En miellä itseäni kovinkaan yhteiskunta- ja politiikkaorientoituneeksi ihmiseksi. En tiedä talouteen tai kulutukseen liittyvistä koukeroista paljoakaan, puhumattakaan hallinnointi- tai politiikka-asioista. Tykkään kuitenkin miettiä asioita yleisemmin ja nähdä ne osana suurempia kokonaisuuksia. En ymmärrä, miksi jaksan edes miettiä näitä Yhdysvaltojen kulttuuriin liittyviä juttuja, mutta ehkä on joku mysterious destiny tulevaisuudessa mun ja USAn välillä. Tai sitten ei. Tässä nyt joka tapauksessa puen ihmettelyäni muutamiksi sanoiksi.
En vaan käsitä Yhdysvaltojen meininkiä monessakaan asiassa. Se on niin ääripää valtio vaikkapa tuloerojen kanssa. Amerikka on samalla kaikkien mahdollisuuksien (ja rikastumisen) luvattu maa, mutta toisaalta siellä on kauheasti köyhyyttä ja kodittomia ihmisiä. Jenkeissä on myös kymmeniä tuhansia laittomia maahanmuuttajia, jotka eivät useinkaan ole kovin varakkaita. Mutta eikö tämä kansakunnan huipulle ponnistamisen loogisesti ajateltuna tulisi lähteä alulle jo nuoruuden sivistyksestä. Kuinka sitten on mahdollista, että ne elävät siellä niin omassa kuplassaan, tietämättömänä muun maailman jutuista? Isolla osalla jenkkinuorista ei ole passia, eikä vaikka Suomeen matkustaminen tulisi kuuloonkaan, kun mistä tietää käyttävätkö he edes kännyköitä siellä pingviinien ja jääkarhujen seassa. Entäpä sitten perhe-elämä: meidän koulussa oli silloin 40 raskaana olevaa tyttöä, mikä on minusta aika iso määrä, vaikka olihan oppilaitakin päälle 2500. Tällä hetkellä kaksi, mun noin sadasta vaihtovuoden aikaisista jenkki fb-kavereista, on raskaana. Molemmat mua nuorempia. Yhdysvalloissa on kanssa paljon kotiäitejä, joten ihmettelen vaan, miten ihmeessä perheet rahoittavat elämänsä. Siellä mutistaan vaikka kuinka, jos veroja nostetaan ja kuinka bensa on kallista. Ilmeisesti alitajunnassa on koko ajan pieni stressi esimerkiksi yllättävistä läääkärikuluista. Ei siellä nimittäin julkista terveydenhuoltoa ylläpidetä samalla tavalla kuin Suomessa. Lastenkin yliopisto-opintojen rahoitusta pitää alkaa säästää jo melkeen odotusaikana, kun on se niin hirmuisen kallista.
Vielä loppuun muutama pätkä Hawaiilla asuvan kaverini Rebecan blogista. Näistä quoteista oikeastaan koko ajatustyöni lähti.
"Olen oppinut paljon ja nyt olen itseasiassa hieman järkyttynyt kuinka USA:n markkinatalous perustuu rikkaiden hyvinvointiin! En aikaisemmin uskonut, että tilanne todella on näin. Tämä lopputulos ei ole ollut päätarkoitus, mutta siihen ollaan päädytty. Ja ketkä täällä tekee päätöksiä... RIKKAAT - eli ongelma ei tule postumaan pitkiin aikoihin!"
"Toinen hieno sääntö New Yorkissa on asuntojen vuokrakaton laatiminen. Kun vuokra-asunnon omistajalta kielletään vuokran nostaminen markkinahintaan perustuen, katoaa häneltä myös insentiivi pitää huolta asunnosta. Kun asunto on lähinnä taakka eikä siitä juuri saa korvausta, minkä takia omistaja jaksaisi huolehtia sen kunnosta? Näin syntyy slummeja kuten New Yorkin Bronx ja Harlem. Monet hyvää tarkoittavat ihmiset haluaisivat säännellä asuntojen vuokran hintaa "tasa-arvon" nimissä, mutta asuntojen puute ja byrokratia nimenomaan johtivat siihen, että asunnon saa vain tuntemalla oikean henkilön tai lahjomalla virkamiehen. Hienoa, vai mitä! Nyt 96% rikkaista nauttii vuokran säännöstelystä. He maksavat yli puolet vähemmän kuin oikea markkinahinta, ja rajoitetun tarjonnan takia vain 4% köyhistä pystyy hyödyntämään tätä säännöstelyä. Ja miksi vaikutusvallassa olevat haluaisivat tehdä asialle mitään, kun joutuvat maksamaan vain 3000€/kk, kun vaikka tämänhetkinen markkinahinta olisi 10000€/kk."
Tällaisia ajatuksia tänään, enkä itsekään tiedä mihin ajatustyöni johtaa. Ainahan sitä on mielenkiintoista vähän miettiä kaiken näköistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti