Eilen illalla käytiin vielä Baileyn kanssa kirkolla nuortenillassa. Alussa oli ohjelmassa pelailua porukalla ja sen jälkeen itse bibleopetus. Siellä oli hirmu hyvä bändi ja tykkäsin kyllä yleisilmapiiristä. Amerikassa tosissaan on tosi normaalia käydä aktiivisesti kirkossa ja kirkkorakennuksiakin tuntuu olevan joka nurkassa. Pauliina kertoi kuulleensa jostain, että toisen maailmansodan jälkeen jenkit pelkäs kommunismia niin paljon, että kaikki alkoivat käydä kirkoissa. Täällä ajatusmalli onkin tosi äärikapitalisminen ja meillä Suomessa olevaa sosialistista järjestelmää kovasti ihmetellään. Jopa Petriina tuli sanomaan mulle yks kerta täällä, että miten ihmeessä kaikki tuntuu olevan Obamaa vastaan. Hän on tehnyt vähän sosialistisempaan suuntaan meneviä poliittisia ratkaisuja, mikä tuntuu olevan vierasta amerikkalaisille. Anyway, ihmiset käy täällä kirkoissa. Joskin Dallasissa vieraillessa käytiin moikkaamassa sitä meidän Bible Study vetäjää. Hän oli kovin suruissaan siitä, että aikoinaan tätä amerikkalaisten kulttuurista sillisalaattia yhdistävä tekijä oli juurikin kristinusko, mutta nyt sen alkaessa hiipua, myös se koko kansan yhteinen ydin alkaa kadota. Täällä kun ei ole yhtä yhteistä kulttuuria ja historiaa, vaikka no ehkä tätä nykyään niin ihannoimaa populaarikulttuuria voisi kutsua sellaiseksi, mutta meinaan nyt yhtenäistä tietyn kansalaisuuden pitkän ajan myötä kehittynyttä kokonaisuutta.
Aamulla käytiin lenkittämässä Sofieta rannalla.
Mentiin myös vähän poolille uimaan, koska sääennuustuksen sade ei pitänytkään paikkaansa.
Kolmelta haettiin Katie tarhasta ja mentiin taas Santa Barbaran keskustaan, koska Eppu oli luvannut tytölle, että hän pääsee ajamaan bussilla. Se on sellainen turistilinja, joka kulkee pääkatua edes takaisin.
Tien päässä käytiin ostamassa karkkia ja ottamassa parit kuvat laiturilla. Tuossa yläkuvassa Petriinan sylissä oleva Kate oli kyllä suloinen kolmivuotias tyttö. Lopulta, kun vietiin hänet kotiin, pääsi melkeen itku, kun hän olisi vielä halunnut olle Petrashan kanssa. Petran ja Petriinan nimet vähän sekoittuivat siinä tohinassa. Ihan käsittämätöntä, miten fiksuja ja tarkkoja noinkin pienet ihmiset on. En vaan käsitä miten ihania lapset on!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti