Mietteitä lähtemisestä ja ulkomaille muuttamisesta

Viime aikoina olen taas pohtinut lähtemistä ja siitä nousevia tunteita. Huomaako kukaan, että olen poissa? Missaanko jotain tärkeää syksyn aikana? Muuttaako vaihto minua? Sopeudunko palattuani takaisin niin, etten koe jatkuvasti halua taas lähteä? Sen, minkä olen huomannut olevan ainakin nuoremmilla (lukiovaihtareilla) suuri kysymys on se, että onko minulla kavereita enää kun palaan. Vaihtoaika on rajattu ja lyhyt aika elämässä. Enpä tilanne, jossa ihminen muuttaa vakituisesti ulkomaille? 

Kyllä ystävyyssuhteet kestävät pidemmänkin välimatkan!!!

Tapasin juuri monen vuoden takaisen ystäväni, joka muuttaa syksyllä Australiaan. Pysyvästi. Toinen ystäväni puolestaan palasi kuukausi sitten Australiasta, tarkoituksenaan jäädä miehensä kanssa nyt tänne. On mielenkiintoista kuulla syistä, jotka saavat lähtemään tai palaamaan – ymmärtää asioita, jotka painavat vaakakupissa niin, että saavat toiset jättämään perheen, ystävät ja auvoisen (?) suomielämän taakseen ja toisaalta palaamaan maailmalta takaisin. Molempien edellä mainitsemieni ystävien miehet ovat australialaisia, joten jonnekin sitä on tietenkin yhdessä asetuttava.

Olen seurannut monien tuttujen ulkomaille muuton ja sopeutumisen prosesseja, ja niissä yksi esiin nouseva teema on ollut suomalaisuus ja sen kokeminen. Hesarissa törmäsin mielenkiintoiseen juttuun (luettavissa tästä) Amerikkaan muuttaneesta suomalaisnaisesta, joka toimii Berkleyn yliopiston Suomi-ohjelman koordinaattorina ja on asunut Californiassa lähes 40 vuotta. Lehtijutun Sirpa Tuomainen kertoo mielenkiintoisesta tutkimustuloksesta, jonka mukaan suomalaisuuden merkitys kasvaa ulkomailla olo ajan myötä ja siirtyy jopa sukupolvelta toiselle. Tässä jutusta eräs ajatuksia herättävä katkelma: ”En ole amerikkalainen, koska en ole kasvanut täällä, mutta en sovi enää Suomeenkaan, koska olen kokenut jotain uutta, mitä suomalaiset läheiseni eivät ole kokeneet. Sitä ei tunne kuuluvansa täysin minnekään.”

Olen vuosien varrella miettinyt maastamuuton monia puolia. Sitä, kuinka meneminen ja tuleminen avartavat maailmankuvaa ja lisäävät pystyvyyden tunnetta. Ihminen huomaa pärjäävänsä missä päin maailmaa vain, sopeutuvansa melkein kaikkeen. Lähipiirissäni syitä lähteä Suomesta vaikuttaa olleen esimerkiksi ilmasto, työ- tai opiskelumahdollisuudet, kulttuuri, sisäinen palo ulkomaille tai puolison perheen lähelle siirtyminen. Matkustelu, ulkomailla asuminen ja erilaisten kulttuurien kokeminen tuntuvat myös itsessään olevan nykyajan muotijuttu ja syy lähteä maailmalle.

Asioilla on myös kääntöpuolensa. Ei ulkomaille muuttaminen ole helpoin tie valita. Australiassa asuvan serkkuni kirjoitti Facebook-päivityksen, joka kuului seuraavasti: "Ikävä kotiin... sinne missä ei ole enää ikävä minnekään". Älkää saako väärää käsitystä: hänellä on hyvä ja onnellinen elämä Australiassa. Tämä oli vain hänen sen hetkinen tunnetilansa. Se herätti minut kuitenkin ajattelemaan. Lähtiessään maailmalle hän ikään kuin hyväksyi sen, että osa häntä itseään jää Suomeen ja sisimmässä kaivertaa jonkinlainen kaipuu.

Mielenkiintoinen huomio on, että päätös lähteä – jopa vaihtoon – on lopulta yllättävän suuri ja merkittävä päätös. Meidän perheen vanhimpana lapsena sain jostain idean lähteä lukiossa vaihtoon. Muutaman vuoden päästä siskoni tekivät saman perässä. Päätökseni vaikutti itseni lisäksi merkittävästi heidän ja myös vanhempieni elämään sekä varmasti moneen muuhun nuoreen, joita olemme esimerkillämme kannustaneet lähtemään maailmalle. Tästä johtuen en näe mahdottomana, että vielä joskus joku meistä asuisi vakituisesti ulkomailla, tai vaikka menisi naimisiin ulkomaalaisen miehen kanssa. Only God knows... Ainakin kynnys lähteä on nuorena ulkomailla asumisen jälkeen matalampi.

