Barbeque partyt

Sekä eilen että tänään ollaan autettu Danaa ja Dania siivouksessa ja ruuan laitossa. Tiedossa oli nimittäin juhlat noin 30-40 vieraalle. Onkin ollut ikävä oikeaa amerikkalaista barbeque-ruokaa. 

Päivä oli taas ihan pilvetön ja kaunis, joten oli mukava viettää aikaa ulkona. Telkkari tosin oli myös päällä koko ajan, sillä koripallon collegeturnauksia on tullut tässä joka päivä, ja selvästi miehille niiden seuraaminen on aika big of a deal.

On kyllä niin huippua pystyä pitään juhlia ulkona, kun ei tarvitse pelätä, millainen ilma sattuu. Täällä on kuulemma 300 aurinkoista päivää vuodessa.

Nuorempaa väkeä oli noin 15 ja koko nuoriso päätti lähteä lenkittämään koiria, jotka kävivät vähän levottomiksi sisällä niin monen ihmisen ympäröimänä. En ole Texasissa, enkä kyllä täälläkään, nähnyt pahemmin koiria ulkoilutettavana. Ilmaisesti koirat päästetään takapihoille tekemään asiansa...

Niinpä koirat väsyivätkin jo puolessa matkassa lenkkiä, ja Mindy-bulldog pääsi nauttimaan lenkistä kiertosylissä kulkien ;) Käyhän se ulkoiluttaminen näinkin.

Pauliinan hyvä frendi Lorenzo tuli lomamatkalta Arizonasta, joten hänkin pääsi osallistumaan juhliin. Lorenzo on italialainen vaihtari ja nyt lomalla hänen äitinsä ja kaverinsa ovat tulleet katsomaan häntä tänne Vegasiin.

Oli ihan mukava päivä, paitsi huomaa heti, kun on yhden kokonaisen päivän täällä talolla, että väsymys alkaa laueta. Kun on ollut koko ajan menossa viimeisen viikon ajan, iskee väsymys kun vähän hellittää menoa. Eiköhän se tästä lepäämällä lähde:)

USA track&field

Pauliina on treenannut koko vuoden koulunsa track-tiimissä. Mekin ollaan päästy näkemään heidän treenejään ja samalla ihailemaan kentältä näkyviä maisemia. Pauliina on juoksulajien lisäksi innostunut seiväshypystä, ja jos vaan terveys antaa periksi, on Paulla ihan mahdollisuus rikkoa koulun seiväsennätys 9 feet (2,7m).  

Amerikan koulusysteemissä on tosi isona plussana ryhmäharjoittelu ja yhdessä tekemisen riemu. Sen kääntöpuoli on siinä, ettei valmennus ole kovinkaan yksilöllistä ja minun näkökulmasta vaikuttaa siltä, että helposti tekniikkapuolella on suuria vajaavuuksia. Täässä maassa on yleisurheilussa niin paljon massaa, että vammojen tullessa ei yhden urheilijan perään haikailla. Myöskään vammojen kuntoutus ei täällä minun mielestäni ole samalla tasolla kuin Suomessa. Onkohan kukaan edes kuullut vesijuoksusta? Miksi missään ei ole kuntopyöriä? High School -tiimien treenaustyyli on aika puntti- ja happopainotteista. Jos tällaiseen treenaukseen on tottunut ja urheilija omaa monipuolisen liikuntataustan, ovat lähtökohdat urheilu-uralle ihan hyvät. Koen kuitenkin, että keskinkertaisella urheilijalla ei Amerikassa ole mitään mahdollisuuksia kehittyä huipulle. Ja jos on tottunut erilaiseen treenaukseen, saattaa jenkkien treenaustyyli syödä nopeutta ja nopeusvoimaa ja laittaa paikat ihan jumiin. Näin itse koin asian omalla kohdallani. Täällä jos ei jo high schoolissa juokse kovia aikoja, ei saa scholarhipia yliopistoon, ja hyvien yliopistojen trackteam paikoista kilpaillaan paljon. Voihan urheilija kehittyä vasta myöhemmällä iällä, jos jaksaa treenata pitkäjänteisesti. Siksi koen Suomen yleisurheilun mulle mieluisammaksi: ei tarvitse tehdä, jos sattuu, vain miellyttääkseen valmentajaa. Jos ei tunnu hyvältä treenata, voi muuttaa treenin sisältöä, eikä pelätä että coach potkii pihalle tiimistä. Täällä katsotaan tulokset tiimilähtöisesti eikä yksilön etua ajatellen.

Pauliina tosissaan kertoi, että track kauden alussa noin sadan hengen tiimin treenasi aina samaa harjoitusta. Urheilijat pistettiin koville, jotta mahdollisimman moni slacker lopettaisi ennenkuin kisat alkavat, sillä joka tiimissä on laiskureita. Texasissa me esim. juostiin vain kaksi kierrosta alkuverkkaa, täällä nää tosin juoksevat neljä, mutta ekstakierroksia tulee vain, jos on myöhässä treeneistä. Minähän silloin sain hardest worker-palkinnon siitä syystä, etten kokenut lihasteni olevan tarpeeksi lämpimät kahden kierroksen verkan jälkeen, joten juoksin aina ekstraa. Minä verkkaan omien lihasteni takia, enkä coachin mieliksi.

Eipähän tarvitse kantaa vesipulloa mukana

Monet suomalaiset yleisurheiljat tuntuu olevan kiinnostuneita tulemaan tänne yliopistoon treenaamaan. Tässä Janne Holménin näkökulma asiaan. Hän peilaa Juoksija-lehden (9/2012) artikkelissaan ”Mitä olisin voinut tehdä paremmin?” urheilu-uraansa vaikuttaneita valintojaan. Janne kertoo, kuinka hänen isänsä ja valmentajansa katsoi skeptisesti lähtöä Amerikkaan.  ”Hän (Jannen isä) esimerkiksi varoitti minua siirtymästä Yhdysvaltoihin opiskelemaan ja edustamaan jotain yliopistoa, vaikka sainkin sieltä useita tarjouksia. Yhdysvaltoihin lähtö ei ole välttämättä virhe, mutta juoksijan harjoittelussa valinnanmahdollisuudet ovat siellä ympärivuotisen maasto-, halli- ja ulkoratakilpailukauden puristuksessa vähissä.”

Jenkkisysteemi on tosi viehättävä, mutta jos suomalaisena siirtyisi siihen, on riskejä tosi paljon. No joo, onhan elämässä otettava riskejä, mutta ainakin omalla kohdallani haluan miettiä tarkkaan kaikki ratkaisuni.

Päästiin puntille tekemään omaa treeniä, sillä Pauliina on saanut coachinsa luottamuksen... Ihmeisesti ainoa joukkueestaan, joka itse kyseenalaistaa omaa treenaustaan ja on sillä osoittanut olevansa tarpeeksi kypsä urhelija. Tämä on aika tavatonta high school urheilijoiden keskuudessa.

Jos kiinnostaa lukea Pauliinan mietteitä yleisurhelusta täällä, voi lukea hänen viime bloginsa: http://pauliinainvegas.blogspot.fi/

Amerikka on maailman johtava tracknation ja koko maailman ihailee USAn track-tiimiä. Eikö ole kuitenkin käsittämätöntä kuinka vähän huippu-yleisurheilijatkin tienaavat (vähän yli 100/kk).

En voi kuitenkaan väittää, etten itsekin rakasta USA track&field -juttuja. Varsinkin Allyson Felix ja Kellie Wells on mun lemppareita.

Nike storen perustajan quote

Mulla on tosi kaksijakoiset fiilikset yleisurheilusta täällä. Olen miettinyt näitä juttuja aika paljon ja mulla olisi vielä paljon sanottavaa, mutta ehkä säästän ne toiseen kertaan. Onhan noi mun sanomiset myös yleistyksiä, mutta olen silti sitä mieltä, että noin ne asiat pitkälti menevät. Feel free to ask more if you want!

Good Friday ja Red Rock

Tänään on siis pitkäperjantai, amerikaksi Good Friday... Olen aina miettinyt mitä hyvää siinä on, kun Jeesus ristiinnaulittiin, mutta sillä nimellä sitä täällä kutsutaan jokatapauksessa.

Pauliinan host-isän veljen perhe on täällä pääsiäistä viettämässä ja niinpä lähdettiin porukalla, isovanhemmat mukaan lukien, haikkimaan Red Rock -nimiselle vuorelle.

Tässä vähän kuvia vaellusretkeltä.

 Ulkoilun jälkeen maistui ruoka ja niinpä menimme buffet-ravintolaan Red Rock-kasinoon. En ole varmaan eläissäni nähnyt niin paljon ruokaa yhdessä paikassa. Oikeastaan kaikki ruokalajit oli edustettuna: mesikolainen, sushi, barbecue, italialainen, aasia, etc.

Strip part 2

Päivä alkoi MW-skypetyksellä. Vaikka teillä on vähän välit poikki meidän kans, kun näytetään niin onnellisilta, niin kuulkaas vaan, kun pääsen kotiin, niin mulla on puolestaan vp teidän kanssa, kun lähdette Pariisiin... Mut oli ihanaa skypee anyway! ;)Muuten aamu alkoi sillä, että mentiin yhdeksäksi urhelukentälle, jossa oltiin eilen, tänään ja mahdollisesti tulevinakin aamuina. Koulun joukkueella on yhteistreenit siis myös springbreakin aikaan.

Pauliinan yks kaveri Corey on töissä MGM grand-nimisen kasinon poolilla. Kyseinen hotelli rakennettiin 1993 ja se oli silloin maailman suurin hotelli. Googlettelin vähän, eikä näytä huonetta yhdeksi yöksi saavan alle 150 dollarilla. Hotelli on 30-kerroksinen ja 89 metriä korkea ja sen alueella on 5 ulkoilmauima-allasta, jokia ja vesiputouksia. Pääsimme jokatapauksessa ilmatteeksi sinne mahtavaan allasosastoon!

 Päivä oli säältään ihan täydellinen, sillä asteita oli vajaa 30, mutta onneksi myös pientä pilvipeitettä oli ajoittain taivaalla. Pelkäsin niin, että Petriinan kanssa muututaan kummituksista ravuiksi alta aikayksikön. Taidettiin selvitä aika hyvin, vaikka vahvin aurinkorasva, mitä tästä talosta löytyi, oli suojakertoimeltaan 30.

 Kun saimme tarpeeksemme auringon otosta ja pulikoimisesta, menimme kiertämään Stripin tätä päätä. Emme eilen päässeet tänne asti. Yksi maukas pysähdys oli M&Ms kaupassa.

Käytiin New York -kasinon yläkerrassa syömässä ja ajamassa roller coaster, joka näkyy viimeisessä kuvassa.

Taas ollut aikamoisen aktiivinen päivä. Nyt on matkaa mennyt tasan viikko, ja että on tapahtunut paljon! Toinen viikko vielä edessä, joten ei tässä muuta kun pääsiäistä odotellessa :)

The Strip

Las Vegas on rakennettu keskelle autiomaata ja joku italialainen mafiatyyppi aikoinaan keksi hyvän bisnesidean kasinokaupungista. Täällä ei silloin asunut mitenkään mainittavan paljon ihmisiä, eikä näin ollen muiden osavaltioiden lait ulottuneet tänne. Muualla Amerikassa gambling on vastoin lakia. Ihmiset tulevat tänne pelaamaan, ja valitettavasti jotkut pelaavat kaikki rahansa, eivätkä näin ollen voi kustantaa paluulippua takaisin. Lopulta moni päätyy kodittomina ja kaiken omaisuuden menettäneinä kerjäämään tai myymään itseään. Tämä ei ole mitenkään tavatonta. Mafia on aikoinaan ollut vahvasti vallassa täällä, ja Pauliinan kuulemista huhuista päätellen toimii mahdollisesti vielä tänäkin päivänä... Who knows! Jokatapauksessa täällä rahaa tuntuu liikkuvan suurin määrin, jo pelkkien valojen sähkölaskujen takia.

Stripillä on kasinoita, jotka ovat samalla hotelleja. Niillä on eri teemoja, kuten Pariisi, Venetsia, New York ja Caesarin palatsi. Kasinoiden sisällä olisi vaikka kuinka paljon nähtävää, vaikkakin jo kasinoiden peliosastot itsessään ovat mielenkiintoisia. Venetsiassa kulkee sisällä joki, jossa soutaa veneitä, joiden soutajat hoilottavat ihme rallatusta. Caesarin palatsissa taas on ylimpään kerrokseen rakennettu ajanjaksoon sopivalla ryylillä valtava ostoskatu. Ulkona vuorostaan näimme vesishown Bellagion pihalla ja tulishown Miragen edessä. Kasinot tietenkin kilpailevat asiakkaista ja showt ovat osa kunkin kasinon imagoa.

Myös muita tapahtumia ja extremejuttuja tapahtuu Stripillä. Monet maailmankuulut artistit konsertoivat Vegasissa ja esim. Celine Dion ei enää edes esiinny muualla kuin täällä. Hän asuu perheensä kanssa näillä hoodeilla, eikä halua lastensa takia matkustella. Kauhukeittiön Gordon Ramsayn ravintoloita taitaa olla Stripillä ainakin kolme. The Mirage-kasinnossa taas oli American Idolsin semifinaalit, eli happeninkia riittää. Vietimme pitkän päivän Vegasin keskustassa, mutta ei siitä huolimatta päästy edes puoleen väliin. On myös hassua huomata, miten nopeasti kaikkeen tuohon hienouteen turtuu. Alkuhuuman jälkeen alkoi kaikki näyttää normaalilta.
Vegas on maailmankuulu naimisiinmenopaikka. Pauliina kertoi aika villin jutun, että jotkut menevät naimisiin ja ottavat avioeron 24 tunnin sisällä. Toisin sanoen paperityöt saadaan tehtyä niin, että laillisesti avioliittoa ei koskaan ollutkaan. Bisneksensä kullakin.

Pelikoneiden ikäraja on siis 21, mutta meidän Petriina se keinot keksii;)

Ei voi todeta kun, että Strip on ihan uskomaton!!