Aamu alkoi aikaisin, sillä lento Dallasista lähti jo klo 6 aamulla. Lensimme ensin Phoenixiin ja sieltä Vegasiin ja tällä kertaa saimme molemmat laukut perille asti ;)

Niiiiiin ihanaa nähdä taas Pauliinaa <3 

Nyt kerran kun oltiin lentokentän suunnalla, mentiin siihen viereiseen town square -nimiseen ulkoilmaostoskeskukseen. Rakastan näitä kauppoja ja nyt ei saa pihistellä. En tosissaan ole mikään shoppailuihminen, mutta onneksi mulla on kaksi noin muotitietoista nuorta naista mukana ostoksilla.

Ilta chillailtiin talolla, tehtiin yhdessä ruokaa ja syötiin... Taas pieni jet lag tiedossa, koska Texasin aika on 2h edellä. Pitää mennä siis aikaisin nukkumaan...

Ylemmässä kuvassa Amber, Cody, Pauliina, minä ja Desi

Love this girl <3

Hyvästi Plano, Vegas täältä tullaan

Mulla on nyt jotenki tosi sekavat fiilikset! On ollut ihan mahtava olla täällä ja nähdä kaikkia ihmisiä, joihin oon Suomessa pitänyt aika vähän yhteyttä. Onneksi olen selvästi huomannut sen, kuinka ihminen pysyy sisimmältään samanlaisena. Senpä takia myös ihmissuhteet vaan tuntuu jakuvan siitä, mihin ne edellisellä kerralla jäivät. Toisaalta taas miettiessä vaikka mun omaa elämää, huomaa kuinka paljon edellisenä kahtena vuotena on tapahtunut. On se elämä kummallsita, kun alkaa tarkemmin miettiä;D

Täällä on kahden vuoden aikana muuttunut ainakin mun vanhan huoneen väritys vihreästä pinkiksi. Alemmasta ulkokuvasta näkee tarkkaan katsoessa, että ulkoikkunoiden karmit on maalattu sinisestä vihreäksi. Mutta eipä mitään radikaalia muutosta ole tapahtunut!

Niin ja Sheilla ja David on ostanu uuden auton...

Sheilla ja David sanoivat, että voisin ihan vaikka ottaa ja muuttaa collegeen tänne ja asua niillä. Saisin varmaan viisumin helpommin, kun on paikallisia antamassa takuuta mun luotettavuudesta. Periaatteessa siitähän sitten olisi mahdollisuus jatkaa työelämään, saada green card ja jonkun vuoden jälkeen vaikka kansalaisuus - ihan ajatuksen tasolla! MUTTA, vaikka ihan kauheasti tykkään olla täällä ja rakastan jenkkejä, en ole varma haluaisinko tai pystyinkö elämään onnellisena tässä maassa. Mä näen, että mulla on paremmat mahdollisuudet toteuttaa itseäni Suomessa. Olen huomannut myös kuinka vahvasti oma totuttu elinympäristö vaikuttaa ajatusmaailmaan. No, elämä näyttää!

Monta tosi jännää juttua tapahtui Planossa olon aikana ja koen aika ihmeelliseks ylipäänsä sen, että tulin tänne just tähän aikaan ja tässä elämäntilanteessa. Koin hyvästien jätön aika raskaaksi kaksi vuotta sitten. Selvisin takaisin muuton läpi sillä ajatuksella, että tulen kirjotusten jälkeen käymään täällä, ja halusin tehdä tämän haaveen todeksi! Tällä kertaa olen aika helpottunut ja iloinenkin. En usko, että lähiaikoina, jos koskaan, tulen tänne takaisin. Käytän säästämäni rahat mielummin uusien paikkojen koluamiseen. Jos nämä ihmiset haluaa mua nähdä, niin tulkoon Suomeen;) Toisin sanoen on sellainen fiilis, että "operation completed" ja elämä jatkuu!

Nyt sitten olis aika antaa hyvästit Planolle ja nokka kohti Vegasia! Kelpaa jo ihan säiden puolesta. Adios :)

Track practice, kynsihoito ja lisää shoppailua

Maanantaina päätimme mennä katsomaan mun vanhan yleisurhelutiimin harkkoja, jotka alkoi klo 7 aamulla. Maggie haki meidät talolta ja sitten menoks. Oli taas ihan superkylmä aamu (nollan paikkeilla?) ja kaikki paikalliset on vaan pahoitellut, että yhtäkkiä on näin epänormaalin kylmää. No ei se mitään, koska Vegasin säät näyttää huikean hyviltä :)

Aamu alkoi perjantain kilpailujen palkintojen jaolla. Kisapäivinä aikataulu on niin tiukka, vaikka kisat kestävätkin koko päivän, että palkinnot jaetaan vasta koululla valmentajan toimesta.

