deittikulttuuri ja flirttaus

Eiköhän jokainen meistä tiedä – jo ainakin leffoista – että jenkeissä on ihan erilainen deittikulttuuri kuin Suomessa. Sillä on sekä hyvät että huonot puolensa. Heti alkuun voin järkytyksekseni sanoa, että Pauliinan koulun sophomore-oppilailla (10-luokkalaiset) on nyt sellainen villitys, että heillä on varmuuden vuoksi sekä tyttö- että poikaystävät, jotta he voivat ottaa selville edustavatko suoraa vai gay-seksuaalista suuntausta. Vähän överi esimerkki ehkä, mutta näin täällä. Joka tapauksessa täällä on yleisesti ottaen aika pieni kynnys aloittaa seurustelu. Senpä takia draamakuviot on ihan normaalia arkea... Olen huomannut, että yksi sun toinen vaihtari ihastuu jenkkijätkään, koska täällä hommat hoidetaan niin epäsuomalaisittain. Voisin tässä kertoa ton Paun jenkki host-siskon stoorin esimerkiksi. Tuntuu suomalaisesta aika yliromanttiselta, mutta that's how it works here! 

Amberin soon-to-be poikaystävä kysyi tätä prom-deitikseen jättämällä mysteerisen boksin oven ulkopuolelle. Laatikossa oli palapelin palasia, joista muodostui sanat "you me prom?" Tää jätkä on siis itse maalannut palapelin palat. Mistä lie keksinyt ton ihanan idean. Promiin ei voi kysyä ihan normaalilla tavalla, puhumattakaan Suomen vanhojentanssityylillä, jossa tytöt kysyy. No way! No, Amber ei tietenkään voinut vastata kysymykseen ihan normaalilla tavalla. Hän siis valmisti lasten satukirjan, joka sisältää heidän yhteisen historiansa. Kaikki kaverit tietenkin halusivat nähdä kyseisen kirjan ja niinpä kirjaa on näytelty ympäriinsä. Ei siis ole mitään hävettävää ja salailtavaa, vaan kaikki ovat iloisia heidän puolestaan.

Nyt on kuitenkin suhde vielä virallistamatta, ja tää poika on ihan malttamattomana kyselemässä Pauliinalta, miten kannattaisi hoitaa tää official parisuhteen aloittaminen. Pau on nyt rohkaissut jätkää kysymään Amberia treffeille, että eiköhän viimeistään ensi viikonloppuna ole sekin homma hoidettu!

Toinen asia, mikä tavallaan liittyy tähän deittailuun on flirttailu. En tajua, että miksi ei sais olla iloinen ja avoin. Sitä sais tuoda lisää Suomeen, kun tuntuu että hymyilykin otetaan ihan väärin siellä. Toisaalta en kyllä välttämättä tykkää näiden small talk -kulttuurista, koska miks kysyä toiselta kuulumisia, jos vastaus on aika että good. Yksi mun fb-kaveri kirjotti taannoin statuksen, että: “Why is it that happy people are often labeled as naïve or even silly? I think it takes a lot of courage to choose to face tomorrow with a joy.” Mun mielestä toi on niin totta! “Happiness doesn’t depend on any external conditions, it is governed by our mental attitude." Pitkä ja harmaa talvi on varmasti osa syy suomalaisten talvidepressioihin, mutta just silloin pitää vähän kaivaa sitä positiivista asennetta esiin. Elämä ei ole aina helppoa, ei, mutta asiat voi ottaa vastaan hyvällä asenteella. “Life is 10% what you make of it, and 90% how you take it”. 

Ei tässä muuta, kun pientä asenneremonttia peliin, sanon minä! Onneks kesäkin tässä alkaa kolkuttelemaan ovelle, niin eiköhän pian ala näkemään iloisempia ja avoimempia suomalaisiakin ihmisiä ympärillä :)