Homecoming

Homecoming on jokasyksyinen amerikkalaisissa lukioissa ja yliopistoissa vietettävä tapahtuma, jossa toivotetaan vanhat opiskelijat ja nykyisten opiskelijoiden vanhemmat tervetulleiksi juhlimaan koulun olemassaoloa, tutustumaan sen perinteisiin ja tapaamaan vanhoja ja uusia tuttuja. Yleensä siihen liittyy järjestettyjä tapahtumia (esim. paraati, banquet, marssiorkesterin soittoa ym.), jalkapallo- tai muita urheiluotteluita ja lukiossa usein on tanssiaiset. Oklahoma State Universityn homecoming oli etukäteen kuulemani mukaan kaikkien Amerikan yliopistojen suurin ja hienoin! Tällaisesta etukäteismainostuksesta ei aina tiedä, että onko asian laita oikeasti näin, mutta tämän viikonlopun läpikäyneenä ihmettelen, jos jossain yliopistossa nähdään vielä enemmän vaivaa yhden viikonlopun kestävän festivaalin eteen kuin täällä! Jopa 80 000 ihmistä oli perjantain kävelykierroksella ihailemassa upeita silkkipaperista tehtyjä tauluseiniä ja lauantaina kannustamassa OSU:n jalkapallojoukkuetta voittoon. Pieni Stillwater oli täynnä elämää.

Huom! Perusmuoti tytöillä täällä on XXL-kokoinen T-paita ja Niken lerputtavat nylkkyshortsit!! <-Lilapaitaiset tytöt

Kuukausien mittainen valmistautuminen ja etenkin greek-talojen eli sisaruskuntien väen hurja ajallinen panostus oli koko tapahtuman keskiössä. Kirjotin jossain ihan ensimmäisistä blogeista, että mitä sisaruskunnat on, mutta täältä löytyy Wikipedia-sivu jos termi hämää. Viikon alussa jokainen fraternity-sororitytalopari toi tekemänsä isot maalaukset kirjaston nurmikolle, josta tuomaristo valitsi ja palkitsi parhaat. Taideteokset olivat jokaiselle greek-talolle annetun tämän vuoden teeman mukaiset ja niistä oli monet hauskan kekseliäästi yhdistetty jollain tavalla meidän kouluun, Stillwateriin ja sen paikkoihin tai Oklahomaan ja täkäläiseen kulttuuriin. Tässä muutamista kuvia.

Yksi homecoming-viikon kohokohdista oli kirjaston edessä olevan vesilammikon värjääminen oranssiksi. Paikalle oli kokoontunut paljon ihmisiä ja hetki myös televisioitiin.

Yksi ehdoton kohokohta oli jo mainitsemani perjantain kävelykierros, jossa oli hurja määrä ihmisiä kiertämässä ja ihmettelemässä sorority- ja freternity-talojen edustoille pystytettyjä taideteoksia. Koko urakka sisaruskuntien porukoilla alkoi jo useita kuukausia sitten pakollisilla pomping-tunneilla, joka tarkoitti että eri värisiä silkkipapereita liimattiin ja työnnettiin kepeillä yksi kerrallaan kananverkkokehikoihin. Lopulta kaikki palaset yhdistettiin isommiksi kokonaisuuksiksi, enkä olisi koskaan uskonut kuinka hienon moniulotteisia ne olivat kaikkine liikkuvine osineen. Kuulin että monilla sororitytytöillä oli yli kuukauden ajan joka viikko 8-12 tuntia tätä silkkipaperien kanssa taiteilua ja homecomingia edeltävän torstain ja perjantain välisenä yönä oli koko yön kestävä pakollinen "all night pomp". Käytännössä siis sadat greek-talojen nuoret tekivät ympäripyöreän päivän (yön) viimeistellessään taideteokset.

Tytöt tekivät pääosin silkkipaperihommat ja pojat pystyttivät tankokehikot ja hitsasivat niitä monen viikon aikana kiinni toisiinsa, niin että jokainen osa oli lopulta oikeassa paikassa. Insinööriopiskelijat pääsivät näyttämään taitonsa näiden hienouksien suunnitteluissa! Kävelin useina iltoina ihmettelemässä homecomingvalmisteluja. Niiden etenemistä oli hauska seurata, vaikka on se hurja ajatella kuinka paljon aikaa. vaivaa ja stressiä yhden viikonlopun valmisteleminen vaati.

Lopulta perjantai-illalla kaikki oli valmista ja kymmenet tuhannet ihmiset tulivat katsomaan valmiita moniosaisia ja liikkuvia tauluja. Miettikää, että kaikki on tehty silkkipaperista, ihan käsittämätöntä! Tässä muutamia esimerkkejä.

Tässä vielä aika kattava video HOCO2016 valmisteluista ja tapahtumista.

Theta Pond oli myös koristeltu valoilla: GO POKES!!!

Homecoming-viikonloppuun kuului OSU:ssa perjantai-illan Homemcoming & Hoops -tapahtuma, joka oli hengennostatus (Pep rally) alkavalle korispallo- ja painikaudelle. Lauantaiaamu alkoi paraatilla, joka kulki Stillwaterin keskustan läpi. Viime vuonna paraatissa kuoli 4 ihmistä ja loukkaantui kymmeniä, sillä joku mieleltään epätasapainoinen henkilö ajoi autolla paraatin läpi.. Lisäksi ohjelmassa oli tietenkin lauantai-aamun jalkapallo-ottelu, jonka koulun tiimi voitti, YAY! 

Homecoming and Hoops

Paraati

Monet kyselevät, että onko Suomessa tällaisia yliopistotraditioita, kuten homecoming. Valitettavasti meillä ei ole! Vaikka opiskelen Suomen yhdessä parhaassa yliopistossa, ei koko yliopiston yhteisiä tapahtumia oikeastaan ole. Tämä on kyllä sääli. Amerikkalainen yhteisöllisyys ja ylpeys omaa alma materia kohtaan ovat monella tavalla huikeita juttuja.

Pumpkin Patch & Halloween

Halloween on täällä ja niin myös kurpitsakausi! Lauantaina vietettiin Cru-tyttöjen kanssa laatuaikaa ja käytiin kurpitsapellolla (pumpkin patch), jossa sai käydä pellolta keräämässä tai ostaa valmiiksi poimittuja kurpitsoja koristeiksi. Usein ihmiset tykkää maalata tai kaivertaa kurpitsoista erilaisia juttuja. Heinäpaaleista oli tehty myös labyrintti, jossa käytiin tyttöjen kanssa vähän kuvailemassa :) Sieltä sitten jatkettiin maalaamaan kurpitsoja, syömään breakfast-tyylistä päivällistä ja käsiteltiin myös yhdessä Brené Brownin TedTalking pohjalta teemaa The power of vulnerability. Suosittelen katsomaan se puhe täältä, tiiviisti esitetty ja ajatuksia herättävä!

Welcome to the Pumpkin Patch

Cru-tytöt<3

Oklahoma Style – pickup auton takana ajaminen on niin hauskaa ja laillista täällä!

Kurpitsapellolla täydellistä kurpitsaa etsimässä

Tässä maalailuvälineet ja taiteilujen lopputulos :)

Maanantaina käytiin myös bible study -porukalla läheisen kirkon pihalla olevalla vähän erilaisella pumpkin patchilla. Illan ohjelmassa oli kurpitsojen maalausta, Kokkus pokkus -leffan katsominen ja pizzan syömistä!

Abby, Alexis, minä ja Sarah <3

Mun raamistytöt

Halloweenkoristeluja on näkynyt talojen pihoilla ja ympäri kaupunkia jo useampia viikkoja. Tässä alapuolella on kyllä järkyttävin vastaan tullut esimerkki: alastomia päästä roikkuvia (hirtettyjä?) nukkeja, hui! Toivottavasti ei ole lapsiperheen talo!

Tostaina oli Cru:n viikottaisen nuortenillan sijasta yhteinen Halloween-juhla yksien poikien talolla. Oli kyllä niin hauskaa, kun kaikki 50 ihmistä oli pukeutunut ihan viimeisen päälle! Tällaista heittäytymistä kaipaisi Suomeenkin.

Runaway bride toivottaa kaikille hauskaa Halloweenia!!!

Fall Break in Texas

Vietettiin syysloma (tänä vuonna vain pe-su) Texasissa Bridges International -nimisen kampus ministryn syysretriitillä. Bridges on Cru:n alaisuudessa toimiva ulkomaalaisille opiskelijoille tarkoitettu ministry, joka on tämän lukukauden aikana järjestänyt mm. tailgating ruokailuja ennen jalkapallo-otteluita, tyttöjen leffaillan, teepartyt, peli-iltoja ja tämän retken, joka on Bridges organisaation yksi syksyyn kuuluva leiri. Tammikuun alussa on tulossa vielä isompi viiden päivän yhteistapahtuma Floridassa, jonka yksi tarkoitus on mahdollistaa ulkomaalaisille opiskelijoille tekemistä pitkän joululoman aikana. 

Viikonlopun irtiotto kampuselämästä tuli sopivaan rakoon. Sää sattui olemaan lähellä 30 astetta ja puitteet olivat kunnossa. Meillä oli paljon aikaa uida, haikkia, kalastaa, veneillä, pelailla pelejä ja syödä niin paljon että pahaa teki!!! Vietettiin myös paljon aikaa autossa (8+8h), missä tuli varsin mielenkiintoisia keskusteluja ihan kaikesta, mm. useampi tunti meni ihmetellessä intialaisten järjestettyjä avioliittoja ja 10 päivää kestäviä hääseremonioita. Aika tajunnanräjäyttävää ajatella, että morsiammella on 10 eri häämekkoa ja vieraita on ruokittavana 3000! Häihin menee Intiassa selvästi järjetön määrä rahaa.  