Kuvassa minä, Maggie, Rachel, Coral ja oikealla Mona. Kolmen tytön nimeä en muista, mutta heistä siis kaikki olivat jo track tiimissä kaksi vuotta sitten. Oli niin hupsua, kun monet, etenkin tummat tytöt, tulivat että "Petraaaaa, what are you doing here?! It's so good to see you!!" ja mulla itsellä ei ollut mitään hajua, keitä ne oli;) 

Oli ihana nähdä Coach Lillie ja tiimiläisiä, varsinkin alakuva tytöt olivat silloin hyviä kavereita, vaikka olivatkin pari vuotta nuorempia. Oli myös kiva kuulla, miten jo collegeen menneillä tytöillä menee nykyään. Jennifer Madu käy koulua nimeltä Texas A&M, joka on yksi parhaista yleisurhelukouluista jenkeissä. Ymmärtääkseni Jennifer voittikin viime vuonna nationals-kisat neljässä lajissa: 100m, 200m, pituus ja kolmiloikka. Toivottavasti nähdään hänet olympialaisissa pian:) Toinen treenikaverini oli silloin Madison Hansen, jonka kanssa juostiin aitoja yhdessä. Nykyään hän on Harvardissa ja tekee moniottelu-uraa siellä. Harvardin track tiimi voitti juuri Ivy League championshipsin ja Madisonkin näyttää kehittyneen...

 Kuvassa Coach Lillie, Coral, minä, Morgan ja Maggie

Sain track tiimissä ollessani hardest worker-palkinnon ja näköjään olen saanut nimeni tauluun ihan kultaisin kirjaimin;)

Alakuvissa vähän locker room tunnelmia. Harjoituksten jälkeen on aikaa 9:50 asti käydä pesulla ja pukeutua. Kamat voi jättää päiväksi kaappeihin ja koulun jälkeen on noin 10-15 minuuttia aikaa hakea tavarat ja kiirehtiä koulubussiin.

Me oltiin sitten päivemmällä Petriinan kanssa kynsisalongissa manikyyrissä. Täällä maksaa vain vähän yli 10 dollaria saada kynsihoito ja sen jälkeen kynnet ovat hienot varmaan viikon, joten it's really worth it!

 Ja kynsien kuivumista odotellessa on hyvä istua hierontatuolissa!

 Petriina otti ranskalaisen manikyyrin ja minä ihanat possupinkit lakat!

Puolen päivän jälkeen menimme Sethin, Joen ja Petriinan kanssa North Park-nimiseen kauppakeskukseen, joka on tosi iso ja kiva mall. Tässä kuvia Frosen yogurt-paikasta...

 Jugurtteja on kuule vaikka mitä makuja, kuten avocado ja cookie.

 Lopuksi voi valita erilaisia karkkeja ja hedelmiä jugurtin päälle - eikä maksa kuin alle 5 dollaria.

Shoppailun jälkeen heitettiin Petriina kotiin pakkaamaan ja katsomaan leffaa. Seth meni töihin ja minä hengasin Josephin kanssa. Kävimme Joen vanhempien kanssa syömässä Chipotlessa (MW, loved it <3)

 Sethin päästyä töistä kahdeksan jälkeen menimme vielä äkkiä moikkaamaan Chrisin vanhempia, sillä tiesin heidän haluavan nähdä minut. Ylläri tuli heillekin aivan puskan takaa ja ihan mahtavaa, kun sai nähdä heidänkin reaktionsa. Äiti Burten esimerkiksi halasi minua sen kolme kertaa viiden minuutin sisällä ja hoki, että ihana nähdä. Tämä oli siis viimeinen ilta ja huomenna aamulla olisi edessä herätys klo 3:15 ja lento Vegasiin.

Homemade pasta partyt

Sunnuntai saatiin illalliskutsu Houellemonteille. Suunnitelma ei ollut vain syödä yhdessä, vaan myös valmistaa ruoka porukalla. Aloitimme viiden jälkeen ja olimme syöneet vasta yhdeksän jälkeen, eli aika kului aika mukavasti ruuan ja yhdessäolon parissa. Houellemontit ovat Dominikaanisesta tasavallasta ja tällä hetkellä Ivanin ja hänen veljensä lisäksi talossa asuu kaksi serkkua heidän kotimaastaan. 