Mitä tällä yritin viestiä on se, että suuremmassa mittakaavassa en näe, että kysymys siitä, pystyisinkö tai haluaisinko lähteä tai jopa muuttaa vakituisesti ulkomaille, on niin yksinkertaisen tekninen. Sillä hetkellä pieniltä tuntuvilla päätöksillä voi lopulta olla aika merkittäviäkin seurauksia. Tämä pätee toki myös muihin elämän valintoihin. Ja loppujen lopuksi elämästä ei kyllä koskaan tiedä, eikä asioita voi kontrolloida. Näin vain hypoteettisesti ajateltuna.

En tiedä, tulenko muuttamaan joskus ulkomaille, vaikka ajatuksella leikkiminen niin tämän kuin muiden elämänkohtaloiden ja -valintojen kohdalla on aika hauskaa. Sen nyt kuitenkin tiedän, että seuraavat kuukaudet saan viettää Yhdysvalloissa. Tiedän myös, että saan sieltä palata takaisin Suomeen. Melko pian. Nyt on aika nauttia tästä seikkailusta ja sen tarjoamasta kasvuprosessista! :)

Terkuin,
Petra

P.S. Maahan muuttoa ja maasta muuttoa on paljon muutenkin kuin vain oman halun mukaan lähtemistä ja tulemista, vaikka nyt tämä pakolaiskysymys. En niitä ja niiden takana olevia syitä tässä postauksessa edes sivua. Tilanne on tietenkin eri, kun pakon edessä joutuu lähtemään kotimaastaan!

American themed farewell party

Mökkijuhlien järjestäminen on mun jokavuotinen juttu, ja tänä vuonna ne oli aika luontevasti mun lähdön lähestyessä USA-teemaiset läksärit. Teemajuhlia on mun mielestä liian vähän, joten on kiva panostaa kunnolla silloin harvoin kun niitä pitää! Päivä alkoi isännänviirin laskemisella ja Yhdysvaltojen lipun salkoon nostamisella. 

Meidän mökki on ihan mun lempipaikka <3

 Amerikan lippuja oli sitten siellä sun täällä! 

Menuna meillä oli hampurilaiset kana- tai jauhelihapihveillä, hot dogit ja salaattia. Jälkkärinä sitruuna- ja nutellajuustokakkuja ja bavlovaa. Ai että!

Tykkään suunnitella juhliin jotain aktiivista ohjelmaa. Milloin miellä on mökillä pidetty valokuvasuunnistusta, milloin muita seuraleikkejä. Tänä vuonna oli vuorossa rastitehtävät ryhmissä, jolloin samalla pääsi tutustumaan sekä ryhmäläisiin että meidän mökkipihaan. Rasteja oli viisi:

Pauliina maistatti ryhmäläisille silmät kiinni amerikkalaisia makuja: BBQ sauce, Reesees, Dr. Pepper, Oreo ja Poptarts. Yhdessä piti arvata, että mikä oli kyseessä.

Kahdessa eri paikassa oli kirjalliset tehtävät:Yhdysvaltojen kansallislaulusta ja lippuvalasta (Pledge to the flag) poistettujen sanojen lisääminen ja viiden USA:n entisen presidentin laittaminen aikajärjestykseen. Kuvassa tyttöjen tehotyskentelyä yläluhdin parvekkeella.

Laiturilla oli iskän ideoima rasti, jossa järven puihin oli kiinnitetty isoja kirjaimia, jotka piti kiikareilla bongata aikaa vastaan!

Lisäksi oli rasti, jossa piti kävellä talon ympäri mahdollisimman lähelle 2 minuutin aikaa. Paras joukkue meni sisäisen kellon mukaan aikaan 2.00,33 – aika huikeeta!!!

On vaan niin parasta saada itselle tärkeitä ihmisiä samaan paikkaan ja järkätä niille jotain hauskaa.

Ai niin ja olin vielä tehnyt ystäväni kirjan sivut, jotka jokainen sai jossain vaiheessa päivää käydä täyttämässä. Mikä eläin olisit? Mikä minut saa iloiseksi/vihaiseksi? Elämäni 5 vuoden päästä.. Miksi ystäväni kirjat olis vain lasten juttuja hei ;)

Tässä alakuvassa on mun oikea High School aikainen letterman jacket ja "Petra" nimi sen selässä.. Eipä sitä pahemmin tule Suomessa käytettyä, mutta hauska rekvisiitta se oli juhliin.

