USA track&field

Pauliina on treenannut koko vuoden koulunsa track-tiimissä. Mekin ollaan päästy näkemään heidän treenejään ja samalla ihailemaan kentältä näkyviä maisemia. Pauliina on juoksulajien lisäksi innostunut seiväshypystä, ja jos vaan terveys antaa periksi, on Paulla ihan mahdollisuus rikkoa koulun seiväsennätys 9 feet (2,7m).  

Amerikan koulusysteemissä on tosi isona plussana ryhmäharjoittelu ja yhdessä tekemisen riemu. Sen kääntöpuoli on siinä, ettei valmennus ole kovinkaan yksilöllistä ja minun näkökulmasta vaikuttaa siltä, että helposti tekniikkapuolella on suuria vajaavuuksia. Täässä maassa on yleisurheilussa niin paljon massaa, että vammojen tullessa ei yhden urheilijan perään haikailla. Myöskään vammojen kuntoutus ei täällä minun mielestäni ole samalla tasolla kuin Suomessa. Onkohan kukaan edes kuullut vesijuoksusta? Miksi missään ei ole kuntopyöriä? High School -tiimien treenaustyyli on aika puntti- ja happopainotteista. Jos tällaiseen treenaukseen on tottunut ja urheilija omaa monipuolisen liikuntataustan, ovat lähtökohdat urheilu-uralle ihan hyvät. Koen kuitenkin, että keskinkertaisella urheilijalla ei Amerikassa ole mitään mahdollisuuksia kehittyä huipulle. Ja jos on tottunut erilaiseen treenaukseen, saattaa jenkkien treenaustyyli syödä nopeutta ja nopeusvoimaa ja laittaa paikat ihan jumiin. Näin itse koin asian omalla kohdallani. Täällä jos ei jo high schoolissa juokse kovia aikoja, ei saa scholarhipia yliopistoon, ja hyvien yliopistojen trackteam paikoista kilpaillaan paljon. Voihan urheilija kehittyä vasta myöhemmällä iällä, jos jaksaa treenata pitkäjänteisesti. Siksi koen Suomen yleisurheilun mulle mieluisammaksi: ei tarvitse tehdä, jos sattuu, vain miellyttääkseen valmentajaa. Jos ei tunnu hyvältä treenata, voi muuttaa treenin sisältöä, eikä pelätä että coach potkii pihalle tiimistä. Täällä katsotaan tulokset tiimilähtöisesti eikä yksilön etua ajatellen.

Pauliina tosissaan kertoi, että track kauden alussa noin sadan hengen tiimin treenasi aina samaa harjoitusta. Urheilijat pistettiin koville, jotta mahdollisimman moni slacker lopettaisi ennenkuin kisat alkavat, sillä joka tiimissä on laiskureita. Texasissa me esim. juostiin vain kaksi kierrosta alkuverkkaa, täällä nää tosin juoksevat neljä, mutta ekstakierroksia tulee vain, jos on myöhässä treeneistä. Minähän silloin sain hardest worker-palkinnon siitä syystä, etten kokenut lihasteni olevan tarpeeksi lämpimät kahden kierroksen verkan jälkeen, joten juoksin aina ekstraa. Minä verkkaan omien lihasteni takia, enkä coachin mieliksi.

Eipähän tarvitse kantaa vesipulloa mukana

Monet suomalaiset yleisurheiljat tuntuu olevan kiinnostuneita tulemaan tänne yliopistoon treenaamaan. Tässä Janne Holménin näkökulma asiaan. Hän peilaa Juoksija-lehden (9/2012) artikkelissaan ”Mitä olisin voinut tehdä paremmin?” urheilu-uraansa vaikuttaneita valintojaan. Janne kertoo, kuinka hänen isänsä ja valmentajansa katsoi skeptisesti lähtöä Amerikkaan.  ”Hän (Jannen isä) esimerkiksi varoitti minua siirtymästä Yhdysvaltoihin opiskelemaan ja edustamaan jotain yliopistoa, vaikka sainkin sieltä useita tarjouksia. Yhdysvaltoihin lähtö ei ole välttämättä virhe, mutta juoksijan harjoittelussa valinnanmahdollisuudet ovat siellä ympärivuotisen maasto-, halli- ja ulkoratakilpailukauden puristuksessa vähissä.”

Jenkkisysteemi on tosi viehättävä, mutta jos suomalaisena siirtyisi siihen, on riskejä tosi paljon. No joo, onhan elämässä otettava riskejä, mutta ainakin omalla kohdallani haluan miettiä tarkkaan kaikki ratkaisuni.

Päästiin puntille tekemään omaa treeniä, sillä Pauliina on saanut coachinsa luottamuksen... Ihmeisesti ainoa joukkueestaan, joka itse kyseenalaistaa omaa treenaustaan ja on sillä osoittanut olevansa tarpeeksi kypsä urhelija. Tämä on aika tavatonta high school urheilijoiden keskuudessa.

Jos kiinnostaa lukea Pauliinan mietteitä yleisurhelusta täällä, voi lukea hänen viime bloginsa: http://pauliinainvegas.blogspot.fi/

Amerikka on maailman johtava tracknation ja koko maailman ihailee USAn track-tiimiä. Eikö ole kuitenkin käsittämätöntä kuinka vähän huippu-yleisurheilijatkin tienaavat (vähän yli 100/kk).

En voi kuitenkaan väittää, etten itsekin rakasta USA track&field -juttuja. Varsinkin Allyson Felix ja Kellie Wells on mun lemppareita.

Nike storen perustajan quote

Mulla on tosi kaksijakoiset fiilikset yleisurheilusta täällä. Olen miettinyt näitä juttuja aika paljon ja mulla olisi vielä paljon sanottavaa, mutta ehkä säästän ne toiseen kertaan. Onhan noi mun sanomiset myös yleistyksiä, mutta olen silti sitä mieltä, että noin ne asiat pitkälti menevät. Feel free to ask more if you want!