 Vasemmalla ovat serkut, Ivanin isä, minä, Petriina ja Ivan

Pastan tekeminen oli aikaavievää ja tarkkaa puuhaa. Ensin sekoitimme jauhot ja munat. Sen jälkeen piti kovasti voimaa käyttäen tehdä taikina kovaksi palloksi ja sitten koko kökkäre laitettiin hetkeksi jääkaappiin. Siitä vaan rullattiin taikina tosi ohuiksi levyiksi pöydälle ja lopulta pilkottiin samalla vehkeellä pastan näköiseksi siivuiksi. Sitten valmiit pastat keitettiin vedessä ihan normaalilla tavalla. 

Ivanin hiuksia piti vähän operoida kun ne on aika pitkät  ;) Vaalenpunapaitainen Holly on Manuelin, Ivanin veljen, tyttöystävä.. Ne seurusteli jo silloin kaks vuotta sitten kun olin täällä, eli tunnen hänet jo ennastaan. Holly on nyt senior Plano East high schoolissa, jossa itsekin olin silloin.

Lopulta nälkäisinä päästiin pöytää ja oli ehkä maailman parasta pastaa ja lihapullia tomaattikastikkeessa. Kunnon family dinner, kuten kuvasta näkyy :)

Nyt samalla sanottiin hyvästit Houellemonteille, koska meillä on Planoaika käymässä vähiin ja maanantai luvattiin hengata Josephin kanssa. Kovasti puhuivat Houellentontit, että haluasivat tulla Suomeen joku kesä, joten toivon kovasti etteivät nämä olleet hyvästit loppuelämäksi! Ihan hassua, kun ei tiedä tuleeko näkemään näitä ihani ihmisiä enää ikinä!

Gonna miss these people <3

Church ja täydellinen ihminen

Sunnuntaina nukuttiin jo seitsemään asti, joten eiköhän siihen unirytmiin vielä päästä.. Menimme kirkkoon kymmeneksi: ensin sunday school ja sitten normaali ceremony. Jumalanpalveluksessa oli noin 100 ihmistä, joista varmaan puolet oli lapsia. Kirkon pihassa oli kaksi koulubussia eli "kirkkobussia", jotka hakevat lapsia kirkkoon. Näin myös ne lapset pääsevät kirkkoon, joiden vanhemmat eivät pääse tai jostain syystä itse halua tulla. Ilmapiiri oli lämmin ja ihmiset on kauhean ystävällisiä. Vaikka itsekin olen iloinen ja avoin, meinasi tämä yliystävällisyys jopa minulla mennä yli. Minulle riittää kätellä ihmistä kerran, ei viittä kertaa!!

Aika hassu juttu, että saarna käsitteli sitä, miten Jumalalla on jokaiselle ihminen on arvokas ja rakas Jumalalle. Jokainen ihminen on luotu Jumalan tarkoitusta varten ja hänellä on suunnitelma kaikkia ihmisiä varten!

Hesarissa oli tänään kirjoitus siitä, kuinka Yhdysvalloissa ja muuallakin laskelmoidaan ja pyritään vähentämään hedelmöittyneiden lasten huonoja puolia. Huh, ihan kauhistuttaa! Alkaa kuulostaa natsimeiningiltä! Kuka meistä on täydellinen ihminen????

http://www.hs.fi/ulkomaat/Kohti+t%C3%A4ydellist%C3%A4+ihmist%C3%A4/a1364011300800

"Sairauksien lisäksi sikiöistä karsitaan kuitenkin jo jonkin ihmisryhmän mielestä epätoivottavia ominaisuuksia, kuten sukupuolta."

Omalla kohdallani mun suurin rukous on se, että pystyisin elää oman elämäni Jumalan suunnitelmassa ja sitä olenkin tässä viime kuukausina kriiseillyt. Mitä vitsiä mun nyt pitäisi tehdä, kun koulu on ohi? Olen aina ennen ollut niin varma kaikesta, mutta nyt ei mikään tunnu menevän niin kuin haluaisin, vai tiedänkö muka edes mitä haluan?!

Kirkon jälkeen menimme syömään mun ja Lenen yhteen lempiravintoloista, vietnamilaiseen Pho-ravintolaan.