On ollut mielenkiintoista ymmärtää campus missionaryn työkuvaa. Palkka tulee periaatteessa Bridges-organisaation kautta, mutta käytännössä raha tulee itse kerätyn tukiverkoston lahjoituksista. Toimikuva taas on jokaisella omanlaisensa; minkä itse kokee parhaaksi tavaksi tavoittaa kohderyhmää. Matt ja Ashley Walton ovat Bridgesin työntekijät meidän koulussa. Heillä on kaksi suloista lasta ja rakastan niiden perhettä<3 Heidän 3-vuotias Luke oli mun uima-allaskaveri viikonlopun aikana, innokas vesipeto niin kuin minäkin! 

Vielä yksi asia tähän väliin, joka kiinnitti mun huomion viikonloppuna, oli kristillisyyden pinnalla olo, uskonnollisesti heterogeenisesta porukasta huolimatta. Opiskelijoita oli monista uskontotaustoista, muslimeista ja hinduista alkaen. Siitä huolimatta kaikki olivat mukana iltatilaisuuksissa, rukouksissa ja pienryhmissä, joissa keskusteltiin raamatunkertomusten pohjalta erilaisia kysymyksiä. Meidän ryhmässä parhaat kysymykset ja ajatuksia herättävimmät kommentit tulivat juurikin toisten uskontojen edustajilta. Kaikki olivat innokkaasti mukana, ilman että kokivat sen olevan vastaan omaa uskontoaan. Kristillisyys on kuitenkin iso ja keskeinen osa amerikkalaista kulttuuria, joten toisten uskontojen edustajien on hyvä ymmärtää sitä. Ajattelin vain kuinka ihmeellistä tämä on verrattuna Suomen "Suvivirret pois koulusta" osaston keskustelujen jälkeen. Stereotyyppisesti sanottuna amerikkalaiset eivät pelkää olla sitä mitä ovat, koska ajattelevat sen olevan oikea tapa. Arvostan kyllä sitä, että oman kulttuurin tavoista ja uskonnosta ollaan ylpeitä ja muille halutaan myös antaa kokemus siitä. Miksi me Suomessa halutaan niin paljon miellyttää muita ja ikään kuin pyydellään anteeksi sitä mitä ollaan? Ikään kuin meidän pitäisi mukautua aina muiden tavoille.. Just saying! That's how I feel about our culture!

Vielä vähän matkan ja leirin kulusta. Meitä lähti perjantai aamuna parikymmenhenkinen porukka OSU:sta suuntaamaan kohti Burnetia, Lake Buchanan Thunderbay Resortia. Matka kesti noin 8 tuntia, joka taittui 15-hengen pikkubussilla ja kahdella henkilöautolla. Matkattiin Dallas–Forth Worthin läpi ja välissä piti tietenkin pysähtyä In-N-Out Burgerissa, koska näitä hampurilaisia ei saa Oklahomasta.

Se fiilis kun ranskalaisissa ei ole tarpeeksi rasvaa, vaan päälle pitää laittaa juustoa ja majoneesikastiketta

Koko leirillä oli yhteensä 280 ihmistä, 27 yliopistoista ja 55 maasta. Majoituttiin paikan päällä ihanissa mökeissä luonnon keskellä. Leirikeskuksen omistajat antoivat mökkinsä, tilansa ja veneensä ilmaiseksi meidän käyttöön, mikä on tosi puhuttevelan yliystävällistä! Muutenkin leirillä oli kymmeniä omistajien ystäviä ja seurakuntalaisia pitämässä meistä huolta, siivoamassa ja tekemässä ruokaa. Ruoka oli ihan huikean hyvää ja sitä oli paljon!

Leirillä käytössä olevien noin kymmenen veneen kalastajamiehistötkin olivat vapaaehtoisesti tulleet ajelemaan meitä järvellä ja näyttämään paikallista kalastuskulttuuria. Ohjelmaan oli merkitty aamu-, päivä- ja ilta/yökalastushetket, että kalastamaan pääsi varmasti niin paljon kuin halusi.

Catfish

Pääsin ajamaan venettäkin!!

minä, Charlotte, Sarah, Ellen, Ashlyn ja Abby #squad

Yökalastusta

Yksi huikeimmista hetkistä oli haikkimisen ja veneilyn lisäksi cliff jumping!!! Päästiin hyppäämään kallion reunalta veteen, mikä oli oikeasti hullun jännää. Onneksi Ashlyn tuli mun kanssa ja hypättiin ensin matalammasta kohdasta ja sitten vielä vähän korkeammalta. Kalastajamiesten mukaan korkeampi kohta oli 50 feet eli noin 15 metriä korkea! Hui! Mentiin kyllä mukavuusalueen ulkopuolelle, mutta se kannatti! Postauksen lopussa on vielä videonpätkä hypyistä :)

Utkarsh, mä, Ashlyn ja Dan