Sitten saunottiin ja istuttiin iltanotskilla makkaroita ja smorseja paistellen! <3

Tän päivän jälkeen oli taas tosi kiitollinen olo kaikista mun elämään siunaantuneista ihmisistä!

Tässä vielä mun Snapchatin mystory, pitää vähän harjotella, että miten tällainen videojuttu toimii täällä blogissa..

Yliopistovaihdon hakuprosessi

 

Oletko ajatellut, että haluaisit lähteä yliopistovaihtoon? Seuraavaksi kerron, miten oma hakuprosessini Helsingin yliopiston kautta tapahtui.

Syys-lokakuu 2015

Hakuaika HY:n kaukovaihtoihin on melko pian syyslukukauden alettua. Hain vaihtoon ISEP- ja MAUI-ohjelmien kautta, jotka eivät ole kahden välisiä (meidän yliopisto ja vaihtoyliopisto), vaan näissä kansainvälisissä ohjelmissa on useita kouluja. Vaihtokoordinaattorille toimitettavaan hakemukseen tarvitsin rekisteriotteen suoritetuista opinnoista (vaaditaan väh. 60op), motivaatiokirjeen, yliopiston professorin tai opettajan suosituksen (ISEP), kielitodistuksen kielen opettajalta (ISEP) ja opintosuunnitelman, joka piti ennalta hyväksilukea omalla laitoksella osaksi suoritettavaa tutkintoa. 

Koin hakuprosessin melko stressaavaksi, sillä aikaa oli vain noin kuukausi, eikä yliopistolla ollut ketään apuna hakemusten kanssa. Motivaatiokirjeen tarkoitus on osoittaa, että hakija on motivoitunut vaihdosta ja sitä edeltävästä hakuprosessista sekä se, miten se tukee omia opintoja. Lisäksi kirjeessä tulee osoittaa, että hakijalla on lähtökohdat sopeutua opiskeluihin ulkomailla. Mietin etukäteen, että miten suomalaiseen yhteiskuntaan ja koulusysteemiin rakennetussa opettajankoulutuksessa perustelen lähtöni Yhdysvaltoihin, mikä ei varsinaisesti tuo kyseiseen tutkintoon suoraa lisäfunktiota. Kaiketi meni läpi, kun kirjoitin ettei monikulttuurisuutta koulumaailmassa voi nykypäivänä ylikorostaa ja kielitaito nyt on aina plussaa.. Lisäksi jos vaihtoyliopisto tarjoaa opintoja, mitä ei HY:ssa voi lukea, antaa se hakemukselle ja sitä kautta vaihdolle paljon lisäarvoa.

Kielitestauksen kirjallisen ja suullisen osuuden tein englannin opettajan kautta, toimittaen etukäteen A4-paperillisen tekstiä itsestäni ja opinnoistani ja paikan päällä haastattelun kautta. Opintosuunnitelma-osuus sen sijaan oli mielenkiintoinen juttu! Tein käytännössä kuuteen kouluun (molempiin ohjelmiin top 3 koulut) opintosuunnitelmat, mitä edelsi jokaisen koulun kurssitarjontaan tutustuminen. Lopuksi vein suunnitelmat käyttäytymistieteellisen tiedekunnan kansainvälisten asioiden suunnittelijalle hyväksyttäväksi. Jännitystä prosessissa lisäsi se, kun kyseinen henkilö oli useamman viikon sairaslomalla juuri hakuaikaan, mutta onneksi palasi sopivasti viikon ennen deadlinea. Ilman hänen neuvojaan opintojen suunnittelussa ja motivaatiokirjeen laatimisessa, en olisi varmaan ikinä päässyt vaihtoon!

Helsingin Yliopistossa hakemiseen liittyvät papereita piti toimittaa sekä paperisina että sähköisessä muodossa Mobililty Online -järjestelmässä (kuva alla). 

Joulukuu 2015

Kuulin hyväksymisestä MAUI-ohjelmaan. Otin paikan vastaan, jonka jälkeen hakemukseni lähtivät eteenpäin kohdeyliopistoon. Tässä vaiheessa olin siis hyväksytty Helsingin yliopiston edustajaksi kyseiseen ohjelmaan. Lopullisen hyväksymisen kohdeyliopistoon kerrottiin tulevan maaliskuussa.