Piti tietenkin tilata samaa ruokaa, kun aina ennenkin. Yammii!

Ehdittiin vielä vähän skypettää Pauliinalle :) Sistertime. Ja ylihuomennä kaikki taas yhdessä, vihdoin <3

Downtown Dallas

Lauantain lounaan jälkeen lähdettiin Sheillan ja Davidin kanssa kattomaan downtown Dallasia. Vaihtovuodden aikana kävin siellä muutaman kerran, joten oli ihan kiva minullekin päästä näkemään vielä läheltä niitä isoja rakennuksia. Keskustaan ajaa Planosta noin 20 minuuttia, tosin ruuhka-aikana aika saattaa tuplaantua... Mutta siis Dallas on Yhdysvaltojen 9. suurin kaupunki, joskin sen keskusta on vain pieni osa itse Dallasia.

High Five - viisi tasoinen valtatie

Aika cool ja ilman mitään kuvanmuokkausta :D

Tuolla tornin ylhäällä on ymmärtääkseni ravintola

Dallasin keskusta ei ole läpimitaltaan kovin suuri ja siellä on kolme pääkatua. Tällä kertaa tehtiin tällainen ympäriajo visiitti, mutta olisihan täällä monia museoita katseltavaksi ja voisi viettää aikaa vaikka käydä ajelulla tossa alakuvan trolleyssa. Dallas tunnetaan samaa nimeä kantavasta tv-ohjelmasta ja ehkä myös siitä, että John F. Kennedy salamurhattiin siellä 1963.

Pysähdyttiin tossa alakuvassa olevaan puistoon, jossa on sellainen kiva kävelykatu täynnä parkkeerattuja pakettiautoja, joissa myydään syötävää. Puistossa on lapsille rakennettu leikkipuisto, paljon pöytiä ja istumatilaa, lava konsertteja varten ja ulkoilmakirjastokin löytyy, jos haluaa pysähtyä lukemaan :)

Tultiin takaisin talolle takaisin neljän aikaan ja painoi vähän jet lag. Petriina oli ilmoittanut jo aikasemmin, että vaikka mä tekisin jotain, haluaa hän jäädä kotiin tekemään koulujuttuja ja lepäämään. Olin sopinut Josephin kanssa, että tehdään jotain, joten lähtö tuli aika pian! Ilmoitin, että itsekin halua olla kotona 11 mennessä, sillä aikaiset aamuheräämiset ja vähät yöunet eivät ole mun vahvuuksiani. Tykkään nukkua;)

Niinpä aloitettiin rundi Sethin ajamana ja Joen suunnittelemana Collin Creek-mallista, jossa siis olin Josephin aikaisemmin sattumalta nähnyt. Chris, jonka luona kävimme vaihtovuonna tiistai-iltojen bible studyssä, on töissä samassa kaupassa kuin Joe. Mentiin kauppakeskukseen takakautta ja yllätettiin Chris ihan täydellsesti, koska Joe oli halunnut pitää yllätyksenä koko mun jenkkeihin tulon! En kestä kuin kivaa on mennä ihan randomisti vaa, että moi ja sit kun näkee milloin toinen käsittää, että hitsi vie sehän on Petra!!!!!

Chris, Seth (Joen kaksonen), minä ja Joe

Sen jälkeen mentiin Joen talolle ja skypetettiin Lenelle. Oli niin vanhan ajan tuntua, kun istuttiin sillä samalla sohvalla kaikki neljä ja säädettiin kaikkea hassua!!! EN EHKÄ KESTÄ! Oli ihana kanssa nähdä koko Räyn perhettä. 

Matka jatkui Joen talolta Wrightien talolle, sen Chrisin biblestudyn vetäjän Tomin luokse, josta otettiin kyytiin sen poika Jeff, joka on Joen hyvä kaveri. Myös Tomille mun tulo tuli yllätyksenä ja oli ihana, kun Joe vei mut sinne. Tuntee itsensä tärkeäksi, kun näkee miten rakkaita ja tärkeitä ihmisiä on myös täällä. Kahden vuoden poissaolon aikana ei loppujen lopuksi ehdi asiat muuttua liian paljon. Sieltä sitten ajettiin loppuillaksi Dylanin, Chrisin läheisen kaverin luokse, jossa oli vielä pari muuta jätkää keiden kanssa silloin hengattiin! Ihan mahtavaa nähdä näitä kaikkia!!!