vuonna, uskon että jotain hienoa tuo tulevaisuus tullessaan.