Maalis-huhtikuu 2016

Sain kuulla, että olin sijoittumassa Oklahoma State Universityyn syksyksi 2016. Lopullista hyväksymistä edelsi vielä OSU:n puolelta tiettyjen papereiden – kuten passikopion ja pankista hankittavan todistuksen siitä, että tililläni on opiskeluun tarvittava summa rahaa (n. 7000USD) –toimittaminen sekä alustavat asumis- ja opiskelutoiveet. Hyväksytyksi tulemisen jälkeen paperirumba sen kuin jatkui OSU:n omassa systeemissä (kuva alla), jonne liitettiin mm. opintosuunnitelma (tuli tehtyä lopulta kolmessa eri vaiheessa hakemusta) ja asumishakemus (useampaan otteeseen sekin). Lisäksi loin sähköpoistitilin ja klikkasin ymmärretyksi kaiken maailman säätietoihin, vakuutuksiin, rokotuksiin, kampukselle matkustamiseen jne. liittyviä infoja.. Ja lista jatkuu. Olin tämän lisäksi yhteydessä OSU:n vaihtokoordinaattoriin useaan eri otteeseen.

Kesä 2016

Kesän aikana ostin lentoliput, kävin yliopiston järjestämässä vaihto-orientaatiossa ja hoidin viisumiasiat kuntoon. Yhdysvaltojen viisumihaku onkin jännittävä prosessi. Haastatteluajan varaukseen edellytetyssä hakemuksessa on sivu kaupalla täytettävää tietoa alkaen vanhempien koulutuksesta ja työnantajan tiedoista siihen, että todistaa ettei ole yhteydessä lapsikauppaan, terroristijärjestöön, eikä ole pakottanut ketään elinsiirtoon tai tekemään aborttia/sterilisaatiota vastoin omaa tahtoa. Viisumivaiheessa piti suorittaa viisumimaksut USA:n päähän 180USD SEVIS-maksu ja Suomen konsulaattiin 160USD anomismaksu – tässä leikissä pitää kyllä varautua että rahaa menee yllättävissäkin kohdissa. Haastattelu sujui mutkitta, kun ensimmäisellä luukulla antaa oikeat paperit, toisella sormenjäljet ja kolmannella luukulla on itse haastattelu, jossa kysytään muutama kysymys, kuten, että miksi haluat mennä USA:han, missä opiskelet siellä ja kuka opinnot maksaa. Lopuksi todettakoon, että SAIN VIISUMIN!!! Se tuli postitse alle viikko haastattelusta.

Tässä siis pääpiirteittäin itse läpikäymäni vaiheet. Kerron mielelläni lisää kiinnostuneille tai niille, joille oma vaihtoon hakeminen on ajankohtaista. Ajauduin itse moneen tilanteeseen, jossa olisin tarvinnut apua. Tässä siis joitain asioita, joita olisin itse halunnut tietää ennen hakemusprosessiin lähtemistä.

Vaihtoon Yhdysvaltoihin part 2

Hei taas, long time no see!

Sain loppukeväästä kuulla, että minut valittiin Helsingin Yliopiston kautta vaihtoon syksyksi 2016 Oklahoma State Universityyn! Erilainen syksy siis tiedossa.

Monet ovat kyselleet, että miksi haluan taas vaihtoon juuri Yhdysvaltoihin. Syystä tai toisesta jo usean vuoden ajan olen kokenut vetoa päästä takaisin kokemaan lukiovaihdon lisäksi myös yliopistoelämää Pohjois-Amerikassa. Lukion loppuvaiheilla jatko-opintoja pohtiessani ei koko tutkinnon tekeminenkään rapakon sillä puolen ollut kaukana (Yliopistoon Yhdysvaltoihin?!). Asioiden ei kuitenkaan ollut tarkoitus mennä sillä kertaa niin! Heti Helsingin yliopistoon päästyäni selvitin vaihtomahdollisuudet USA:ssa, ja itseasiassa kävin vaihtokoordinaattorin juttusilla ensimmäisen vuoden syksyllä jo ennen kuin itse kurssit alkoivat. Sen, minkä päätän, teen täysillä! Tässä sitä nyt sitten ollaan tilanteessa, että enää aikaa kuukausi lähtöön.

Kiva myös jatkaa tätä amerikkablogia muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen! Koen kirjoittamisen mulle luontevaksi tavaksi ymmärtää ja reflektoida elämää ja kokemuksia. Valokuvaaminen ja blogin ulkoasun työstäminen ovat myös mukavaa luovaa tekemistä. Blogi on totta kai hyvä väylä kertoa kuulumisista Suomeen päin ja jakaa sellaisia asioita, joita itse koen vaihtoaikanani merkityksellisiksi :) Instagramista ja snapchatista voi myös seurata elämääni kuvien ja videoiden kautta nimimerkillä petramarja.

Tästä se taas lähtee – Stay tuned ;)

P.S. Meillä muuten Petriina on ollut helmikuusta asti lukiovaihdossa Australiassa, ja hänen blogiaan voi lukea tästä. Myös Pauliinan muutaman vuoden takaisen Las Vegasin vaihdon kokemukset ovat edelleen tallessa täällä.